keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Hannu Salama: Juhannustanssit (Klassikkohaaste 9)




Tori oli autio, kaupungin bussiliikenne oli lakannut iltapäivällä. Lehmukset seisoivat tomuisina rautarenkaissaan, rivin päässä olevasta oli auto repinyt kaarnan ja nilaa niin että kylki paistoi vaaleankeltaisena ja ruskeana, puunrunko näytti kinneriin ripustetulta teuraalta. Lähellä kirkon rappusia seisoksi kirjava joukkio jossa ei ollut montakaan yli kaksikymmentävuotiasta.

Hannu Salaman Juhannustanssit tuli heti mieleeni, kun Helmet –lukuhaasteen listassa oli kohta: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Lukijoille voi tulla yllätyksenä se, että jopa Suomessakin on kielletty ja sensuroitu kirjoja, mutta totta se on, sitä tehdään tänäkin päivänä. Juhannustanssit ilmestyi vuonna 1964, Hannu Salaman neljäntenä teoksena. Kirjassa on kohtaus, josta kirjailijaa syytettiin jumalanpilkasta, ja josta hän sai kolmen kuukauden tuomion. Presidentti Kekkonen armahti Hannu Salaman.

Luin kirjasta tehdyn muuttumattoman laitoksen. Kirjan sensuroidut painokset ilmestyivät vuosina 1966-1990. Tämän päivän lukijana ohitan ns. jumalanpilkkakohtauksen hieman kulmakarvoja kohotellen. Kohtauksesta on kohistu paljon. Vaikka en ollut lukenut kirjaa, tiesin, että mikä kohta oli sensuroitu. Oli aikakin lukea tämä kohistu kohtaus ja kirja, sillä tämä teos oli ensimmäinen lukemani kirja kirjailijan laajasta tuotannosta.

Kirjasta kohistaan edelleen ja ainakin blogeissa näkyy kirjabloggauksia Juhannustansseista. Samoin, jos pitää nostaa esille kirjoja, joita on sensuroitu, kielletty tai niiden johdosta on saatu tuomio, silloin Juhannustanssit on kirja, joka kannattaa muistaa. Lukiessa kannattaa miettiä ensinnäkin 60-luvun ahdasta aate-, uskonto- ja kulttuurimaailmaa, jota varsinkin nuoret kulttuurivaikuttajat halusivat olla ravistelemassa. Uskon, että kirja on ravistellut muillakin tasoilla, sillä siinä on todella rohkeita kuvauksia juhannusjuhlaillan vietosta ja mitä siellä tapahtui.

Kirjan yhtenä päähenkilönä toimi linja-autokuskina toimiva Lasse, joka aloitti kirjan. Lasse teki vähintään kahta työvuoroa ja käytti juhannustansseissa aikansa nukkumalla, kun muut juhlivat. Lasse oli perheenisä, mutta se ei estänyt häntä seurustelemasta muiden naisten kanssa. Nykyaikaa, mutta 60-luvulla vielä aika rohkeaa käytöstä. Lassen jälkeen tarkasteltiinn muita juhannusjuhlijoita, varsinkin Lassen kyydissä olijoiden elämää, joista nuori opiskelijapoika Paavo lopetti kirjan.

Lassen kyydissä olijoista harva oli yli kaksikymppinen. Muistan itsekin miten nuorena kuljettiin tanssipaikoille. Ja sen tanssipaikkojen tunnelman. Ja sen, että oli nuori ja halusi olla muiden nuorten seurassa. Hannu Salama on luonut kirjalle oikeanlaisen tanssipaikkatunnelman, hikisen, kuuman, alkoholinhuuruisen, tanssivan, tönivän ja tappelevan. Kaikki tunteet löytyivät kirjasta, jota höystettiin rehevällä puheella. Piiloon puiden taakse ja hommat hoituivat nopeasti. Niin ja se juhannuskokon sytyttäminenkin oli aikamoista sähläämistä.

