Marja-Liisa Kakkonen: Fiona

 

Ruotsinkieliset keskustelut neitien kanssa vakuuttivat, että tämä koulu oli sivistyksen kehto. Jo koulun nimi Antellska Privata Svenska Fruntimmerskolan heijasti sivistyneisyyttä. Täällä pystyisi opettamaan oppilaita ja elämään itsekin sivistynyttä elämää ruotsinkielisen väestön keskuudessa.

Marja-Liisa Kakkosen Fiona kertoi nuoresta helsinkiläisestä opettajattaresta, joka tuli ensimmäiseen työhönsä Mikkeliin vuonna 1864. Kyllähän Helsingissäkin olisi ollut työpaikkoja kouluissa, mutta siellä oli myös isä, joka olisi vielä pari vuotta Fionan holhooja. Isä oli saanut päähänsä naittaa Fionan eräälle kauppiaalle. Isällä oli velkoja, jotka kauppias oli luvannut maksaa pois, kunhan vaan hän saisi Fionan puolisokseen. 

"Vieraita saa käydä, mutta ei yökylässä. Miesvieraat ovat kiellettyjä ilman talonväen läsnäoloa."

Fiona oli nuori ja olisi halunnut ikäistään seuraa, jonka kanssa viettäisi vapaa-aikaansa. Onneksi hän sai asuinkaverikseen hauskan Amandan. Amanda oli kuitenkin jopa liiankin hauska ja tottunut huvittelemaan nuoresta iästään huolimatta. Amanda olisi voinut varoittaa Fionaa eräästä henkilöstä, mutta sitä hän ei tehnyt. Nuori Fiona joutui nopeasti erään henkilön saalistuskohteeksi.

Fiona oivalsi, kuka salaperäinen tanssittaja oli ollut. Mies oli tanssittanut häntä myös elojuhlissa, mutta silloin mies ei ollut puhunut mitään. Ainoastaan tuijottanut, mikä oli tuntunut tungettelevalta.

Mikkelistä löytyi siis 1860-luvulta juhlia ja tanssiaisia, mihin Fiona pääsi osallistumaan. Nuoret tykkäävät huvituksista ja ilosta ja kepeydestä. Ankarat säännöt ja määräykset, varsinkin nuorille naisille, olivat ikäviä. Niitä Fiona sai kuulla jatkuvasti. Isä kävi jopa Mikkelissä asti muistuttamassa tulevista häistä. Fiona tunsi olevansa isälle vain kauppatavaraa.

Siispä Fiona ei osannut varoa liehittelyjä ja kävelyretkiä. Kävi sitten niin, että Fiona lähti lopulta pakomatkalle Mikkelistä. Miten pakomatkalle kävikään? Ihana kirja ja jatkoa on luvassa.

 

Marja-Liisa Kakkonen, Fiona

Momentum Kirjat 2025

s. 255

Mikkeli 1864-65 

 

 

Petra Rautiainen: Puuntappajat

 

Olen katsonut vastasyntynyttä silmiin, kun ne ovat auenneet ummesta. Äidin ruumis paljaana ja auki minun edessäni, aivan kuin keväällä kaadettu naarashaapa makaa haapioksi onteloituna tulen päällä.

Petra Rautiaisen historiallinen teos Puuntappajat oli lukukokemus, jota ei unohda ihan helposti. Kirjassa elettiin kahta ajanjaksoa. Vuoden 1918 kertojana toimi lääkäri Ulpu Leidenius, joka johti Savossa naisten sairaalaa. Sitten tuli ensimmäinen maailmansota ja sisällisota. Punainen Risti otti sairaalan omakseen. Ulpun tehtävänä oli hoitaa haavoittuneet. Hän hoiti sekä punaiset että valkoiset potilaat. Se herätti epäilyksiä.

Minun tehtäväni oli löytää varmoja todisteita siitä, että Ulpu Leidenius todella oli maanpetturi.

Vuonna 1934 helsinkiläinen nimeltä mainitsematon etsivä muisteli vuotta 1918, kun hän oli Savossa tarkkailemassa Ulpua. Hän oli itse loukkaantunut tuona aikana, eikä muistot olleet selviä. Hänellä oli kuitenkin eräs läheinen, jolta hän oli saanut tarkkoja tietoja tapahtumasta. Kun Savosta löytyi luurankoja, etsivä päätti tutkia tapausta tarkemmin. Nuo luurangot saattoivat liittyä tapahtumaan, jossa hän itse loukkaantui.

Olen aina ajatellut, että se oli sattumaa ja että tuo päivä muutti suunnan minun elämässäni. Vasta nyt ymmärrän, että se ei ollut sattumaa, ja päivä jolloin kohtaloni sinetöitiin, oli päätetty jo kuukausia etukäteen.

Etsivä ymmärsi lopulta mitä oli tapahtunut, ja kuka junaili tapahtumia. Hän ei kuitenkaan pystynyt muuttamaan tapahtumien seurauksia, mutta hän ei enää ollut yhtä sinisilmäinen kuin nuorempana. Mutta hyväksyikö hän nuo menneisyyden tapahtumat ja niiden seuraukset? 

Sisällisota käytiin Suomessa kevättalvella vuonna 1918. Suomi oli julistautunut itsenäiseksi joulukuun 6. päivä 1917. Tuohon aikaan Suomi oli jakautunut poliittisesti vahvasti punaisiin ja valkoisiin. Sisällissodan aikana molemmat osapuolet sekä punaiset että valkoiset osallistuivat poliittiseen terroriin. Puuntappajista nousi esille poliittinen terrori, kun etsivän työnä oli etsiä "punikki"-naisia, jotka olivat heidän mielestään vaarallisia maanpettureita. Miksi lääkäri Ulpu Leidenius oli etsivän tarkkailun kohteena, siitä voit  lukea tarkemmin kirjasta.

Sisällisota oli todella surullinen sota, kun suomalaiset tappoivat suomalaisia. Tuota samanlaista teurastusta olemme seuranneet Gazassa ja Ukrainassa. Monessa muussakin maassa on tällä hetkellä käynnissä sotatila, valitettavasti. Koko maapallo saa osallistua median kautta sotiin ja lisäksi nykyajan hybriditerroriin mm. netin, pankkien ja lentokenttien häiritsemiseen.

Petra Rautiainen on kuvannut kirjassaan Puuntappajat raadollista poliittista ajatusmaailmaa, joka vallitsi maailmansotien aikoina. Miesten sotiessa ja haavoittaessa toinen toisiaan, ja siinä sivussa myös naisia ja lapsia, uusia vauvoja syntyi, eikä se aina tapahtunut helposti, vaan tarvittiin lääkärin apua. 

Petra Rautiaisen Puuntappajat teos ravistelee historian traagisia tapahtumia. 

 

Petra Rautiainen, Puuntappajat *****

Otava 2025

s. 217

1918 Sisällissota

1934 

Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Petra Rautiainen: Meren muisti 

Anna Äärelä: Mene mene mene

 

Kun Nelliä oli talutettu ulos luokkahuoneesta, hän muistaa kuulleensa vain omat askeleensa. Häntä vieneet karhut olivat kävelleet varusteistaan huolimatta täysin äänettömästi.

Anna Äärelän psykologisesta trilleristä Mene mene mene oli kadonnut auringonvalo. Maapallolla elettiin pimeydessä. Pimeys lisäsi ikävyyksiä ja väkivaltaa. Päähenkilö Nelli oli englannin opettaja, mutta opiskeli poliisiksi. Taustalta löytyi kaikenlaista, mutta ikävin kokemus tapahtui koululla. 

Kaasunaamari revitään pois hänen kasvoiltaan. Kyynelkaasu tunkeutuu keuhkoihin, ja Nellin sisäelimet roihahtavat. Nelli etenee käytävää pitkin, ja silloin hän huomaa panttivangin istuvan keskivaiheilla käytäväpaikalla.

