Selma Lähteenmäki: Eläinten turvakoti Tuulispää

 

Mutta heti ensimmäisenä yönä, ensimmäisen maatalon narahduksen kuullessaan Oana päästi ilmoille huilunkorkean vahtihuutonsa, josta tulisi sen tavaramerkki ja Tuulispään äänimaailmaa hallitseva tekijä reippaasti yli kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Onneksi ei oltu kaupungissa vaan maalla.

Selma Lähteenmäki kertoo tietokirjassaan Eläinten turvakoti Tuulispään tapahtumista ja eläimistä sekä Tuulispään perustajasta Piia Anttosesta. Oana oli Romanian kaduilta kotoisin oleva löytökoira, jonka ääni hallitsi Tuulispäätä monen vuoden ajan. Tuulispää sijaitsee Somerolla Varsinais-Suomessa ja siellä on mahdollista vierailla. 

Siinä oli Anselmi Agapetus Tuulispää, elossa ja olemassa, kannatellen kilinvartalossaan niin valtaisaa persoonaa, ettei se meinannut pysyä asuttamansa ruumiin rajoissa. Kun Piia avasi karsinan oven, poukkosi Anselmi tallin käytävälle ja pomppi emänsä ja Piian iloksi ympäriinsä tasajalkaa kuin vuohenmuotoinen vieteriukko.

Eläinten turvakoti Tuulispään eläintarinoista oli aivan mahtava lukea. Myös siitä oli mahtava lukea, että Piia oli vapaan kilinkasvatuksen kannalla. Kyllähän hän sai kaikenlaisia kasvatusohjeita eläintensä kasvatukseen, mutta kilit saivat toimia vapaasti. Naapurit eivät silti välttämättä pitäneet siitä, että Tuulispään kilit vierailivat syömässä heidän kukkapenkissään.

TURVASSA! Yksi Janakkalan villisioista saatiin eilen kiinni ja kuljetettiin tänne. Possun nimi säilytetään samana, jonka mökkiläiset olivat antaneet, eli hän on OSKU, varsinainen Oskari Onnekas! Täällä Oskun ei tarvitse pelätä metsästäjien luoteja tai porisevia patoja. Täällä olet turvassa. Tervetuloa perheeseen pieni ystävä!

Osku ja monet muut onnekkaat eläimet saivat turvapaikan Tuulispäästä. Tuulispään toiminta sai huomiota myös median puolelta, joka edesauttoi siihen, että Piian työ eläinten parissa  huomioitiin. Tosin kutsu presidentin itsenäisyyspäivän juhliin muuttui kotopiirin juhlaksi eläinten parissa. Piia seurusteli ennemmin eläintensä kanssa.

Aivan oman lukunsa muodosti kakka: jätökset, ulosteet, pökäleet, kikkareet, läjät, maamiinat, papanat, jöötit, sonnat - näiden kaikenkarvaisten eläinten moninainen lanta.

Eläimistä tulee lantaa ja paljon. Siitäkin aiheesta kirjassa kerrottiin perusteellisesti. Muutakin työtä Tuulispäässä oli koko ajan avustajille, joiden työpanos oli merkittävä, jotta Tuulispää pystyi laajentumaan ja tarjoamaan kodin eläimille. Piia itse oli väsynyt keholtaan ja mieleltään vuosien keskeytymättömästä työstä. Siitäkin voit lukea lähemmin kirjan sivuilta.

Selma Lähteenmäen Eläinten turvakoti Tuulispää on huikea kurkistusmatka turvakodin arkipäivän onnenhetkiin ja ongelmiin. Kirjan parissa sai nauraa ja kyynelehtiä sekä miettiä omia asenteitaan eläinten hyvinvointia kohtaan.

Selma Lähteenmäki, Eläinten turvakoti Tuulispää *****

Wsoy 2024

s. 269 + kuvia, joita olisin toivonut olevan enemmän

Tietoteos