Esmeralda Santiago: Sokeriplantaasin valtiatar (Naisten viikko)

Ana piti Ramónista ja nautti tämän seurasta, mutta kun tämä sitten kertoi, että Argoson suvulla oli maata Puerto Ricossa, hän päätti mennä Ramónin kanssa naimisiin.

Puerto Ricossa lapsuutensa viettäneen Esmeralda Santiagon Sokeriplantaasin valtiatar oli kirja, jota odotin kovasti kesäkirjaksi. Kirja kertoo espanjalaisesta Gloriosa Ana Maria de los Ángeles Larragoity Cubillas Nieves de Donostiasta, joka muutti sulhasensa ja tämän perheen kanssa Puerto Ricoon asumaan. Appivanhemmat jäivät kaupunkiasuntoon, mutta Ana ja kaksosveljet muuttivat kauas sokeriplantaasille. Heidän aikomuksena oli elää siellä ja tehdä töitä viisi vuotta ja palata sitten takaisin sivistyksen pariin ison voiton kanssa. Todellisuus tiesi heille kaikille ankaraa raadantaa.

”Mutta eihän kumpikaan teistä ole ikinä kasvattanut edes yhtä ainokaista kukkaa.”

Ramón hymyili. ”Me johdamme väkeä joka tekee työn.”

Eugenio katsoi poikiaan. Heidän kasvonsa olivat valoisat, avoimet ja innokkaat. Hän ei ollut moneen vuoteen nähnyt heitä niin innostuneina mistään.

”Kai te tiedätte että haciendalla on töissä orjia?”

Kirjan tarina sijoittuu 1800-luvulle, jolloin valkoinen herrakansa orjuutti afrikkalaisia ja käytti heitä työvoimana ja omana omaisuutena. Muutoksen tuulet olivat jo puhaltaneet, ja esimerkiksi Espanja oli jo lopettanut orjuuden. Espanjan siirtomaissa tilanne oli pitkään toinen, sillä siellä orjuus kukoisti villisti ja vapaasti. Niin myös Puerto Ricossa. Mitä enemmän tilalla oli vahvoja miesorjia, sitä enemmän saivat omistajat voittoa. Tilan omisti kaksosten isä, mutta he saivat viljellä sitä perintötilana. Tilaan liitettiin myös Anan myötäjäiset. Alun perin tilalle muuton takana oli päättäväinen Ana. Hän johti nuoresta iästä huolimatta kaksosia ja tilanjohtajaa.

Havainnoijat ja viranomaiset suosittelivat 1700-luvun lopulla, että Espanjan kruunu kasvattaisi sokeriruokoplantaasien kokoa ja määrää ja toisi saarelle lisää afrikkalaisia, joista saisi uppiniskaisten alkuasukkaiden tilalle helposti hallittavan vaihtoehdon.

Esmeralda Santiagon Sokeriplantaasin valtiatar teoksesta nousi vahvana esille mm. orjuus, orjat, orjien kohtelu, pakoyritykset, rangaistukset ja  seksuaalinen väkivalta. Kaksoset aikoivat vapauttaa orjat, mutta saavuttuaan haciendalle, sellaiset ajatukset unohtuivat sman tien. Maanomistajien tapana oli kasvattaa orjamäärää raiskaamalla naispuoliset orjat. Pian Ana huomasi, että kaksosille oli syntynyt useita lapsia, orjalapsia, joiden kohtalo oli sama kuin muillakin orjilla. He olivat omaisuutta ja työvoimaa.

Esmeralda Santiagon Sokeriplantaasin valtiatar kertoi nuorista, joita ajoi seikkailunnälkä ja itsenäisyydentavoittelu. Puerto Rico oli rehevä maa, joka mahdollisti 1800-luvulla Anan perheen rikastumisen, mutta se revittiin orjien selkänahasta ruoskilla, vapaudenriistolla ja epäinhimillisellä kohtelulla. Vahva tarina, joka herättää runsaasti ajatuksia ihmisten oikeuksista. Toivoisin tälle kirjalle jatkoa.

Esmeralda Santiago, Sokeriplantaasin valtiatar

suom. Hilkka Pekkanen

Bazar 2020

s. 557