Salissa soi, joku imelä sälli naukui levyltä Johnny Guitaria; savolainen koska vetää iitä eeksi…


Hannu Salama, Juhannustanssit
Otava 1990  9. Painos
s. 245
ensimmäinen painos ilmestyi 1964

Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1.  Émile Zola: Nana
2.  Veijo Meri: Manillaköysi
3.  Maria Jotuni: Huojuva talo
4.  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 
5.  Aila Meriluoto: Peter-Peter
6.  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia 
8.  Timo K. Mukka: Tabu
9.  Hannu Salama: Juhannustanssit



11 kommenttia:

  1. Oletkin valinnut mielenkiintoisen kirjan. Aikamoinen kirja aikanaan. Minäkin luin sen silloin, kuten niin moni muukin. Hyviä kirjoja olet valinnut klassikkohaasteeseen. Mukan Tabu olisi mielenkiintoista lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli :)
      Yhdistin sopivasti tällä kirjalla kaksi haastetta yhteen, Helmet ja klassikkohaaste. Tämä kirja on klassikko. Tämän päivän näkökulmasta kirjan sensurointi on yllättävää, sillä ns. Jumalanpilkkaa taitaa löytyä monestakin kirjasta, jos tarkkoja ollaan, ainakin kaikenlaista haistattelua löytyy kirjoista. Sensuroitu kohta kyllä pistää silmään, kun sen tietää.
      Olin yllättynyt, miten modernia teksti on ja luettavaa. Voisin lukea Salaman runsaasta tuotannosta muutakin.

      Poista
  2. Tämä olisikin kiinnostavaa lukea, juuri tuon kielletyn osuuden vuoksi (vaikka en ole lainkaan varma, tunnistaisinko sitä tekstistä). Niin ne ajat muuttuvat... Salama ei ole minulle muutoinkaan tuttu kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen huomaa tekstistä, kun tietää, että jumalanpilkkaa on tekstissä.
      Luulenpa, että tuomio oli kirjailijalle yllätys tässä sananvapauden luvatussa maassa. No ajassa on menty eteenpäin ja onkohan opittu mitään?
      Minullekin kirja oli ensimmäinen Salaman laajasta tuotannosta. Kiinnostuin kyllä kovasti lukemaan muutakin kirjailijalta.

      Poista
  3. Salama onnistui kyllä tällä kohahduttamaan, mutta vaikka sitä kuinka sormi rivillä luki, niin ei tuohon jumalanpilkkaan kompastunut, kun sitä ei oltu irroitettu asiayhteydestään. Me silloiset nuoret keskustelimmeja ruodimme sen puhki ja niiltä tiimoilta taisi monen kiinnostus kirjallisuuteen vasta viritä.

    Silti Salama-sotahan siitä syttyi ja kansanedustaja Borg-Sundman teki eduskuntakyslyn, Saarikoski erosi kirkosta, Waltari ja Linna ottivat kantaa jne. Salaman maine sen kun kasvoi ja tansseista tuli klassikko:) Vaikea on kuvitella, millä nykyisin saisi aikaan moisen lumipalloefektin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno klassikkokirja. Kyllähän tänä päivänä hyödynnetään mediaa, kun myydään kirjoja. Ja jokin juttu liitettynä kirjaan tai kirjailijaan myy, oli se sitten hyvää tai pahaa.
      Julkkisten on aika helppoa kirjoittaa kirjoja, koska maine ja näkyvyys ovat jo valmiina. Muistista putkahti Pääministerin morsian kirja, joka on varmasti myynyt ja siitä on käyty oikeutta ja riidelty julkisuudessa. En ole lukenut kirjaa, enkä tiedä onko sitä sensuroitu.

      Kiva kun avasit omia muistoja kirjan tiimoilta :)

      Poista
  4. En ole kuullut tästä kirjasta tai kyseisestä kohusta aiemmin. Aika erikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja mainitaan aina, kun mediassa on juttu kielletyistä tai sensuroiduista kirjoista. Pentti Haanpään kirjat ovat ainakin alkuaikoina olleet sensuuriuhan alla. Varmaan löytyy muitakin kirjoja Suomesta mitkä on sensuroituja ja kiellettyjä.
      Juhannustanssien sensuroitu kohta ei tänä päivänä pistä silmään sen kummemmin, mutta julkaisuajankohtana siitä nousi kohu. Minustakin turhan iso kohu.

      Poista
  5. Yritin joskus lukiossa lukea tätä, mutta ei lähtenyt viemään. Ehkä joskus voisin kokeilla uudelleen, mutta toisaalta tuosta kokemuksesta jäi sellainen tuntu, että ei enää ikinä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa lukea kohistu teos, mutta saa nähdä tartunko tähän todella enää koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jätän lukematta kirjat, jotka eivät vedä mukaansa :)
      Juhannustanssit iskivät minun nuoruuden tanssimuistoihin. Tykkäsin myös tekstistä ja oikeastaan siitä nuoruuden innosta ja rohkeudesta, mikä nousi tarinasta esiin.
      Olihan tähän mahdutettu kaikki juhannuskohellukset sun muut, mutta ne väväyttivät mukavasti, samoin eri kertojat.

      Poista