Voisin katsella tuota miestä, ikuisesti vain häntä, ja olla onnellinen. Voisin kuunnella häntä, silmät suljettuina, tuntea hänen hengityksensä ja sanojensa pyyhkivän ylitseni, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Mitään muuta en tahdo.
Aivan ihana kirja. Amerikkalaisen Miranda Cowley Hellerin esikoisteos Paperipalatsi on todella iki-ihana kirja. Kirja alkaa Perämetsästä elokuun ensimmäisenä päivänä. Edellisenä iltana oli päähenkilön, Ellen, siskon muisteluilta. Perämetsässä oli huvila, jossa Elle perheineen oli tottunut viettämään lomansa. Kirjan kansikuva kuvaa hyvin tapahtumapaikkaa, jossa Elle koki elämänsä aikana sekä hyviä että huonoja juttuja. Nyt hän oli kahden tien välissä. Valinta oli todella vaikea, mutta kirjan lopussa lukijalle selviää Ellen valitsema tie.
Rakastan häntä, vihaan itseäni; rakastan itseäni, vihaan häntä. Tarina on pitkä, ja tämä on sen loppu.
Paperipalatsia voisin verrata lukemiini suuriin rakkauskirjoihin, sillä kirjassa on rakkautta ja suunnatonta intohimoa. Kirja toi ensimmäisenä mieleeni Robert James Wallerin teoksen Hiljaiset sillat. Molemmat teokset kertoivat jo keski-ikään ehtineistä rakastavaisista, joiden elämässä piti miettiä muitakin ihmisiä kuin vain itseään.
Rakas Eleanor, pidän Peteristäsi kovasti. Toivottavasti yrität kaikkesi ettet olisi aina niin hankala. Suu suppuun, salaperäisyyttä ilmeeseen. Ota oppia Botticellilta. Rakkaudella äiti.
Paperipalatsin tarina avautuu kerros kerrokselta ja siinä tapahtuu myös ikäviä juttuja. Tarina kuvaa Ellen koko elämää, johon kuuluivat sisar Anna, äiti ja isä, jotka olivat eronneet, sekä heidän uudet puolisonsa ja lapsensa. Ellellä oli myös lapsuusystävä, sydänystävä, hyvin rakas henkilö, joka eli aina ajatuksissa mukana, vaikka he eivät tavanneet toisiaan vuosikausiin. Elämä ja ikävä tapahtuma erottivat, mutta lopulta he ystävystyivät uudelleen.
Hän puristaa hiukseni nyrkkeihinsä, suutelee minua. Rajusti, kovaa, suunniltaan. En tahtoisi antaa periksi, ja silti vastaan suudelmaan pakahduttavalla hellyydellä kuin hukkumaisillani. Henkeäsalpaava halu hengittää. Kuunvalo ja suloinen roju ja hait ja kuolema ja sääli ja oksennus ja toivo, kaikki yhdessä.
Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi oli uskomattoman upea kesätarina, joka vei tunnelmasta toiseen vangitsevalla otteella.
Miranda Cowley Heller, Paperipalatsi *****
suom. Tuulia Tipa, kiitokset loistavasta suomennoksesta.
Kannen maalaus The Reeds (1969) Paul Resiko
Tammi 2022
s. 400
Rakkaustarina
Tämän voisi ottaa lukulistalle, on niin kehuttu blogeissa. :)
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi tätä kirjaa sinulle. Minua kiehtoi kovasti tämän kirjan tarina, jossa perhe, suku ja ystävät viettivät yhdessä aikaa. Tästä nousi mökkioleilu esille ulkohuusseineen, hiirenpesineen jne. siis hyvin kotoisalla tavalla.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos kirjan esittelystä, tästä en ollut vielä kuullut. Kuulostaa ihanalta, varsinkin kun vertaat tätä Hiljaisiin siltoihin. Se on upea kirja, siinä on vahva tunnelma. Pitäisi joskus lukea sekin uudestaan.
VastaaPoistaKiitos. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa, jos pidit teoksesta Hiljaiset sillat. Molemmissa kirjoissa on vahva tunnelma. Hiljaiset sillat olen lukenut toistamiseen bogiaikana ja siitä löytyy myös bloggaukseni. Olen innoissani myös siitä, että Turun kaupunginteatteri esittää tänä syksynä Hiljaiset sillat-musikaalin, johon olen jo varannut liput.
PoistaEn ole oikein ollut rakkausmoodissa, mutta ehkä talven kynttiläiltoina!
VastaaPoistaVoit yllättyä tarinasta, kun luet sen. Minulle kirja oli rakkaustarina, mutta jollekin toiselle lukijalle kirjasta nousee enemmän esille perhesalaisuudet tms. Kirja on kuitenkin niin upea, että suosittelen suuresti.
Poista