Opiskelun lopuksi oli leiri, jota johti Karhu-ryhmä. Nelli oli tavannut ryhmän jäsenet koululla. Ryhmäläiset eivät luottaneet Nelliin, joka joutui kokemaan ikäviä asioita sen vuoksi. Suorastaan hengenmeno oli lähellä. Nelli ei antanut periksi, huolimatta pienestä koostaan. Hän taisteli itsensä vapauteen ts. sairaalaan.

Nelli tietää, että kalterein vahvistetun oven takana on Poliisitalo 3, josta entiset ja nykyiset Karhu-ryhmän jäsenet tekevät kenttätöitä. Vain joskus asemalle otetaan joku uusi, mutta silloin hänessä nähdään potentiaalia edetä urallaan poliisin erikoisjoukkoihin.

Nelli ei halunnut töihin Poliisitaloon, mutta kukaan muu poliisiasema ei uskaltanut palkata häntä, koska Poliisitalo halusi hänet. Nelli ei tiennyt miksi. Kirjaa lukiessa sekin selvisi.

Anna Äärelän tummanpuhuva trilleri Mene mene mene käsitteli ikäviä asioita. Menneisyyden koulutragedia oli vahvimpana esillä, sillä tekijä oli päässyt pakoon, ja se vaikutti työpaikan henkilöstön suhtautumiseen Nelliin. Jo osasikin olla ikävähenkinen työpaikka. Eihän tuommoista työpaikkaa kestä kukaan. Jokainen heistä tarvitsisi kaikenlaista terapiaa selvitäkseen ikävistä työkavereista ja kammottavista työtehtävistä. Lisäksi oli se kammottava pimeys, joka rassasi kaikkia ihmisiä lisääntyneine itsemurhineen ja väkivalta vain lisääntyi. Ja joku möi aseita ihmisille.

Anna Äärelän psykologinen trilleri Mene mene mene sekoitti keskenään kauhua, dekkaria, scifiä ja pienen hippusen romantiikkaa. 

 

Anna Äärelä, Mene mene mene

Kosmos 2025

s. 322 

Psykologinen trilleri 

Milla Keränen: Kuunkiroajat

 

Pöllö huhuili uudelleen portilla, tällä kertaa kolme pitkää huutoa, ja livahdin toisten perässä ulos hautausmaan portista.

Milla Keräsen historiallisen  trilogian toinen osa on nimeltään Kuunkiroajat. Kirjan tarinaa kerrottiin kahdessa aikakaudessa Skotlannissa. Vuonna 1745 tarinaa kertoi Kinstonen kreivitär Mary ja 1763 tarinassa pääsi esille Thomas Hope, joka oli ensimmäisen kirjan, Kaarnen varjon päähenkilö. 

Thomas Hope oli jättänyt Suomen olot taaksensa, koska hänen ystävänsä Alexander Keith oli kadonnut tai kuollut. Vuosi 1745 valotti Alexanderin elämää Skotlannissa, Edinburgissa, ja sitä miten hän liittyi Kinstonen kreivittären elämään. Vuonna 1763 Edinburgissa Thomas esiintyi salanimellä, ja huomasi liittyneensä haudattujen ruumiiden ryöstäjiin. Ruumiita toimitettiin lääkäriopiskelijoita varten, jotta he oppisivat ihmisen anatomiaa. Thomas oli rahapulassa, niin kuin moni muukin.

Istuin liikkumatta haudan pohjalla ja odotin, että taivas vaalenisi. 

Thomas Hope joutui tappajan takaa-ajamaksi, koska oli huomannut joidenkin ruumiiden muistuttavan toisiaan. Kuolleet henkilöt eivät  olleet kuolleet tavallisiin tauteihin tai vanhuuteen, heidät oli siis tapettu. Mutta miksi? Tarinoiden edetessä selvisi moni asia mm. kuka Alexander Keith oli. Uskoisin, että Alexanderin jäljillä pyöritään myös kolmannessa trilogian kirjassa.

Pimeässä piilottelee monenlaista väkeä. 

Edinburg ja 1700-luku vaikutti olleen hyvin kiintoisa aikakausi. Kirjasta nousi hyvin esille esim. jakobiittikapina, jolloin skotlantilaiset jakobiitit yrittivät nostaa kuninkaaksi Charles Edvard Stuartin vuosina 1745-46. Aikaisemmin hänen isäänsä James Stuartia oli yritetty nostaa kuninkaaksi. Kumpikaan jakobiittikapinayritys ei onnistunut. Englannin valtaapitävillä on ollut sotaisa historia. Miten kapinasuunnitelmat liittyivät Alexander Keithin elämään vuonna 1745? Thomas Hope pääsi lähelle tutkimuksissaan, mutta joutui jälleen pakomatkalle.

Milla Keräsen Kuunkiroajat nosti esille vuoden 1763 Skotlannin ja sen lähihistoriaan kuuluneet jakobiittikapinat. Upea kansikuva  pääkallon ja kottaraisen kera sopii hyvin tummasävyisen tarinan mystisen salaperäisiin tunnelmiin.

Ps. Kuunkiroajat eli lyhtypojat. 

 

Milla Keränen, Kuunkiroajat *****

Avain 2025

s. 373

Historiallinen teos

Kaarneen varjo-trilogian 2. osa

Edinburg 1745

Edinburg 1763 

 

Milla Keränen: Kaarneen varjo 

Jason Rekulak: Teddy

 

Piirustukset ovat tyypillisiä lasten tuotoksia - paljon eläimiä, hymynaamaisia ihmisiä ja aurinkoisia päiviä. Teddy tarkkailee jokaista reaktiotani ja imee kehujani kuin pesusieni.

Yhdysvaltalaisen Jason Rekulakin psykologinen trilleri Teddy kertoi 21-vuotiaasta entisestä huumeiden käyttäjästä Mallory Quinnista, joka palkattiin hoitamaan kesän ajaksi 5-vuotiasta Teddyä. Teddy oli ahkera piirtäjä. Piirustuksia syntyi liukuhihnalta. Niissä esiintyi Teddyn mielikuvitusystävä Anya. Mallory kuuli Teddyn puhuvan joka päivä Anyan kanssa. Vanhemmat halusivat, että Teddy saisi päiviinsä muuta tekemistä ja Anya unohtuisi. Niin ei käynyt, vaan piirroksista alkoi tulla uhkaavampia ja väkivaltaisempia.

"Onko mahdollista, että ihminen kuolee, mutta on silti olemassa?"

Teddyn kysymykset olivat erikoisia, ja ne liittyivät usein kuolemaan. Vanhemmat olivat kieltäneet puhumasta uskonnosta ja taikauskosta. Teddy eli mielikuvitusystävänsä kanssa joka päivä, vaikka vanhemmat kielsivät ja kertoivat, että semmoista ei ole olemassakaan. Lisäksi vanhemmat olivat hyvin koulutettuja, ja he olisivat halunneet, että Teddy oppisi tieteitä. 

Kaikki yliluonnollisista asioista puhuminen oli siis kielletty, ja Mallorylla oli ylipäätään tarkat säännöt, miten talossa eletään. Onneksi hänen asuntonsa sijaitsi pihamökissä, eikä talossa, tosin mökin taustalta löytyi ikävä tapaus. Illat olivat vapaita ja ne hän käytti juoksemiseen.

Olen kuullut viimeisen puolen tunnin aikana niin monta järkyttävää uutista, etten pysty käsittelemään niitä kaikkia. Se on minulle liikaa. Palapelin palaset näyttävät olevan entistä pahemmin hajallaan. Mutta yhden asian tiedän varmasti.

