Meillä ei ole valokuvia meidän varhaisimmasta vauva-ajastamme, Dannylla ja minulla. Mayesin perhealbumissa ammottaa kuuden kuukauden aukko syntymämme jälkeen.
Brittiläisen Emma Rousin Au pair pokkari tuli luettua nopsaan tahtiin mökkireissulla. Kirjan tarina sijoittui Norfolkissa sijaitsevaan merenrantahuvilaan nimeltään Summerbourne, jonka omisti tarinan isoäiti. Perheen tytär oli käynyt läpi isänsä jäämistöä. Isä oli kuollut tapaturmaisesti vähän aikaa sitten. Seraphine eli Seph yritti löytää itsestään vauvakuvia, mutta niitä ei juuri löytynyt, sillä hänen ja hänen kaksosveljensä Dannyn äiti teki itsemurhan sen jälkeen, kun oli synnyttänyt heidät. Seph oli kuitenkin elänyt onnellisen lapsuuden isänsä ja veljiensä sekä lastenhoitajiensa seurassa.
Kysymys Summerbournen kohtalosta jäytää minua kuitenkin mätäpaiseen tavoin: yritän eristää sen ja ummistaa siltä silmät, mutta heikkoina hetkinäni se paisuu yli äyräiden ja nakertaa minua. Kun Danny ja minä lähestyimme kaksikymmentäviisivuotispäiväämme viime kuussa, kummastelin, aikoiko Vera lahjoittaa talon toiselle meistä tai yhteisesti molemmille.
Seph oli aina tuntenut olevansa perheen ulkopuolinen jäsen. Jopa isoäiti kohteli häntä kuin ulkopuolista. Ulkopuolisuuden tunnetta ei hälventäneet edes ihmisten puheet siitä, että hän oli aivan äitinsä näköinen. Veljet olivat pitkiä, vaaleita ja sinisilmäisiä ja Seph pieni ja tummatukkainen sekä ruskeasilmäinen. Isänsä kanssa hän oli ollut läheinen, joten suru isän menetyksestä oli melkein mahdotonta kestää.
Hento kuusaman tuoksu muistutti jatkuvasti, että olin vieraassa paikassa ja vuoteessa. Totun kyllä tähän, tolkutin itselleni yhä uudestaan. Parempi täällä on olla kuin kotona.
Kirjan tarinaa kertoivat vuoron perään Seph ja Laura, joka oli ollut perheen lastenhoitajana siihen asti, kun kaksoset Seph ja Danny syntyivät. Kun Seph halusi tietää enemmän siitä ajasta, kun äiti odotti heitä, hän otti yhteyttä Lauraan. Mutta halusivatko perheen muut jäsenet sitä samaa? Oliko Lauran lähdössä jotakin hämärää? Kuka häiritsi Sephin elämää ilkitöillä? Tämän mysteerin rikollinen oli aika helppo järkeillä, sillä henkilömäärä oli pidetty aika pienenä.
Emma Rousin Au pair kertoi kaukaisista perhesalaisuuksista, joiden oli aika nousta esille ja puhdistaa ilmapiiriä. Tosin eräs henkilö joutui teoistaan vankilaan, mutta niinhän rikollisten pitää joutuakin.
Emma Rous, Au pair
suom. Sisko Ylimartimo
Minerva 2020 pokkari
s. 381
The Au Pair 2018
Ensim. suomenkielinen teos 2019
Mukavaa kesälukemista. Viihdyin tämän kirjan seurassa.
VastaaPoistaSama juttu, viihdyin kirjan parissa. Kirjassa oli rento kesäfiilis.
PoistaVaikuttaa täydelliseltä kesälukemiselta! Täällä on niin kova helle, ettei jaksa oikein mitään muuta kuin työt.
VastaaPoistaKesä ja dekkarit on hyvä yhdistelmä. Antaa juonen viedä mennessään. Jaksaminen käy varmasti hitaammin kuumilla ilmoilla.
PoistaKurja kohtalo lapselle tulla kohdelluksi ulkopuolisena. Muuten kuulostaa kivalta kesälukemiselta ja hyvä tietää että syyllinen joutuu vankilaan. Kepeää keskiviikkoa ja ihanaa kesänjatkoa 💚
VastaaPoistaKiitos Rita :)
PoistaVarmasti kurja tunne tuntea itsensä perheen ulkopuolisena jäsenenä.
Ihania kesätunnelmia juhannukseen :)