Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu (Klassikkohaaste 11)

Mä synnyin vähän ennen sotia Helsingissä. Tarkemmin sanoen Fredan varrella, Boijen sairaalassa. Mä en tiedä minkälainen ilma sinä päivänä oli. Mä en tiedä myöskään oliko yö tai päivä tai oliko aika hyvä tai huono enkä mä yleensä tiedä muutakaan asiaan kuuluvaa mutta yhden asian mä luultavasti jo silloin tiesin tai tunsin: mä en ollut toivottu lapsi.

Lassi Sinkkosen (1937-1976) Solveigin laulu valikoitui lukukirjaksi omasta kirjahyllystä heinäkuiseen Kirjabloggareiden klassikkohaasteeseen, joka on ilmestynyt jo 11. kertaa. Mielestäni Sinkkosen kirja on ansainnut klassikkokirjanimityksen, sillä julkaisupäivästä on jo 50 vuotta. Ostin kirjan muutama vuosi sitten Ivalon kirjaston poistopisteestä matkalukemiseksi, mutta luin sitten jonkun muun kirjan. Minua järkyttivät kirjan tapahtumat sen verran paljon, että hyvä etten lukenut tätä yleisellä paikalla.

Solveigin elämästä kertova kirja on kurja kertomus lapsesta, jota vanhemmat eivät halunneet. Varsinkin äidin harrastamasta lapsen kaltoinkohtelusta ja väkivallasta oli hirvittävää lukea. Uskon aiheen olleen järkytys ilmestymisvuonna 70-luvulla. Sinkkonen ravisteli äiti-lapsi-tabua oikein isolla kädellä Solveigin laulussa. Solveigin äiti suorastaan vihasi omaa lastaan.

Jumalauta! Te vissiin meinaatte että se ämmä on kerännyt kamppeensa ja häipynyt ja jättänyt lapsen tänne. Mikä helvetin äiti se on! Voi perkele sitä huoraa, manaili isäs.

Kirjan kuvioissa nuori perhe asui 1930-luvulla Solveigin isän puoleisten isovanhempien luona ns. työläiskorttelissa. Vanhemmat käyttivät holtittomasti alkoholia ja kumpaisellakin oli avioliiton ulkopuolisia suhteita. Onneksi Solveigilla oli rakastavat isovanhemmat, jotka olivat tukena ja turvana, kun omista vanhemmista ei siihen ollut.

Kirjassa elettiin läpi sota-ajan, ja Sinkkonen kuvaa hyvin lapsen asemaa sodan aikana. Oma äiti, Saara, hankki Solveigillekin sotaorpopaikan ruotsinlaivasta, sillä hän olisi halunnut päästä Solveigista kokonaan eroon, kun mieskin oli sodassa. Solveig ei halunnut lähteä.

Isäs ei lyönyt Saaraa nyrkeillä mutta se oli saanut jostain silitysraudan johdon käteensä ja veteli sillä Saaraa pitkin poikin. Fafa ei edes yrittänyt mennä väliin vaan se meni sun luokses ja istui sun etees sängynlaidalle ja katseli kun nuoriso otti yhteen. Mä en uskaltanut myöskään sekaantua koko rähinään mutta hengessäni mä toivoin ettei ihan kaikki särkyis talossa.

Varsinkin kirjan alkupuolen tarinaa, jossa kerrottiin Solveigin lapsuudesta, oli järkyttävää lukea. Jos famua ei olisi ollut, Solveig ei olisi saanut syödäkseen, eikä vaatteita päälle. Kun Solveig oli kolmentoista vanha, Saara päätti, että Solveigin piti hankkia itse koulun kesälomalla ruokansa. Saara hankki Solveigille piianpaikan, joten hän vietti kesänsä eräässä saaressa tekemässä kotitöitä mm. ikkunanpesua ja pyykinpesua. Säästyipähän ainakin kesän aikana Saaran lyönneiltä ja ilkeältä puheelta.

Solveigin laulusta on tehty myös tv-sarja ja näytelmä. Tarina on saanut myös jatkokirjan nimeltään Solveig ja Jussi (1973). Kirjailija teki itsemurhan 38-vuotiaana. Hän kirjoitti elämänsä aikana kuusi runoteosta ja viisi romaania. Kirjailijan uransa aikana hän työskenteli pesulassa, maalarina, rakennuksilla ja metallityöläisenä. Kirjoissaan hän kuvasi työläisiä ja heidän elinolosuhteitaan.

Lassi Sinkkosen Solveigin laulu kuvaa työläissukuun syntyneen Solveigin elämää lapsuudesta nuoruuteen 1930-luvulta 1950-luvulle. Kirja on karun surullinen kuvaus lapsen kasvusta olosuhteissa, joihin häntä ei haluttu. Kirjan loppu kuvaa eräänlaista vapautusta kurjista vanhemmista. Ja tietoisuutta siitä, että elämä olisi voinut olla toisenlaista, rakastettua ja turvallista.

Lassi Sinkkonen, Solveigin laulu

Suuri Suomalainen Kirjakerho 1974

s. 248

Ilmestyi ensim. kerran Werner Söderström Osakeyhtiön kustantamana 1970

Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1.  Émile Zola: Nana
2.  Veijo Meri: Manillaköysi
3.  Maria Jotuni: Huojuva talo
4.  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 

5.  Aila Meriluoto: Peter-Peter

6.  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia 

7.  Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän  

8.  Timo K. Mukka: Tabu

9.  Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
11. Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu

Klassikkohaasteen vetäjänä toimi Jane Kirjan jos toisenkin-blogista. Kiitokset vetäjälle.