Jason Rekulakin Teddy koukutti lukemaan kirjan tapahtumista. Mallory ei tiennyt kenen kanssa olisi puhunut Teddyyn liittyvistä haasteista, koska vanhemmat eivät halunneet huomioida ongelmia. Naapurissa asusti 70-vuotias Midzi, mutta sekin yhteys meni pieleen. Oma tukihenkilö oli yksi vaihtoehto. Samoin eräs nuori mies. Keskusteluapu tuli todella tarpeeseen, mutta mitä sitten tapahtui, kun Malloryn menneisyys paljastui?

Kirjan aihepiiri liikkui Yhdysvaltoja pitkään vaivanneiden rikosten parissa. Yksi niistä oli huumeet, ja se miten niihin koukuttui nopeasti. 

Jason Rekulakin Teddy liikkui perhesalaisuuksissa ja talossa, jossa tapahtui yliluonnollisia juttuja. Kylläpä oli jännittävät tapahtumat, joista on tulossa ainakin Netflixille jokin sovitus. Kirja on voittanut Goodreads Choice Awardin kauhukategorian, enkä ihmettele yhtään. Teddy sopii syksyn pimeisiin iltoihin. Voi kyllä vaikuttaa yöuniin tai sitten unet jäävät tulematta. VINK VINK!

 

Jason Rekulak, Teddy *****

Suom. Jussi Tuomas Kivi *****

Like 2025

s. 364

Hidden Pictures 2022

Psykologinen trilleri

Yliluonnolliset voimat 

Yhdysvallat

Goodreads Choice Award-kauhukategorian voitto 

Tatiana Elf: Huijari

 

 

Miten hän ei tajunnut, että Rebekka on hengenvaarallinen?

Tatiana Elfin Huijari trillerissä oli mielenkiintoisia ihmisiä. Kirjan päähenkilö oli Rebekka, joka oli huippuälykäs, mutta ei ollut oikein kotiutunut mihinkään työ- tai opiskelupaikkaan. Siitä huolimatta hän sai aikansa kulumaan tilapäistöillä ja hurjapäisillä harrastuksilla. Rebekalla ei ollut ystäviä eikä kavereita, ja hän kulki terapeutin luona vanhempiensa vaatimuksesta. Hurjapäisen Rebekan, joka oli vanhempiensa ainoa lapsi, elämänmeno oli tullut heille tosi kalliiksi.

"Kappas! Rebekka murhakierrokselta. Tämäpä iloinen yllätys", Alex toteaa sen näköisenä, että on aidosti hyvillään minut nähdessään.

Sitten Rebekka kohtasi hurmaavan Alexin. Rebekan terapeutti, Carla, oli jo neuvonut uusista ihmissuhteista olevan hyötyä, joten Rebekka paneutui Alexiin suureelliseen tyyliinsä. Vielä enemmän hän innostui, kun Alex lähti hänen kanssaan sekä vauhtiajelulle että lainelautailemaan. Rebekka harrasti siis hurjia temppuja ja tempauksia.

Ei jumalauta. Ei taas. Minun on pakko keksiä jotain muuta tekemistä miesten kanssa kuin mennä merelle. Aikovatko ne kaikki hukkua?

Kovakuntoisen Rebekan rinnalla ei ihan kaikki miehet pysyneet. Alex oli päättänyt pysyä. Hänellä oli ihan omat intressinsä pysytellä Rebekan kannoilla, sillä hän ajatteli hyötyvänsä Rebekasta tavalla tai toisella. Alexillakaan ei siis ollut puhtaat jauhot pussissa, eikä hänen menneisyytensä ollut sellaista, että siitä olisi voinut puhua, vaikka hän oli hyvä uskottelemaan ja näyttelemään eri henkilöitä.

Kylmä tunne valtaa minut. Alan tajuta, mistä on kyse, mutta en halua uskoa.

Huijarin koukuttavissa juonenkuluissa tapahtui käännöksiä useammankin kerran. Tatiana Elfillä on taito kirjoittaa rikoksista, ja hän on kirjoittanut Syke- ja Roba- televisiosarjoja ja luonut tv-sarjat nimeltään Karkurit ja Keisari Aarnio. Huijari teoksesta nousee esille Elfin psykologian koulutus, kun hän loi kirjan päähenkilöinä toimivat Rebekan ja Alexin, sillä molemmilla oli erityisiä ominaisuuksia. Näen Huijarin nykyaikaan sijoittuvat tapahtumat hyvin kiinnostavina kohtauksina, joten odotan innolla seuraavaa sarjan kirjaa. Vaikka kirja oli trilleri, siinä oli mukana myös mustaa huumoria, ja Rebekka oli rautainen mimmi. Suosittelen. 

 

Tatiana Elf, Huijari *****

Into 2025

s. 283

Psykologinen trilleri

Rebekka-sarjan 1. osa

 

  

Max Seeck: Petetty

 

Kaikki järjestyy, Milo ajattelee ja painaa kasvonsa tyynyä vasten. Se oli itsepuolustusta. Huomenna hän täyttää kuusitoista ja isä on luvannut tulla hänen syntymäpäivilleen.

Max Seeckin Petetty jatkoi jännittävää Milo-dekkarisarjaa. Sarjan ensimmäinen osa oli nimeltään Merkitty ja siitä on tulossa elokuva. Sarjan päähenkilö on Milo Perho, taidegalleristi, joka auttaa poliiseja profiloimalla murhaajia. Tällä kertaa Milo joutui pakenemaan poliiseja, ja paon syistä voit ottaa selville tästä nopeatempoisesta kirjasta. Petetyn tapahtumapaikkana oli Merkityn tapaan Helsinki, mutta osa rikollisista saapui suoraan Ranskasta.

Tosiasioita ei voinut paeta: se helvetin elukka oli tulossa.

Milon isäpuoli oli ex-kiovalainen Stanislav Markoff. Markoffin taustalta löytyi kaikenlaista ikävää. Tällä kertaa hänestä löytyi pehmeämpi puoli. Rooli, joka oli pysynyt salaisuutena pitkään. Lisäksi Markoff pelkäsi erästä rikollista, ja sitä mitä hän aikoi tehdä. Tuo rikollinen poltti vaniljalle tuoksuvia sikareita ja lyhensi sikarit sikarisaksilla (kansikuva). Nuo sakset olivat myös käytännölliset monessa muussakin ikävältä kuulostavassa työssä.

Yhtäkkiä tulija käänsi katseensa kameran suuntaan, ja Minka oli vetää veden väärään kurkkuunsa.

Sarjan rikosylikonstaapelina toimi Minka Laine, joka oli saanut nuoren suojatin apulaisekseen. Heidän tehtäväkseen tuli tutkia tapausta, jossa oli käytetty teräasetta. Uhrin taustalta löytyi mm. valepassi. Tapauksen teki kiinnostavaksi se, että viimeinen henkilö, joka oli jutellut uhrin kanssa, oli Milo Perho.

Max Seeckin Petetty dekkarissa oli riittävästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tälläkin kertaa sivuttiin shakkia, se on mielestäni hyvä harrastus. Lisää shakkia ja vähemmän rikoksia. Lopulta selvisi myös poliisi, joka antoi  sisäpiirin vihjeitä rikollisille. Ihmisluonto on näköjään johdateltavissa psykologisin keinoin rikoksiin kuin rikoksiin. 

 

Max Seeck, Petetty *****

Tammi 2025

s. 344

Dekkari

Milo-sarjan 2. osa

 

Max Seeck: Merkitty 

 

Arundhati Roy: Turvani ja myrskyni

 

Hän valitsi tapahtumahetkeksi syyskuun, erinomaisen sopivan kuukauden. Monsuuni oli hellittänyt, ja Kerala kiilsi sen jäljiltä smaragdinvihreänä kaistaleena meren ja vuorten välissä.

