keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka #Dekkariviikko

 


Ei ollut tarkoitus tappaa. Sen todistaa sekin, että valitsin puukotuskohdaksi vatsan. Jos siinä tilanteessa pystyi jotain valitsemaan.

Anna-Leena Härkösen Rikospaikka alkoi todella herkullisesti, sillä kirjan päähenkilö Irina oli päätynyt putkaan puukotettuaan erästä henkilöä. Jätän kertomatta, kuka puukotuksen kohde oli ja muut asiaan liittyvät esim. motiivin, jotka lukijat saavat itsekin selville luettuaan kirjan.

Hänestä ei tullut verta, mikä tuntui kummalliselta. Mutta veitsi oli veressä. Seisoin verinen veitsi kädessäni keskellä keittiötä ja tunsin olevani joku muu.

Tällä kertaa kirjailija oli kirjoittanut kirjan, joka viihdytti ja vei rikosmaailman arkisiin ja sattumanvaraisiin rikoksiin. Kyseinen puukotus voisi melkein sattua kenelle tahansa, kuka ottaa puukon käteensä silloin, kun tilanteessa on riitaa, riitelyä, alkoholia, ahdistelua ja uhkaavia henkilöitä.

En muistanut, että morkkis tuntui tältä. Edellisestä kännikerrasta oli pari vuotta. Silloinkin näytin rintani tuntemattomalle miehelle. Heräsin aamulla leobardimekko päällä, pikkuhousut pissassa. Sen jälkeen päätin, että tämä oli tässä. Ja nyt kävi näin.

Rikospaikan päähenkilö Irina on mainio tyyppi, jolle näyttää sattuvan kaikenlaista kummallista. Ystävätkin ovat aika erikoisia tapauksia. Irina oli eronnut, mutta Kirsi sinnitteli kammottavassa avioliitossaan, kun ei halunnut elää yksin. Mitä siitä, vaikka mies alisti ja kohteli huonosti, sillä Irinan luona oli aina paikka vapaana. Tosin Irina oli kypsynyt olemaan olkapäänä.

Kirsi, Leea ja minä. Olin ajatellut, että vaikka kaikki muu ympärillä hajoaisi, me pysyisimme. Väärin ajateltu.

Anna-Leena Härkösen Rikospaikka pureutui ystävyyteen. Mikä voi panna lapsuudesta asti kestäneen ystävyyden poikki? Aika monikin asia loppujen lopuksi. Ystävyyden lisäksi Rikospaikassa pureuduttiin keski-ikään ja sen tuomiin haasteisiin. Sitten oli kuin kukkona tunkiolla se yllättävä isku veitsellä mahaan, mikä teki tästä kirjasta yllättäen rikoskirjan.


Anna-Leena Härkönen, Rikospaikka ****

Otava 2022

s. 224

Rikosromaani


Anna-Leena Härkönen: Valomerkki
Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
Anna-Leena Härkönen: Onnentunti
Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia 
Anna-Leena Härkönen: Olis niin kiva ja muita kirjoituksia
Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus
 
 

 

 

7 kommenttia:

  1. Kiinnostava aihe tässä. Tämän voisi joskus lukea. Sinä oletkin lukenut paljon Härköstä. Minulla on ollut suunnitelmissa lukea esim. tuo Valomerkki, ja tällä hetkellä kiinnostaisi erityisesti Juhannusvieras. Saa nähdä ehdinkö lukea sen tässä juhannuksen lähestyessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härkönen on kuulunut lukulistalle siitä asti, kun luin nuorena Häräntappoaseen. Pitäisikin lukea Häräntappoase uudestaan. Viihdyn Härkösen kirjojen parissa tosi hyvin. Niissä on mukavasti huumoria mukana.

      Poista
  2. Olen tykännyt Härkösen kirjoista. Tästä tosin on aika ristiriitaisia arvioita. Voisi kuitenkin joskus lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään Härkösen kirjoista. Suosittelen kyllä tätäkin teosta. Minusta tämä on Härkösen parhaimpia teoksia.

      Poista
  3. Kiitos lukuvinkistä, enpä ole aikoihin lukenut Härköstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia :) Härkösellä on kirjoitustyyli ja huumori, jotka uppoavat minuun sulavasti. En voi vastustaa hänen kirjojaan :)

      Poista