Hirvittävä
hiljaisuus. Kuului vain narahtelua ja kahinaa, kun puut tuijottivat heidän
tiivistä nelikkoaan.
”Alice
saa syyttää tästä vain itseään.”
Jane
Harperin Australiaan sijoittuvan dekkarisarjan toinen osa on nimeltään
Luonnonvoimat. Tykkään tästä sarjasta tosi paljon, sillä kirjoissa on runsaasti
luontokuvauksia. Ensimmäinen osa oli nimeltään Kuiva kausi, joten nimissäkin jo
viitataan luontoon. Rutikuivasta ilmastosta päähenkilö, melbournelainen poliisi
Aaron Falk, saapui erämaa-alueelle, joka oli suosittu retkeilyalue. Eräs
työporukka oli ollut retkeilemässä ja eksynyt. Tarvittiin runsaasti etsijöitä.
Aaron oli työkaverinsa kanssa paikalla aivan toisesta syystä. He
työskentelivät talousrikosten parissa.
Jossain
syvällä korvessa näkymättömät isonaurajat räkättivät ja kirkuivat.
Osa
kadonneesta työporukasta palasi vaellukselta, mutta erittäin huonossa kunnossa. Etsintä ei siis päättynyt siihen,
vaan jatkui kiihkeästi. Kirjan tarinaa eletään kahdessa tasossa. Siinä
seurataan työporukan vaellusta päivä päivältä ja toisaalta siinä seurataan
kadonneiden etsintää ja Falkin elämää. Falkin nuoruudesta kerrottiin lähemmin
ensimmäisessä osassa. Tässä hänelle kehittyy pientä vipinää työkaverin kanssa,
mutta todella pientä. Falk on yksinäinen ja erakkomainen tyyppi. Älyssä hänellä
ei ole mitään vikaa, joten dekkarille tyypillinen rikoskin selvisi lopulta.
Kaukana
takana, metsäaukion toisella puolella, joku katseli hänen lähtöään
eukalyptuspuiden paperinohuiden kaarnasuikaleiden lomitse.
Tykkäsin
tosi paljon seurata työporukan vaellusmatkaa, sillä olen ollut mukana
useammalla vaellusmatkalla. Tämän kirjan vaellusporukka oli aika kokematon ja alkupuolen
matkaa johti henkilö, joka ei ollut koskaan vaeltanut. Into johtaa ja näyttää
pomoille oma osaaminen oli suuri, ts. nuoleskella ylempiään. Niinpä niin. Niitä työasioita, ja
henkilökohtaisempiakin asioita plarattiin pitkin matkaa. Tunteet kävivät välillä
kuumina ja aika herkästi käytiin työkaverin päälle. Porukassa oli tietysti
kiusaaja, joka pomotti koko porukkaa, mutta lähemmin voit lukea erämaavaelluksen
reitiltä, mitä tapahtui ja miksi.
Lähtisin
mielelläni vaellukselle Australiaan, mutta kokeneen oppaan johdolla. Epämukavuudet
kuuluvat vaellukselle, samoin hiertymät, kolhut ja mustelmat. Tappelupukarit
jääkööt kotiin. Olisipa kiva nähdä australialainen luonto ja eläimet. Kirjassa
ei opossumia isompaa karvajalkaa näkynyt. Vaellusdekkari oli mielenkiintoinen
ja olisi se voinut olla jännittävämpikin, mutta kiva näin.
Jane
Harper, Luonnonvoimat
suom.
Tuulia Tipa
Tammi
2020
s.
400
Jane
Harper: Kuiva kausi
Hyvin kirjoitit tästä ja hyvät otteet olit valinnut kirjasta: niissä tulee esiin sekä jännitys että Australian luonto. Minäkin tykkään tästä sarjasta kaikessa australialaisuudessaan. Vaellusdekkari oli kiva idea. Tuollaisten tappelupukarien kanssa vaeltaminen olisi kyllä tuskaa!! Odotan innolla jatkoa tälle sarjalle. Saapa nähdä tulisiko minunkin luettua muutama dekkari tällä viikolla.