Intialaisen kirjailijan ja kansalaisaktivistin Arundhati Royn muistelmateos Turvani ja myrskyni nosti esille kirjailijan elämän, ja hänen äitinsä vaikutukset kirjailijanuran kehittymiseen. Äidin kuolema vaikutti muistelmateoksen syntymään todella paljon. Äiti oli ollut todella ikävä ihminen ja pahasuinen koko ikänsä. Äiti oli jopa niin karsea kirjailijaa kohtaan, että välirikolta ei voinut välttyä. Välirikko kesti seitsemän vuotta. Ehkä olisin valinnut suomen kielisen nimen tarkemmin, sillä äiti ei todellakaan ollut kirjailijan turva, vaan päinvastoin. 

Veljeni osui oivaltavasti juuri arkaan kohtaani. "En käsitä reaktiotasi. Eihän hän kohdellut ketään niin huonosti kuin sinua."

Arundhati Royn äiti oli yksinhuoltaja. Siitä huolimatta hän perusti koulun, joka menestyi vuosi vuodelta yhä paremmin. Äiti oli ammatiltaan opettaja ja hän asui lastensa kanssa koululla. Omat lapset saivat saman kohtelun kuin muutkin oppilaat. Tai oikeastaan vielä huonomman kohtelun. Omia lapsia hän kuritti kovalla kädellä. Suuttuessaan hän jätti pienen tyttönsä monet kerrat tien poskeen ja haki vasta monen tunnin kuluttua. Arundhati oppi sulkemaan mielensä äidin henkiseltä ja fyysiseltä väkivallalta.

Lähdin kotoa - lakkasin käymästä kotona, tai siinä, mikä oli olevinaan koti - kahdeksantoistavuotiaana. Olin juuri aloittanut kolmannen opiskeluvuoteni Delhin arkkitehtikoulussa.

Äiti olisi halunnut tyttärestään opettajan koululleen. Kumpikaan lapsista ei halunnut pysytellä äitinsä lähettyvillä. Äiti oli vaikea ja riidanhaluinen. Koulu oli ainoa koti mihin kirjailija oli tottunut. Oppilaiden makuusali oli ainoa huone, missä hän oli oppinut nukkumaan. Muutto monen sadan kilometrin päähän Delhiin opiskelemaan tapahtui siksi veitsi taskussa. Äidin väkivaltainen käytös oli opettanut selviytymiskeinoja. Keneenkään ei voinut luottaa.

Arundhati Roy sai Booker-palkinnon vuonna 1997 esikoiskirjastaan Joutavuuksien jumala. Toinen kirja Äärimmäisen onnen ministeriö oli Man Booker-palkinnon pitkällä ehdokaslistalla vuonna 2017. Kirjailija on haastettu kirjoistaan oikeuteen, ja osa haasteista on edelleen kesken Intiassa.

Arundhati Royn Tukeni ja myrskyni teoksen teksti oli hyvin elävää ja rikasta. Kirjailija toivookin, että lukijat lukevat tätä muistelmateosta kuin romaania, sillä useimmat meistä ovat hänen mielestään sekoitus muistoja ja mielikuvitusta. Kirja on runsas, värikäs ja tunteita täynnä. Suosittelen 💖

 

Arundhati Roy, Tukeni ja myrskyni *****

Suom. Hilkka Pekkanen *****

Otava 2025

s. 330

Mother Mary Comes to Me 2025

Muistelmat

Intia

 

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala 

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö 

 

 

 

Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla

 

Sormet hohtivat punaisina ja märkinä, kämmensivut kiilsivät. Puhelin jatkoi soimistaan.

Antti Tuomaisen humoristinen dekkari Hyvällä tai sahalla alkoi, kun päähenkilö Heikki Nevalainen oli perkaamassa mansikoita. Kun hän vihdoin vastasi puhelimeen, soittajana oli pikkukylän gangsteri Ismo Sippo, joka määräsi Heikin heti hommiin. Oli keskiyö, mutta Heikki ei uskaltanut kieltäytyä, koska oli lainannut Sipolta rahaa.

Hän avasi oven. Ja kuuli huudon. 

Heikki Nevalainen tuli pelastaneeksi erään henkilön. Tuo henkilö jäi hänen kotiinsa piiloon, ettei Sippo näkisi häntä. Pikkuisen tuli ongelmia lisää, kun Sippo lähetteli alaisiaan karhuamaan saataviaan Heikki Nevalaiselta. Ex-tempore Sipon alaisille kävi kalpaten.

- Hyvää päivää, soittaja sanoi englanniksi, - tässä on herra Dupont, Dupont Produitsista, soitanko huonolla hetkellä?

Heikki Nevalaisella oli perintönä saatu saha, joka oli nykyisin konkurssikypsä. Belgialainen Dupont oli kiinnostunut tilaamaan lautoja, ja se auttaisi pahimpaan rahapulaan, ja Heikki saisi Sipon lainan kuitattua. Sippo kiristi kuitenkin lainanmaksua koko ajan. Entäs jos Sippo saisi selville, kuka majaili Heikin luona, mitä sitten tapahtuisi?

Seuraavaksi hän istui pöydän ääressä ja sai kahvimukin eteensä ja näki kuinka pääkallojen ja kuolemien koristelema käsivarsi kaatoi hänelle kahvia.

Sippo oli siis piipahtanut sahalle, kun hän kuuli erään jutun Dupontilta. Tulipa Sipolle kiire poistua paikalta, mutta hän aikoi palata paremmalla ajalla, mutta sitä ennen hän aikoi tarkistaa, kuka oli Heikki Nevalaisen talossa piilossa. 

Antti Tuomaisen mustan huumorin sävyttämä dekkari Hyvällä tai sahalla sai minut nauramaan vedet silmissä monet kerrat. Ei ihme, että The Times on nimittänyt Tuomaisen Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi.

 

Antti Tuomainen, Hyvällä tai sahalla *****

Otava 2025

s. 288

Dekkari

 

Tuomainen Antti: Jäniskerroin 

 

Tuomainen Antti: Hirvikaava 

 

Tuomainen Antti: Majavateoria

 

Tuomainen Antti: Tapahtuu huomenna

 

Tuomainen Antti: Kaivos 

 

Satu Rämö: Tinna

 

Tiedän mitä jätit roskalaatikkoon. Häpeä.

Satu Rämön Islantiin sijoittuva dekkari Tinna on jo viides osa suositussa Hildur-sarjassa. Ja sarja sen kuin paranee kirja kirjalta. Tinna on päähenkilön, rikostutkija Hildur Rúnarsdóttirin, äidin nuorin sisko. Hildurin vanhemmat kuolivat, kun Hildur oli lapsi, ja Hildur jäi kahdestaan Tinnan kanssa. Heidän välinsä olivat edelleen hyvin lämpimät. Hildurin tutkittavaksi tuli tapaus, jossa uhri löytyi maastoon aseteltuna. Hildurin mieli teki tepposet kyseisellä maastolla,  sillä hänen korvansa alkoivat tinnittämään ikävästi. Mikä oli tuo viheltävä ääni? Ja miksi tapaus tuntui niin tutulta?

Tänään, 24. päivä lokakuuta, vietettiin kvennafritä, naisten lakkoa. 

Kirjan tapahtumat sijoittuivat 1975 lähtien nykyaikaan asti. Tinna muisteli menneisyyttä, koska hänen vanhin siskonsa katosi tuona vuonna. Hän halusi tietää miksi Hulda oli heidät jättänyt. Vuosi 1975 oli tärkeä vuosi naisille, sillä naiset halusivat enemmän naisia parlamenttiin päättämään politiikasta. Naisten voimalla Islantiin saatiin vuonna 1980 maailman ensimmäinen demokraattisesti valittu naispresidentti Vigdis Finbogadóttir, mikä mainittiin myös kirjassa. Satu Rämö on sujauttanut tällä kertaa yhteiskunnallisesti vaikuttaneen henkilön dekkarinsa sivuille. Ei ihme, että kirja julkaistiin 24.10.

Löyhämoraalinen poliisi! Kohta kaikki saavat tietää, millainen olet oikeasti, ja se on urasi loppu. Tulet vielä katumaan.

