Ensimmäisen käyntinsa jälkeen Andrea piinasi Hollantilaista taloa kuin virus. Heti kun olimme varmoja, ettei häntä enää näkyisi, eikä hänen nimeään ollut mainittu moneen kuukauteen, hän istui taas ruokasalin pöydässä, ensin pitkän poissaolonsa hiljentämänä, mutta lämpeni vähitellen uudelleen.
Yhdysvaltalaisen Ann Patchettin Hollantilainen talo pureutui perinnönjakoriitoihin. Kirjan kertojana toimi Danny Gonroy, joka kirjan ensimmäisessä osassa vanheni 15-vuotiaaksi. Hänen siskonsa Maeve oli muutaman vuoden vanhempi. Perhe asui isän hankkimassa upeassa talossa, jota kutsuttiin Hollantilaiseksi taloksi aiempien omistajien mukaan. Isä oli rikastunut kiinteistökaupoilla ja omaisuus oli todella huomattava. Perheen äiti oli lähtenyt lasten ollessa pieniä ja isä oli puhunut, että hän oli kuollut. Eräänä päivänä lapset saivat tutustua Andreaan.
Hän ei koskaan puhunut Andreasta, ei silloin kun tämä oli poissa eikä silloin kun tämä taas palasi. Hän ei kertonut, kaavailiko hän Andrealle jotain roolia meidän tulevaisuudessamme. Kun Andrea oli paikalla, isä käyttäytyi aivan kuin hän olisi aina ollut paikalla, ja kun Andrea oli poissa, emme koskaan halunneet muistuttaa isää hänestä siinä pelossa, että isä pyytäisi hänet takaisin.
Hollantilaisen talon ensimmäinen osa päättyi siihen, että 15 v. Danny ja Maeve potkaistiin ulos kodistaan köyhinä kuin kirkonrotat. Rikkauksista ryysyihin. Yleensähän yhdysvaltalaiskirjoissa rikastutaan ja menestytään. Dannyn ja Maeven tilanne oli kamala.
Muutaman kerran elämänsä aikana ihminen hyppää ilmaan, ja menneisyys, jonka päällä hän on seissyt, katoaa alta, eikä tulevaisuus, johon hänen on tarkoitus laskeutua, ole vielä paikallaan, vaan hän jää hetkeksi ilmaan roikkumaan, ei tunne mitään eikä ketään, ei edes itseään.
Ann Patchettin Hollantilainen talo oli upeasti kerrottu sukutarina, joka kietoutui suvun rikkauksien ympärille, mutta siten, että ne rikkaudet eivät olleet kenen tahansa käytettävissä. Uskoisin, että aika moni on törmännyt perinnönjaossa tilanteeseen, että jako ei menekään tasan, vaan on esimerkiksi tehty testamentteja siten, että joku ulkopuolinen tai yksi henkilö perheestä saa enemmän. Taitaa olla perinnönjakoriidat yleisiä Suomessakin.
Ann Patchettin Hollantilainen talo oli tarina perheestä, jonka henkilöt oppivat lopulta tuntemaan toisensa ja unelmansa.
Ann Patchett, Hollantilainen talo
suom. Laura Jänisniemi
Wsoy 2021
s. 343
The Dutch House 2019
Sukudraama
Tätä on suitsutettu pitkin nettiä. JOnkun verran kiinnostaa muaki lukea tää.
VastaaPoistaTässä kirjassa on lukijoille paljon tarttumapintaa. Varmasti yleisin on tuo, että perinnöt menevät jollekin muulle henkilölle.
PoistaMinä pidin tästä kovasti. Perinnönjaot voivat rikkoa sisaruussuhteita lopuksi elämää.
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä kirjasta. Perinnönjaot voivat olla todella kamalia.
PoistaTässä kirjassa oli ikävä henkilö, joka halusi ahnehtia itselle kaiken. Hänellä ei ollut moraalista omaatuntoa ollenkaan.
Kirja osoittaa, miten nopeasti omaisuus voi hävitä ja miten ihminen oppii elämään elämää, jota suurin osa ihmisistä elää.
Minä tartuin tähän pelkästään intensiivisen kannen vuoksi :) Ja sainkin sitten kiehtovan tarinan kuunneltavaksi. Hieno sukuromaani.
VastaaPoistaKirjan kansikuva on upea ja liittyy kirjan tarinaan hienosti. Tämä sukutarina on varmasti hieno kokemus äänikirjana.
PoistaTämä ei ole missään vaiheessa noussut sellaiselle pakko lukea -listalle, mutta ehkä saattaisin joskus lukea kuitenkin. :)
VastaaPoistaSe onkin hienointa, että voi kehitellä sitä omaa pakko lukea-listaa omien mieltymysten mukaan. Kirja on kerrottu niin upealla ja kiehtovalla tavalla, että suosittelen lämpimästi sitä kaikille.
PoistaKirjassa on siis muutakin tarttumapintaa kuin perinnönjako.
Perinnönjako on usein mahdollisen epäsovun aihe...
VastaaPoistaSuku ja perhe usein parasta ja/tai pahinta ihmiselämässä.
Kiva että tuossa kirjassa lopputulema taisi olla hyvä. 🌹
Kiitos Rita kommentista :)
PoistaKirjan loppu on kuin Happy End. Minusta kirja oli kuin aikuisten satukirja, sillä siinä oli runsaasti draamaa ja ikäviä tapahtumia, ilkeä äitipuoli ja sitten se onnellinen loppu.
PS Ihanasti näkyy orkidea kuvassa 🌸
VastaaPoistaKiitos. Joulukuussa kaikki 🌸🌸🌸🌸🌸🌸 orkideaa aloitti kukintansa, josta saa nauttia edelleen.
PoistaValitsemasi katkelmat herättävät kiinnostuksen. Ja kyllä, perinnönjakoasiat koskettavat meistä jokaista jossain vaiheessa. Kirjan loppu kuulostaa postauksesi perusteella kuitenkin myönteiseltä... (?)
VastaaPoistaOnko Andrea siis tyttö/nainen?
Kiitos kommentistasi eilen! Turku ympäristöineen on, ainakin leikillisesti, minun ihannepaikkani. :)
Kiitos Sara 🌸
PoistaKirjan loppu on todellakin onnellinen. Andrea on kirjan pahis eli ilkeä äitipuoli.
Turusta lukuiloa ja iloista ensiviikon alkua 🌸