Antti Tuomainen: Jäniskerroin

 

Jänis kasvaa puolihämärässä. Sen pää paisuu, silmät pullistuvat, korvien päät kurottavat näkymättömiin, etuhampaat kaartuvat elefantin syöksyhampaiksi. Kolmimetrinen hahmo on hetkessä kaksin verroin pidempi, korkeampi ja huomattavasti uhkaavampi. Se näyttää siltä kuin vartioisi pimeyttä itsessään. Nyt se tuntuu katselevan minua kuin houkuttelevaa porkkanaa.

Antti Tuomaisen Jäniskerroin vei huikealla tavalla seikkailupuiston maailmaan, jossa tapahtui kaikenlaista outoa tai kirjan päähenkilölle Henrille tapahtui kaikenlaista oudon rikollista, kun hän sai perintönä kyseisen seikkailupuiston. Vakuutusmatemaatikolle konkurssin partaalla oleva seikkailupuisto oli kauhistus, josta olisi pikimmiten päästävä eroon, mutta kuinkas sitten kävikään...

SunMunFun. Kirjaimet näyttivät suuremmilta kuin viime käynnilläni. Joka oli ollut samalla ainoa käyntini. Yllättäen kirjaimet näyttivät myös uhkaavilta. Huomasin ajattelevani, että minun pitää olla varovainen etten saa päälleni sen enempää ässän teräviä koukkukärkiä kuin pulleaa vatsaakaan. 

Seikkailupuiston henkilökuntaan kuului mielenkiintoisia ihmisiä mm. myyntihenkilö Minna K, joka haisi tupakalle ja lonkeroille joko enemmän tai vähemmän, turvallisuudesta vastaava Esa, joka haisi enemmän tai vähemmän rikille, jonka ymmärsin lopulta tarkoittavan pieruja. Johanna hallitsi kahvilaa ja Kristian teki korjaustyöt. Samppa hoiti lasten leikittämisen. Venla oli lipunmyyjä, mutta pysytteli sairaslomilla. Sitten oli Laura Helanto, joka sai Henrin matemaatikon sydämen läpättämään epätahtiin.

Miinus kuusikymmentäkolmetuhatta viisisataaneljäkymmentäyksi euroa ja kahdeksankymmentä senttiä. Aurinko oli laskenut. Olin kahlannut vain osan papereista, mutta maksamattomia laskuja ja karhukirjeitä oli jo etusormenpaksuinen pino. Summa oli huomattava.

Niinpä niin. Henri ei perinyt pelkästään veljensä seikkailupuistoa, vaan myös seikkailupuiston velat, joita loppujen lopuksi rikolliset perivät. Rikollisilla oli kovat otteet ja murhat mielessä. Pian Henri huomasi tarkkailevansa koko ajan ympärilleen, että mistä tumma maastoauto oli tulossa, sillä hän halusi pysytellä elossa.

Syön. Ison miehen kehotukseen tuo oman motivaatiolisänsä musta pistooli, jota hän pitää pöydällä lepäävässä oikeassa kädessään. Korvapuusti on iso, pullaa on paljon.

Antti Tuomaisen Jäniskerroin kietoutui oudolla tavalla rikollispiirien organisoimaan toimintaan, jossa yrittäjille ensin lainattiin rahaa, ja sen jälkeen rahoja alettiin perimään väkivaltaisella tavalla. Henri oletti, että hän ei ole rikollisille velkaa, mutta sormea väännettiin siihen malliin, että mieli muuttui, tai siis muutettiin kivun kautta. Veljen velka oli Henrin velka.

Jäniskertoimen mukana sain uppoutua asiallisen, mutta pelottoman seikkailupuistoyrittäjän taloudelliseen umpikujaan, jota rikollispiirit uhkasivat ilkeillä toimillaan. Jäniskerroin suorastaan hullaannutti mustalla huumorillaan, jonka uskon näkyvän myös tulossa olevasta elokuvasta.

 

Antti Tuomainen, Jäniskerroin *****

Otava 2020

s. 340

Dekkari