Hildurin tutkimukset suuntasivat tällä kertaa kohti Islannin pääkaupunkia Reykjavikiä. Siellä hän kohtasi ohimennen myös yhden lempparihenkilöhahmoni, finanssietsivä Áróra Jónsdóttirin, joka on tuttu Lilja Sigurdardóttirin dekkareista. Sen sijaan siskolleen Björkille, joka suoritti Reykjavikissä vankeustuomiotaan, Hildur vei erään suomalaisen nimeltä mainitsemattoman naisdekkaristin uusimman kirjan, joka sijoittui Islantiin, vink vink.

Hildurin poliisikollega Jakob sai tällä kertaa matkata Helsinkiin hakemaan erään islantilaisen naisen, joka oli jäänyt kiinni huumeiden salakuljetuksesta. Onnistuiko Jakob saamaan naiselta muita alan rikostekijöitä irti, sen voit lukea kirjan sivuilta. Hyvin reipasotteinen naisihminen, josta toivottavasti saamme jatkossa kuulla lisääkin. Satu Rämön henkilöhahmot ovat vertaansa vaille mielenkiintoisia, kuten kirjassa  mainiosti esiintynyt Einar ja hänen sympaattinen Elsa-koiransa.

Satu Rämön dekkari Tinna matkasi menneisyyden ikävistä tapahtumista nykyisyyden  ikäviin tapahtumiin. Mutta maisemat olivat mahtavat, ja rakkautta ja romantiikkaa oli sen verran sopivasti, että tulipa hyvä mieli kirjan lopusta.

 

Satu Rämö, Tinna *****

Wsoy 2025

s. 403 + Kirjailijalta

Dekkari

Hildur-sarjan 5. osa

Islanti 

 

Satu Rämö: Hildur

Satu Rämö: Rósa ja Björk

Satu Rämö: Jakob

Satu Rämö: Rakel 

 

Selja Ahava: Hän joka syvyydet näki

 

Henrik, minulla on yksi ainoa vanha sukulainen, ymmärrätkö?

Selja Ahavan teos Hän joka syvyydet näki kertoi Liisasta, joka tapasi Henrikin. Heti tutustumisen alussa Liisa kertoi, että hän ei tule pitkäikäisestä suvusta. Vain hänen yksi tätinsä eli vielä sydämentahdistimen varassa. Kirjan sanomana olivat kuoleman kysymykset. Kirjan teema on niin erityinen, että sen parissa voisi viihtyä useammankin kerran. Selja Ahavan syvällisiä teoksia on  hienoa lukea, vaikka ne keskittyvät aina pohdiskelemaan todella ongelmallisia asioita.

Herättäkää hänet!

Kirjassa pohdittiin aivokuolemaa. Heidin tytär Meeri oli kuollut yksinkertaisessa kitarisaleikkauksessa. Äiti ei halunnut, että elämää ylläpitävä hengityskone sammutettaisiin. 

Teoksessa seurattiin Meerin elämää myös Perlahin silmin. Meerin Heidi-äiti oli palkannut Perlahin avukseen hoitamaan Meeriä kotona. Meeri oli aivokuollut, mutta äiti hoiti rakkaudella tytärtään. Hän ei ollut antanut sulkea hengityskonetta.

Suomessa oli paljon tyhjiä huoneita. Oli enemmän huoneita kuin ihmisiä, kun taas Filippiineillä oli toisin päin. Jos käänsit hetkeksi selän, huone täyttyi heti.

Kirjassa hoitaja Perlah ajatteli hyvin viisaasti Suomen ja Filippiinien eroavuuksia. Surullista oli, että Perlah oli joutunut jättämään tyttärensä vanhemmilleen hoitoon, sillä lapsen isä oli töissä rahtilaivalla ja siten poissa kuukausikaupalla. Ainoa yhteys tyttäreen oli kännykän välityksellä. Lisäksi filippiiniläiset sukulaiset painostivat antamaan heille rahaa, jota Perlah hankki Suomessa.

Aluksi Perlah ei ymmärtänyt miksi hän hoiti aivokuollutta Meeriä, mutta lopulta hän kenties kiintyi Meeriin ja muuttui ystävällisemmäksi. 

Kaikille kuolema on yhteistä.

Kirjassa on hienoja lauseita, joita voi ajatella syvällisesti tai sitten lukea tarinaa, joka polveili rönsyinä muihinkin tarinoihin yhtyen, menneeseen ja nykyisyyteen Liisan pohdintoina ja kirjoituksina. Kuoleman hetkeä ja geenien perimistä. Samaa olen itsekin pohtinut tehdessäni sukuselvitystä. Lähisukulaisten kanssa ei kannata tehdä yhteisiä lapsia, mutta tuskinpa sitä ajateltiin edellisissä sukupolvissa. Omat isoisäni olivat keskenään pikkuserkkuja, mutta tuskinpa he edes tiesivät siitä.

Kirjan Liisan suku oli rapauttanut omat geeninsä, joista hän oli huolissaan. Kirjassa pohdittiin myös sitä, miten elämää oli pidennetty hengityskoneiden, leikkausten ja lääkitysten avulla. Tiedetään myös terveellisten elintapojen, sen mitä syöt, juot, nukut sekä liikunnan, auttavan parantamaan elinajan odotusta.

Selja Ahavan Hän joka syvyydet näki pohti kuoleman ja kuolevaisuuden ikiaikaisia kysymyksiä.

 

Selja Ahava, Hän joka syvyydet näki *****

Gummerus 2025

s. 347 

 

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa 

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat 

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä  

Anne Muhonen: Särkyneen sydämen korjaussarja

 

Anne Muhosen Särkyneen sydämen korjaussarja on sarjakuvateos ilman sanoja. Teos meni itselleni suoraan sydämeen ja tunteisiin. Kirja kertoo erosta ja siitä, miten siitä voi selvitä.

 

Kirja alkoi tästä aukeamasta. Mies oli lähdössä pois, halusi eron ja heitti sydämensä vaimolleen lattialle ja se särkyi palasiksi.

Rakkaus ja se miten se korjataan nousi hyvin esille kirjan kuvituksesta. Kannattaako särkynyttä suhdetta korjata? Erosurun kokeminen nosti itselleni mieleen menneitä muistoja. Kyyneleet vain valuivat katsellessani teoksen kuvia. Teoksen kuvat voivat avata syviä tunnelukkoja, joita ei enää tiedostakaan. Itkeminen ja tunteiden kokeminen ovat hyviä keinoja poistaa tunnelukkoja. Hyväksytään se, mitä on tapahtunut, ja että ero on tapahtunut.

 

Anne Muhonen, Särkyneen sydämen korjaussarja *****

Kuvitus Anne Muhonen *****

Hertta 2025

s. 28

Sarjakuvateos 

Anne Muhonen: Älä unohda minua

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

 

Lähettäjä Michelle Norris oli ilmoittanut ulkomaisen puhelinnumeron. Hän kirjoitti olevansa huolestunut ystävättärestään, johon hän ei ollut saanut yhteyttä marraskuun viimeisen päivän jälkeen. Siihen asti he olivat viestitelleet netissä monta kertaa päivässä, mutta yhtäkkiä viestit olivat loppuneet ilman mitään ennakkovaroitusta.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Lumen peittämä jatkoi huippusuosittua William Wisting-sarjaa hyvin mallikkaalla tavalla kahdessa eri maassa. Michelle Norrisin etsimä ystävätär oli norjalainen, mutta asui osan vuodesta Espanjassa ja osan Norjassa.

Keltaisessa pipossa oli taite alhaalla ja siinä pieni musta tuotemerkki. Billabong. Muovin läpi erottui vaaleaa hiusta. 

