torstai 3. kesäkuuta 2021

Sara Gruen: Apinatalo

 

Isabel kurkisti ovesta sisään ja kävi ruokakärryt läpi katseellaan. Ainoastaan kaksivuotias Lola reagoi hänen läsnäoloonsa ja vilkaisi häneen päin. Se oli pikkuruinen niin kuin bonobonpoikaset aina ovat, roikkui Bonzin rinnassa ja kaulassa, hamusi yhä uudelleen emon nisää suuhunsa ja päästi sen otteestaan.

 

Kanadalaissyntyisen Sara Gruen Apinatalo kertoi dramaattisen tarinan siitä, mitä tapahtui, kun viihdemogulit kiinnostuivat bonoboista ts. ihmisapinoista. Isabel Duncan oli yliopistotutkija, joka oli vuosikausia kommunikoinut bonoboiden kanssa. Eräänä päivänä laboratorioon tehtiin ikävä hyökkäys, jossa Isabel loukkaantui vakavasti, ja samalla bonobot katosivat.

 

Seinää vasten paiskautuessaan hän tajusi, että kallo pysähtyi aikaisemmin kuin aivot. Kun ovi pysähtyi häntä vasten ja hän jäi seisaalleen sen ja seinän väliin, kovin isku kohdistui kasvojen vasempaan puoleen – siihen jonka hän oli painanut ovea vasten. Silmissä välkkyivät tähdet ja suussa maistui veri, ja hän tallensi nuo seikat mieleensä myöhemmin työstettäviksi. Hän katseli avuttomana kun tulipallo suhahti ohi ja vyöryi kohti apinoita.

 

Yliopisto luopui ihmisapinoista laboratoriohyökkäyksen jälkeen. Pian mainostaulut mainostivat erään ohjelmafirman uusinta tuotantoa, jonka pääosissa olisivat kyseiset yliopiston myymät ihmisapinat. Luvassa olisi 24 tuntia vuorokaudessa tosi-tv-ohjelmaa bonobojen elämästä.

 

Samppanjapullojen korkit poksahtelivat iloisen kiljahtelun säestyksellä. Pieni ja tanakka mies, jolla oli kuulokkeet korvillaan, kohotti pullon kohti kattoa. ”Me teimme sen! Onnea kaikille! Apinatalon suora lähetys on alkanut!”

 

Sara Gruen teos Apinatalo oli täynnä valheita ja petoksia. Isabel yritti saada kaikin keinoin Apinatalon kuvaukset loppumaan. Myös eräs journalisti oli kiinnostunut kaivamaan todellisia syitä mm. laboratorioräjähdyksen taustavaikuttajista. Kirjan tarina eteni Isabelin ja kyseisen journalistin toiminnasta. Oliko mahdollista pelastaa ihmisapinat niille epäluonnollisesta ympäristöstä?

Sara Gruenin aiempi teos Vettä elefanteille hurmasi ihmiset sekä kirjana että elokuvana. Apinatalossa on viihdyttäviä jännityselementtejä ja teemoja, jotka pistivät miettimään mitä oikeuksia eläimillä on ihmisten luomissa ympäristöissä.

 

Sara Gruen, Apinatalo

suom. Laura Jänisniemi

Bazar 2011

s. 333

3 kommenttia:

  1. Lukematta on Vettä elefanteille, kuten tietysti tämäkin. Kirjapostauksesi herätti kiinnostukseni molempiin Gruenin kirjoihin. Lisätään loputtomalle lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itsekään lukenut Vettä elefanteille teosta, mutta tämän perusteella sekin on sen verran hyvä, että lukulistalla on niin kauan, että luen sen ;)
      Lukulistat vaan jatkuvat meillä molemmilla. Lukeminen on kyllä kiva harrastus, eikä kirjoista kannata ottaa stressiä. Hyvä kirja kyllä on hyvä stressin poistaja ;)

      Mukavaa kesäistä viikonloppua :)

      Poista
  2. Mielenkiintoista! Ei ole tullut luettua tuotakaan Vettä elefanteille.

    VastaaPoista