Autereisen
Saaristomeren horisontissa näkyi kummallinen reimari, jota ei ollut merkitty
merikorttiin. Sen vaiheilla kirkui utelias lokkiparvi. Reittiviitaksi se oli
liian paksu ja lyhyt ja se seisoi tylppänä möhkäleenä matalikolla. Lähempää
tarkasteltuna hahmo osoittautui ihmiseksi, mieheksi joka törrötti tyynessä
meressä vyötäisiä myöten. Aika ajoin hänen kurkustaan kumpusi ilmoille kumeita
avunhuutoja, joita kukaan ei kuullut.
Merihätään
joutunut mies oli Lauri Lonkonen, ja se miten hän joutui merihätään, selvisi
kyllä Arto Paasilinnan Rietas rukousmylly kirjan juonista. Arto
Paasilinnan (1942-2018) teoksen löysin kirjahyllystäni, kun etsin
Helmet-lukuhaasteeseen kirjaa 2010-luvulla kuolleelta kirjailijalta. Arto
Paasilinna oli todella ahkera kirjailija, sillä häneltä julkaistiin 35 romaania
ja niitä käännettiin yli 40 kielelle. Myyntiluvut olivat yli 8 miljoonaa
kappaletta. Todella huikeita lukuja. Paasilinna kirjoitti huumoripitoisia seikkailukirjoja,
ja Rietas rukousmylly sopii tähän hyvin, sillä kirjan päähenkilöt Lauri ja
Kalle Homanen matkasivat Suomesta Intiaan, sieltä Tiibetiin, takaisin Intiaan
ja lopulta päätyivät Inariin.
Mylly
kertoisi miten pitäisi toimia ongelmatilanteissa, mitä jumalaa kannatti
rukoilla, minkälaisiin jumaliin taas ei kannattanut luottaa eikä huijarilahkoja
sopinut sietää.
Kalle
Honkonen oli itseoppinut keksijä, joka keksi koko ajan verstaallaan mitä
erikoisempia luomuksia helpottamaan arkielämää. Hän oli keksinyt rukousmyllyn, ja
ystävänsä Lauri ymmärsi heti, miten rukousmyllyä voisi hyödyntää, ja missä
olisivat suurimmat markkinat myydä laitetta. Aluksi suunniteltiin Kiinan
matkaa, mutta Kiinan lähellä oleva Intiakin alkoi houkutella kaveruksia, joten matkasuunta
siis Intiaa kohden. Intiahan oli hyvin uskovainen maa, jossa oli sikin sokin eri uskontoja.
Rukousmylly
alkoi toitottaa pyhiinvaeltajille ja kaupunkilaisille omia hartausohjelmiaan ja
riettauksiaan niin että kadut ja kujat raikuivat. Kalle yritti hiljentää kojeen
paasausta mutta se ei totellut isäntäänsä vaan jatkoi rivoa hoilotustaan
täydellä voimalla.
Niinpä
niin, uusi laite ei ollut vielä priimakunnossa, siinä oli vielä
alkuhankaluuksia ja vikoja, mitkä piti korjata, ennen kuin sen voisi laittaa
myyntiin. Laite oli siis omatoiminen, joten kannatti vähän varoa, missä
puuhissa se oli mukana.
Lauri
ja Kalle selvisivät monesta matkojensa aikana monesta hankaluudesta suomalaisella sisulla ja nokkeluudella. Suomalaisethan ovat tunnetusti
rehellistä kansaa, joten sen vuoksi kaverukset joutuivat jopa vankilaan. Arto
Paasilinnan Rietas rukousmylly veti suupieleni ylöspäin monta kertaa. Kyllä nuo
kirjan kaverukset osasivat kohelluksen jalon taidon, mutta hyvin sympaattisella
tavalla.
Arto
Paasilinna, Rietas rukousmylly
Wsoy
2007
s.
248
Veijaritarina
Mai, pitäisi varmaan ottaa taas Paasilinna käsittelyyn. Jo vuosia sitten lukiolaisena tein ensimmäisen tutkielmani Paasilinnasta. Siihen tuli luettua koko silloinen tuotanto Karhunkaataja Ikä-Alpista lähtien. Se aiheutti kyllä ähkyn. Nyt voisi ottaa johonkin väliin paasilinnaa kokeiluun. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaKiitos kommentista :)
PoistaPaasilinnan kirjat olivat jossakin vaiheessa vuoden kohokohta, vähän kuin Kalle Päätalon kirjojen ilmestyminen.
Sinähän olet ollut oikea Paasilinna-fani, kun olet lukenut monet kirjat häneltä. Luulen, että minäkin saisin ähkyn, jos lukisin useamman Paasilinnan veijaritarinan, aika nopeasti.
Kiva, kun kirjoitit tästä kirjasta. Itse en ole kirjaa lukenut, vaikka kirjahyllystä löytyykin useamoi Arto Paasilinnan kirja. Oikeastaan pitäisi kesän kunniaksi jokin kirja lukea Paasilinnalta. Ne vain ovat niin hauskoja.
VastaaPoistaKiitos Mannilainen kommentista :)
PoistaNäitä Paasilinnan kirjoja on kertynyt kirjahyllyyn ja ihan itse olen niitä hankkinut miehelle, joka on jättänyt ne sujuvasti lukematta. Mitä tästä opimme? Mies saa itse ostaa niitä kirjoja, jotka aikoo lukea.