Lopulta ystävätär löytyi Norjasta lumen peittämänä. Mutta mistä kaikki alkoikaan? Kävi ilmi, että ystävätär oli tutkinut vuosia aiemmin kuolleen naisen tapausta. Michelle piti netissä keskustelupalstaa, joka tutki kyseistä rikosta. Ystävätär oli mukana tutkinnoissa. Hän oli päässyt selvästi tekijän jäljille. Mutta keltainen pipo ei kuulunut hänelle.

Sarjamurhaajateorian oli esittänyt ensimmäisenä käyttäjä nimeltä ApofeniX.

Tekijä oli kiero ja ovela. Hän oli saanut vuosikausia tehdä kammottavia tekojaan nuorille naisille. Hän ei aikonut jäädä kiinni. Wisting sai kylmää kyytiä jäisessä vedessä yrittäessään saada tekijän kiinni. Mihin lie meni lopulta.

Larvikin poliisin rikoskomisario William Wisting on rehellisen oloinen poliisi ja jo isoisä. Tällä kertaa hänestä oli kiinnostunut eräs viehättävä nainen, ja romantiikkaa oli selvästi ilmassa. Wistingillä oli kovastikin kiinnostusta kyseiseen naiseen, mutta voi niitä ongelmia, mitä eräs toinen henkilö aiheutti.

Wistingin isä aiheutti myös huolta ja Wisting joutui keskeyttämään Espanjan matkansa, kun isä joutui sairaalaan. Joulu lähestyi ja Wisting oli jo hankkinut joululahjat läheisilleen. Myös Wisting alkoi lumen kasaantuessa lämmetä netin tuomiin mahdollisuuksiin etsiä tietoa.

Jørn Lier Horstin Lumen peittämä dekkarissa etsittiin rikollista teknologian avulla. 

 

Jørn Lier Horst, Lumen peittämä *****

Suom. Päivi Kivelä *****

Otava 2025

s. 409

Grenseløs 2021 

Dekkari

William Wisting-sarja

Joulukuu

Norja 

 

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja

Jørn Lier Horst: Hylkiöt

Jørn Lier Horst: Tulikoe

Jørn Lier Horst: Luolamies

Jørn Lier Horst: Koodi

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

Jørn Lier Horst: Yömies

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä 

  

 

 

Yrsa Sigurdardóttir: Muistan sinut

 

Matkalla oli tuskin muuta nähtävää kuin vaahtopäinen meri. Siitä huolimatta Trausti oli mennyt lautan kannelle, ei tuijottaakseen kuohuvia aaltoja vaan virkistäytymään merenkäynnissä.

Islantilaisen Yrsa Sigurdardóttirin Muistan sinut on Musta jää-dekkarisarjan toinen osa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Näen sinut. Kirjat eivät liity toisiinsa tiukasti, niissä tutkitaan rikoksia ja tapahtumapaikkana on Islanti.

Ryhmä entisiä opiskelijoina ystävystyneitä henkilöitä matkasi Vestmanna-saarille erään kaverinsa hautajaisiin. Yhteydenpito oli vähentynyt opiskeluajan jälkeen. Siispä porukka oli jo alunperinkin vierastunut toinen toisistaan. Asuminen samassa mökissä autiolla merenrannalla loi klaustrofobisen ilmapiiriin sen lisäksi, että ikävät salaisuudet mustasivat ja pilasivat jälleennäkemistä. Sitten rannalta löytyi kaksi henkilöä kuolleena.

"Häivytään täältä. Pois. Niin pian kuin mahdollista. Tältä helvetin saarelta." 

Yrsa Sigurdardóttirin jännityksen tehostamiskeino on kirjoittaa tapahtumia eri aikatasoissa. Tällä kertaa hän kertoi yhdeksästä eri viikonpäivästä, mutta vaihdellen niiden järjestystä. Mitä ihmettä tapahtuikaan Vestmanna-saarilla, siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Kertojina toimivat kaveriporukkaan kuulunut Trausti ja Idunn, joka oli Islannin ainoa oikeuslääkäri. Idunn ei olisi halunnut matkata Vestmanna-saarille, sillä hän oli kotoisin sieltä. Hän ei halunnut tavata isäänsä. Eräs sukulainen tuli heti tapaamaan häntä ja sekoitti hiukan tutkimuksiakin. Oliko  se hyvä vai huono asia?

Yrsa Sigurdardóttirin psykologinen jännityskirja pureutui ystävyyteen ja ratkoi outoja rikoksia.

 

Yrsa Sigurdardóttir, Muistan sinut ***** 

Suom. Marjakaisa Matthíasson

Otava 2025

s. 348

Alkuteos: Gættu þinna handa 2022

Psykologinen jännityskirja

Musta jää-dekkarisarjan 2. osa

Islanti

Yrsa Sigurdardóttir: Näen sinut

Kate Thompson: Kiellettyjen kirjojen lukupiiri

 

28.6.1940

Kesäkuun lopulla Jerseyllä eletään vuoden suloisimpia, auvoisia päiviä. Taivas on pilvettömän sininen ja keskikesän aurinko luo Havre des Pas´n ylle lämpimän siirappisen hehkun. 

Englantilantilaiskirjailija Kate Thompson kirjoittaa toisen maailmansodan ympärille sijoittuvia historiallisia romaaneja. Kiellettyjen kirjojen lukupiiri alkoi kesäisestä päivästä, jolloin toinen päähenkilöistä, Grace, oli uimassa. Saksalaiset lensivät ylitse ja pommittivat saarta. Pian saari oli miehitetty. 

Yhteistyö saksalaisten kanssa oli ongelmallista ja kesti viisi vuotta. Grace oli  kirjastonjohtaja, ja järjesti saaren asukkaille kirjoja ja piti lukupiiriä. Hän oli hyvin pidetty henkilö saarella, joten hän pystyi pitkään salailemaan toimiaan saksalaisia vastaan. Salaisista ja kielletyistä puuhista voit lukea lisää kirjan sivuilta.

Ääni kuuluu, ennen kuin mitään näkyy. Mukulakivillä täydellisesti tahdissa astuvien sotilassaappaiden jyske, joka kaikuu pitkin Saint Helierin kapeita kujia. Pakokauhu saa Beasta hyisen otteen.

Kirjan toinen päähenkilö oli Gracen ystävä Bea, joka oli töissä postikonttorilla postin jakelijana. Bea seurusteli Gracen veljen kanssa. Yhdessä he suunnittelivat karkaavansa saarelta. Mutta oliko se mahdollista?

Bean työ mahdollisti myös toimimisen saksalaisia vastaan. Siitäkin voit lukea kirjasta. Hurjapäisiä naisia, mutta sellaisia tarvittiin sodan aikana piilottamaan länsiliittouman lentäjiä, jotka putosivat Jerseylle. Kaikenlaista jäynää oli tiedossa, kun varsinkin räväkkäluonteinen Bea oli asialla. Mutta hänellä oli salaisuus, jota hän piilotteli niin kauan kuin pystyi.

Kielletty kirja

Charles Dickens: Oliver Twist. Kiellettiin Natsi-Saksassa juutalaisten henkilöhahmojensa takia.

Kirjan kappaleiden alussa oli maininta Natsi-Saksan kieltämistä kirjoista, ja syy miksi kyseinen kirja oli kielletty. Oliver Twistin lisäksi mm. Steinbeckin Vihan hedelmät, Freudin kaikki kirjat, Helen Kellerin teos Kuinka minusta tuli sosialisti, Jack Londonin Erämaan kutsu, Vicki Baumin teokset, Ernest Hemingwayn teokset, Thomas Mannin teokset, Felix Salten Bambi, Franz Kafkan teokset, Grimmin sadut jne. olivat kiellettyjen listoilla. Natsithan tulivat tunnetuiksi valtavista kirjarovioistaan.

Kate Thompsonin Kiellettyjen kirjojen lukupiiri koskettaa aihepiiriensä vuoksi. Kielletyt kirjat ja natsien miehitys oli kohtalokasta lukijoille, kun yhtäkkiä lukemista piti rajoittaa ja piilotella. Monilla oli kotona kirjoja, joista tuli kiellettyjä ja niitä piti salailla. Kirjastojen piti poistaa kirjahyllyistä ja varastoista kielletyt kirjat.

