Lentokoneet lensivät muodostelmissa, kolme rinnakkain, kolmessa peräkkäisessä rivissä. Koneet olivat pelottava teräksinen lautta koko Sortavalan yllä. Yhden koneen kyljessä välähti kirkas auringonjuova, ja samassa sen pohjassa aukesi luukku, lak-lak-lak. Aivan hitaasti luukun suulle ilmestyi tumma lieriö. Aallokko sisälläni muuttui pyörteeksi ja imaisi minut jähmettyneeksi niille sijoilleni.
Merja Mäen esikoiskirja Ennen lintuja koukutti vahvan tarinan syövereihin heti ensi sivultaan. Oli helmikuu 1940, ja Suomi taisteli väkivahvaa Venäjää vastaan. Kirjan päähenkilö, nuori Alli, pakeni Sortavalasta kotisaareensa perheensä luokse. Mutta hän ei ollut toivottu henkilö kotiinsa, sillä äidin ja tyttären välillä kuohui samanlainen kiihkeä veri.
Olin nähnyt, miten vedelle hyräily sai Laatokan liikkumaan. Perättäiset aallonharjat värähtelivät kuin kanteleen kielet, jotka oli jätetty soimaan. Silloin alkoi värähdellä vesi myös minun sisälläni. Siinä me soimme samaa säveltä, minä ja Laatokka.
Ei siinä auttanut muu, kun evakuointimääräykset tulivat, että evakkomatkalle oli lähdettävä ja jätettävä kauas taakse kotitanhuvat ja kauniit maisemat. Allin perhe suunnisti Seinäjoelle, josta äidin toinen mies oli kotoisin. Matkan jälkeen äidin ja tyttären välit katkesivat kokonaan. Alli jäi yksin huolehtimaan vastasyntyneestä veljentytöstä, joka tarvitsi monta kuukautta sairaalahoitoa.
Kun vedin keuhkoni täyteen ilmaa, vedin niihin salmet ja vuonot, lehtipuiden hämärän ja neulasten pistelyn, satakielen suljin rintakehääni, ja kujerruksen - vaikka enhän minä sellaista voisi todellisen kaltaisena muistaa.
Merja Mäen Ennen lintuja kosketti sieluni syvimpiä tunteita ja toi uusia näkökulmia evakkomatkalle joutuneista ihmisistä, siitä mitä he joutuivat kokemaan ja näkemään. Allin tarinoima kertomus oli niin todellisen tuntuisesti kerrottu, että oli kuin olisin ollut mukana tapahtumissa. Äidin ja tyttären välinen ikävä riitely toi monet kerrat kyyneleet silmiini. Heillä oli käynnissä oikea sukupolvien tahtojen taistelu, sillä he olivat molemmat vahvaluonteisia ja periksiantamattomia oman tiensä kulkijoita.
Merja Mäen esikoiskirja Ennen lintuja vei Laatokan rannalle pommikoneiden pelottavien lentojen aikaan ja raskaalle evakkomatkalle Seinäjoelle asti. Vahvaa tulkintaa sota-ajan tunnelmista. Toivon kirjalle tähtitaivaan säihkettä ja hienosti ansaittua menestystä.
Merja Mäki, Ennen lintuja *****
Gummerus 2022
s. 415
Esikoiskirja
Sota-aika
Tämän voisi kyllä lukea, arviosi teki vaikutuksen!
VastaaPoistaVoi kiitos Anki <3
PoistaTämä on niin uskomattoman hieno esikoisteos, että toivon tälle paljon menestystä ja lukijoita. Suosittelen.
Lukuiloa viikonloppuusi :)
Varmasti hieno teos. Noissa jakamissasi otteissa on niin kaunista kieltä, että kyllä tässä kiinnostus herää!
VastaaPoistaMinä ihastuin eniten kirjan kauniiseen kieleen, joka värähteli sekä surua että iloa kirjan sivuilla, mutta samalla myös omassa rinnassani. Kyyneleet olivat herkässä, joten kannattaa varata nenäliinoja lähelle.
PoistaHienoja äänieffektejä, sanoilla aikaansaatuja, rispect 🌹
VastaaPoistaLak-lak-lak... Kirjailija osaa muitakin aisteja kutkutella.
Upeaa kerrontaa ❤️
Kirja on todella upeaa kerrontaa ja samalla vahvaa draamaa. Voin hyvin kuvitella kirjan evakkomatkalle ja evakoiden kohtelun.Tämä kirja yhdistää useamman polven lukijat.
PoistaKiinnostava kirja. Isovanhemmat lähtivät kaksi kertaa evakkoon Sortavalasta.
VastaaPoistaIsvanhemmistasi oli varmaan kurjaa jättää synnyinseeudut ja lähteä evakkoon. Mäki kirjoittaa koskettavasti juuri noista tunteista ja tunnoista, joita sota ja evakkomatkat herättivät.
PoistaMinun lasteni mummo oli pieni lapsi, kun he lähtivät evakkoon Laatokan rannalta. Suunta oli pohjoinen ja sinne he jäivät. Ihana karjalainen, hyvin iloinen ja samalla vieraanvarainen ja puhelias.