Ruotsalaisen
Moa Romanovan esikoissarjakuvaromaani kertoo Moasta, jolla on paniikkihäiriö.
Moa tapasi tinderissä viisikymppisen mediapersoonan, joka halusi ryhtyä
tukemaan Moan pyrkimystä taiteilijaksi. Kirja kertoo eräänlaisen selviytymistarinan paniikkihäiriöstä, päihteistä ja elämän asettamista paineista.
Kirjasta on todella vähän tekstiä. Ehkä eniten teksitä löytyy Moan ja terapeutin välisestä keskustelusta. Teoksessa on paneuduttava kuvien tarinoihin ja niiden välittämään tunnelmaan, joista välittyy Moan elämäntapa ja hänen kokemansa ahdistus. Moa oli jättänyt päihteet, sillä hän oli joutunut psykoosiin niiden käytöstä. Päihteiden käyttö näkyi kuitenkin hänen ympärillään koko ajan ja sitä tyrkytettiin hänelle.
Moalla oli kuitenkin hyviä ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa, ja oma asunto. Hän oli hyvä piirtämään ja hän toivoi löytävänsä alalta töitä. Elämään toi hellyyttä myös eräs kissa. Kirjan loppu on hyvin onnellisen oloinen.
Moa Romanova, Paniikkiprinsessa
suom. Seppo Lahtinen
sammakko 2020
s. 183
Alltid fucka upp 2018
sarjakuvaromaani
paniikkihäiriö
Hui mikä kansikuva. Se alleviivaa tehokkaasti paniikkihäiriötä. Vanhan käsityksen (stereotypian?) mukaan taiteilijalla täytyy olla piinattu sielu ja tässä se tuntuu toteutuvan. Onpa hyvä tietää että kirjassa on onnellinen loppu. 💕
VastaaPoistaOlisin toivonut kansikuvan olevan samaa piirrostyyliä kuin kirjan sivuilla. Kirjan sivuilla päähenkilö on vaaleatukkainen. Pidin siis sarjakuvasta, mutta en tuosta kansikuvasta.
PoistaTässä oli hieno kuvitus, muistelen. Oli ilahduttavaa, että Moa tuntui pääsevän onnellisempiin mielialoihin.
VastaaPoistaKiitos Riitta :)
PoistaTosi hienosti kuvitettu sarjakuva. Kirja kuvaa Moan omaa elämää. Onnellinen mieliala on aina hienoa, kun kyseessä on oma elämä.
Luen luvattoman vähän sarjiksia. Asia pitäisi korjata.
VastaaPoistaSama täällä. Ihan liian vähän luen sarjakuvakirjoja, vaikka rakastan kuvallista kerrontaa.
Poista