Tietysti Kate Thompsonin kirjasta löytyy myös niitä raadollisempiakin kuvauksia natsien puuhista. Noita ikävyyksiä ja traumaattisia kokemuksia ei voi lakaista maton alle.  Kirja kertoi myös syvästä ystävyydestä Gracen ja Bean välillä. Kirja oli tunteita tulvillaan.

Kate Thompsonin Kiellettyjen kirjojen lukupiiri kertoi Jerseyn miehityksen ajoista toisen maailmansodan aikana, mutta se kertoi myös ystävyyden lujista siteistä. 

 

Kate Thompson, Kiellettyjen kirjojen lukupiiri

Suom. Tuulia Tipa

Bazar 2025

s. 451

The Wartime Book Club 2024

Toinen maailmansota

Jersey

Kirjasensuuri 

Arja Ahtaanluoma: Puolinainen

 

Väsytti ja puristin silmät kiinni kuumien kyynelten valuessa poskilleni. Olin havahtunut aivan vieraaseen todellisuuteen, vieraaseen vartaloon, joka ei enää edes totellut.

Arja Ahtaanluoma kirjoittaa kirjassaan Puolinainen, miten hänen elämäänsä tuli painajainen sepsiksen, eli verenmyrkytyksen muodossa. Herättyään heinäkuussa vuonna 2017 viikkojen päästä teholla, Arjalle kerrottiin, että häneltä oli poistettu kaikki raajat, jotta saatiin bakteeritulehdus pysäytettyä. Puolinainen on tositarina siitä, miten Arja Ahtaanluomasta tuli neliraajavammainen, ja miten toipuminen edistyi.

Ilmoitin Joonakselle ja kaikille muillekin, jotka vain suinkin jaksoivat kuunnella, että pyörätuoliin minä en aikonut jäädä, autolla aikoisin ajaa ja töihinkin palaisin.

Siinäpä se oli kaikki lyhykäisyydessään, mitä tämä päättäväinen naishenkilö aikoi tehdä jo teholla heräämisen ensivaiheissa. Tosin ensin oli edessä pitkä kuntoutus ja leikkauksia ja niitä ikäviä takapakkeja. Muiden ihmisten suhtautuminen ei aina natsannut Arjan omiin tavoitteisiin. Onneksi kotoa ja lähipiiristä tuli runsaasti tukea. Tukea hän joutui hakemaan myös ammattilaisilta. Arjan mieli kulki kuin Linnanmäen vuoristorata ylös ja alas, mikä oli hyvin ymmärrettävää, kun oli kokenut hirvittävän trauman. Ei ihme, että kirosanat lentelivät.

Kyllä voikin ihminen olla  pienestä kiitollinen ja onnellinen. Projekti "Potilas Pytylle" vei kuitenkin niin kauan, ettei tosi kovaa hätää voinut jäädä osoittamaan, vaan jo ensimmäisestä merkistä oli pakko alkaa toimia.

Tavoitteet omaehtoiselle liikkumiselle lähtivät toteutumaan nopeasti jo kuntoutusosastolla. Vielä nopeammin tavoitteet etenivät, kun Arja pääsi kotiin. Kotona oli kuitenkin tehtävä joko massiiviset remontit tai heidän piti muuttaa yksitasoiseen asuntoon. Mieli vastusti muuttoa, mutta rempparahaakaan perheellä ei ollut. Lisäksi viranomaispäätökset tapahtuivat aivan liian hitaasti.

Kukaan, en edes minä itse, ei voisi suoralta kädeltä sanoa minulle, etten pystyisi, kykenisi ja osaisi. Ei kukaan. 

Arja Ahtaanluoma koki hirveän trauman herätessään neliraajavammaisena teholta. Hän on sinnikkäästi kuntouttanut itseään, taistellut hyvistä proteeseista ja pyörätuoleista, hakenut oikeutta hallinto-oikeudesta, todettu väärin hoidetuksi hakiessaan kipuihinsa hoitoa päivystyksestä. Voin vain ihmetellä ja ihailla hänen sisukkuuttaan  toimia oman elämänsä ja vammaisuuden puolestapuhujana.

Olen seurannut Arja Ahtaanluoman videoita Facessa. Katsoin myös hänestä tehdyn dokumentin, jossa seurattiin Suomen ensimmäistä raajansiirtoleikkausta. Toivottavasti Arja ehtii kirjoittamaan myös käsisiirrosta, sillä hänellä on taito kirjoittaa ja hän on innokas kirjojen lukija. Siispä olin iloisesti yllättynyt, kun löysin kirjastosta tämän Arja Ahtaanluoman teoksen Puolinainen. Suosittelen lämpimästi Puolinainen kirjaa terveyden- ja sosiaalialan työntekijöille ja opiskelijoille. Kirja tsemppaa aivan varmasti kaikkia lukijoita. Tosin niiltä kyyneleitä tulee aivan varmasti kirjan lukijoillekin.

 

Arja Ahtaanluoma, Puolinainen 💖💖💖💖💖 

Johnny Kniga 2020

s. 353 + Muistoja

Tositarina

Vammainen

 

ps. Arja Ahtaanluoma on omistanut kirjan sisarelleen, joka sai hänet aloittamaan. 

Sekä terveydenhuollon henkilöstölle ympäri maan - kannustukseksi, opiksi ja ojennukseksi. 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus

 

"Kyseessä ei ole poliisiasia, koska tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Charlotte häipyy kodistani. Tahdon, että löydätte hänet ja tuotte takaisin, ennen kuin sana leviää..."

Englantilaisen Jacqueline Winspearin dekkari Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus on jo toinen osa psykologi ja yksityisetsivä Maisie Dobbsista kertovassa sarjassa. Lontoossa oli kevät, ja elettiin 1930-lukua. Maisie sai  eräältä rikkaalta liikemieheltä tehtäväksi etsiä hänen yli 30-vuotias tyttärensä. Tytär Charlotte oli ainoa perijä, ja elänyt yltäkylläistä elämää. Isä oli pitänyt hänet tiukasti kotonaan, mutta siitä huolimatta tytär oli karannut aiemminkin.

Maisie huomasi nopeasti, että Charlotten ystävätär oli murhattu. Oliko Charlottekin vaarassa?

"Teidän on nyt toimittava tarkkaan ohjeideni mukaan. Soittakaa Scotland Yardille. Pyytäkää saada puhua rikoskomisario Strattonin kanssa, ei kenenkään muun. Sanokaa, että soitatte neiti Maisie Dobbsin pyynnöstä ja että komisarion on tultava viipymättä tähän osoitteeseen."

Tutkiessaan tapauksen yksityiskohtia, Maisie kohtasi seuraavan ruumiin. Hän sai kuulla Strattonilta aiemman murhan yksityiskohdista, joten koko tapaus alkoi kehittyä hänen mielessään. Oman isän sairastuminen ja alaisena toimivan Billy Bealen  ongelmat toivat kuitenkin ylimääräistä haastetta työpäiviin. Lisäksi ilmassa oli selviä merkkejä kosiomenoista.

Tälläkin tapauksella oli sidoksensa ensimmäiseen maailmansotaan. Tuolloin yläluokkaiset naiset olivat järjestäneet toimintaa, jolla saatiin pestattua uusia sotilaita. Kaikki toiminta ei ollut hyväksyttyä, ja aiheutti häpeää, riitelyä ja välien rikkoutumisia.

Maisie Dobbsin tutkimukset laajenivat, mutta Scotland Yardissa ei oltu enää kiinnostuneita hänen  tiedoistaan sen jälkeen, kun he pidättivät erään miehen. He olivat nimittäin varmoja, että oikea syyllinen oli vangittu. Maisie oli eri mieltä, ja sai lopulta oikean syyllisen tunnustamaan tekonsa, tosin sitä ennen Maisie oli itsekin hengenvaarassa.