VastaaPoistaMissään nimessä työasioita ei saisi käsitellä vaellusmatkalla. Tässä porukassa tunteet kävivät kuumina. Aika usein työpaikoilla joudutaan selvittämään tulehtuneita suhteita ja työpaikkakiusaaminenkin on hyvin yleistä. Siksikin tämä dekkari oli hyvä, kun nostettiin nämä teemat pöydälle.
PoistaLukuiloa :)
Mulla on tämä juuri menossa ja taitaa ehtiä Dekkariviikon postauksiin. Hyvin vetää!
VastaaPoistaUskon, että viihdyt tarinan parissa ja vaellusmatkalla Australiassa.
PoistaSamat mietteen kuin sinulllakin tästä kirjasta!
VastaaPoistaAustraaliasta on mukava lukea.
Yleensäkin nämä kirjamatkailut on mukavia! (Ja edullisia ja turvallisia... ;) )
Totta tosiaan, matkailla voi näinkin. Aina ei tarvitse lähteä kauas merten taakse, kun saa hyppysiinsä vetävän tarinan, jonka sivuilla voi vaeltaa luonnossa.
PoistaKuulostaa kivalta juuri tuon erikoisen tapahtumapaikan takia, kiitos esittelystä.
VastaaPoistaKiitos Ariel :)
PoistaAustraliasta on kiinnostavaa lukea, kun matka sinne on pitkä ja aika kalliskin. Tämä sarja kannattaa lukea.
Australiaan sijoittuvaa dekkaria olisi kiva lukea. Täytyy laittaa Harper muistiin.
VastaaPoistaSuosittelen Margit juurikin sen vuoksi, että tapahtumat sijoittuvat Australiaan. Voisin lukea enemmänkin Australaian luonnosta. Se poikkeaa tosi paljon tästä meidän pohjoismaasta.
PoistaLuen minimaalisesti dekkareita nykyään, en tiedä genrestä yhtikäs mitään... Australia kyllä kiinnostaa. Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut taisi kertoa Australiasta...
VastaaPoistaKaikki laulavat linnut oli kyllä paha trilleri. Pidin kyllä siitä ja voisin lukea useammankin kirjan kirjailijalta.
PoistaKiitos lukuvinkistä. Haper merkittäköön mustiin.👍
VastaaPoistaTämä kirjasarja on kiva ja suosittelen sitä lämpimästi. Sopii hyvin mihin vuodenaikaan tahansa, mutta varsinkin kesäaikaan, lomailuun ja rentoon lukemiseen.
PoistaTykkäsin tästä kirjasta (tai oikeastaan sen äänikirjaversiosta) tosi paljon. Itse en ole vaellushenkinen ihminen laisinkaan, joten tässä kyllä piisasi minulle jännättävää aivan riittävästi, kun samaistuin kovasti ei-niin-taitaviin retkeilijöihin. :)
VastaaPoistaOnpa kiva juttu, että tykkäsit tästä vaellusdekkarista, vaikka et itse vaella. Olihan tämä naisten vaellusretki tosi outo. Kukaan ei voinut sanoa ääneen aikaisemmin, että ei osaa vaeltaa tai vaeltamisesta on jo niin pitkä aika, että tarvitaan pätevä opas. Innokkuus ei korvaa osaamista. En lähtisi kenellekään oppaaksi, vaikka olen vaeltanut monessa porukassa. Enkä lähtisi yksin vaeltamaan erämaahan. Ja aina pitää olla ruokaa ja vettä mukana. Äänikirja oli varmaan hyvä.
PoistaHyvä kirjanaihe.
En ole lukenut tätä kirjasarjaa, mutta Australian luonto kyllä kiehtoo. Voin myös hyvin kuvitella, mitä kaikkea tuollaisella työporukan vaelluksella voi tapahtua.
VastaaPoistaTämä sarja on kiva. Siinä ei mässäillä rikoksilla, eikä väkivallalla. Päähenkilö on kiva ja rauhallinen tyyppi.
PoistaOnhan se niinkin, että dekkarin vaelluksella pitää sattuukin kaikenlaista. Itse olen vaeltanut monet kerrat työpaikan porukan kanssa ja aina on ollut mukavaa.