Jacqueline Winspearin Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus vei mukanaan historiallisen Lontoon salattuihin arvoituksiin. Historiaa, rikoksia ja nokkela päähenkilö ratkomassa arvoituksia.

 

Jacqueline Winspear, Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus

Suom. Tuulia Tipa

Tammi 2025

s. 376

Birds of a Feather 2004

Dekkari

1930-luku

Lontoo 

Cosy crime

Maisie Dobbs-sarjan 2. osa 

 

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu 

 

Riitta Heimonen: Äkkiä on ilta

 

Jalkoja ja selkää särkee. Hän ei jaksa muuta kuin kellahtaa alkovin vuoteeseen, kaivautua peitteiden alle ja toivoa, että uni tulisi pian.

Olisi pitänyt soittaa äidille takaisin. 

Riitta Heinosen esikoisteos Äkkiä on ilta kertoi kuusikymppisen Helkan vanhempien viimeisestä yhteisestä vuodesta. Vanhempien rapistuvat kehot ja mielet vaivoineen nostivat mieleeni vanhenevat läheiset. Minusta tämä kirja oli mahtava purskahdus iloineen ja suruineen siitä, mitä läheiset joutuvat kokemaan, kun hoitavat vanhempiaan. Ja mitä vanhemmat itse joutuivat kokemaan.

Helka lähestyi itsekin eläkeikää ja vaivojakin oli jo. Ainoana lapsena ja sairaanhoitajana hän oli joutunut vanhempiensa viimeisten vuosien ongelmien purkajaksi. Varsinkin äidin muistisairaus vaati valtavasti voimavaroja, ja hoitopaikan hankkiminen äidille oli vaikeuksien takana.

- Milloin äiti on käynyt viimeksi peseytymässä?

- Ei se halua suihkuun. En minä väkisin vie.

Helka vaikenee. Vanhemmat eivät enää tiedä, miten asioihin tartutaan, miten ryhdytään. Hoidetaan, pestään ja putsataan. Pidetään huolta. Vessan kaapissa on kaksi vanhaa hammasharjaa, joita Helka käyttäisi korkeintaan vessanpöntön sisäreunojen puhdistamiseen. 

Vanhempien mielestä kaikki piti olla ja tehdä niin kuin aina oli ollut ja tehty. Äidin muistisairaus teki hänestä hankalan ja agressiivisen. Lopulta hoitopaikan löydyttyä, hoitajat soittelivat jatkuvasti äidin agressioista. Isä taas oli sitä mieltä, että äitiä ei saisi lääkitä rauhalliseksi. Kirja valotti vanhusten elämää  monelta kantilta.

Jääkaapissa ei ole mitään, häthätää aamupalatarpeet. Yhdessä kupissa on epämääräinen, hyytynyt vanha kastike, joka osaisi kävellä omin avuin ulos. Toisessa nahistuneita kaalinlehtiä. Helka heittää ne pois. 

Helkan jaksaminen oli lujilla, kun hän teki vuorotöitä eri paikkakunnalla, ja yritti olla vanhempiensa tukena ja tehdä heille kaikkea mahdollista, kun oli käymässä. Onneksi Helka otti omaa aikaa ja nautti lomastaan. Aina ei  tarvitse olla saatavilla. 

Riitta Heimosen teos Äkkiä on ilta nosti esille vanhuuden viimeiset elinvuodet lämmöllä ja lempeydellä, mutta ongelmia unohtamatta.

 

Riitta Heimonen, Äkkiä on ilta *****

Wsoy 2025

s. 215

Esikoisteos

Kirjan kansikuvassa on Gustav Klintin Death and Life

Vanhuus

Muistisairaus 

 

Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta 2500. postaus

 

Aamulla suusta nousee pakkashuuru. Vartija tuo veden ja leivän mutta jää ovelle seisomaan ja kääntää katseensa meistä ikkunaan, jonka karmeihin on kertynyt jäätä.

Norjalaisen Ingeborg Arvolan historiallinen teos Villien tuulten ranta jatkoi Ruijan rannalla-kirjasarjaa 1860-luvulla. Edellisessä teoksessa päähenkilö Priita-Kaisa Seipäjärvi tuomittiin vankilaan suhteestaan Mikkel eli Mikko Askaan. Aska oli naimisissa. Priita-Kaisalla oli kaksi aviotonta lasta edellisistä suhteistaan, ja nyt hän odotti kolmatta. Mikko oli luvannut rakentaa heille hirsipirtin Ruijaan. Kirjan koukuttavista käänteistä voit lukea miten mökin rakentamiselle kävi.

Mikon kulmakarvat välkkyvät tulen loimussa. Valo heijastuu jäähileistä. Hänen hahmonsa natisee, kun hän katsoo ympärilleen. Ääni tulee vaatteista, jotka ovat jäisen lumen kangistamat.

Myös Mikko sai vankeustuomion suhteestaan Priitta-Kaisaan. 1800-luku oli suvaitsematon ja tuomiot ikäviä. Sekä papit että esivalta langettivat tuomioita salavuoteista. Tuomio oli vettä ja leipää molemmille. Hyvä kun selvisivät tuomioistaan. Mikko menetti myös talonsa ja maansa. Nyt he olivat yhtä köyhiä Priita-Kaisan kanssa. Molemmat olivat kuitenkin ahkeria työntekijöitä, ja Jäämeren rannalla oli kalaa, jota pyydystää ja syödä. Mikon vaimo Kreeta-Liisa halusi kuitenkin miehensä takaisin ja panetteli kaikille Priita-Kaisaa. Hulluudessaan hän teki kauhean teon.

Pian lakeudet ympäröivät meitä valkoisina, keinahtelevina aaltoina. Me muodostamme liikkuvan langan, poika, mies, kaksi poroa rekikuormineen ja nainen, jatkamme matkaa sen vähäisen päivänvalon läpi, mitä on. Kun pimeä tulee, häviämme näkyvistä.

Kirjan lopussa Priitta-Kaisa ja Mikko olivat perheineen  pakomatkalla. Trilogian kolmannessa kirjassa selviää, miten pakomatka jatkui, ja joutuivatko he lopulta pakkotyöhön useaksi vuodeksi. Miten pienille lapsille kävisi, ja entäs Aleksille, joka ehti jo käydä rippikoulun.

Pakomatka tapahtui kylmimpään aikaan talvella. He olivat tottuneet kylmyyteen, mutta heillä ei ollut paikkaa minne asettua nukkumaan. Priitta-Kaisa oli näkijä ja parantaja, hän oli saanut parantajan lahjansa ukiltaan. Niistä oli varmasti apua matkalla sinne, minne kukaan muu ei menisi. 

Ingeborg Arvolan Villien tuulten ranta jatkoi vaikuttavasti historiallista kertomusta kveenien eli suomensukuisten ihmisten, norjalaisten ja saamelaisten elämästä Pohjois-Norjassa ja Jäämeren rannalla.  Kirja pohjautuu Arvolan oman suomalaisen esiäidin, upean, kauniin ja lahjakkaan parantajan ja näkijän Priitta-Kaisa Seipäjärven elämään. Mystiikkaa ja menneisyyttä luonnon  ehdoilla. Suosittelen.

 

Ingeborg Arvola, Villien tuulten ranta 💚💚💚💚💚

Suom. Aki Räsänen 💚💚💚💚💚

Gummerus 2025

s. 433+ Jälkisanat, henkilögalleria ja liitteet

Vestersand 2024

Ruijan rannalla-sarjan 2. osa

1862-1865

Kveenit

 

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu 

 

 

Carin Hjulström: Yksi ruumis liikaa

 

Illalla Olle palasi kotiin Håtunaan kelju tunne mahanpohjassa. Iltavapaa ei tuntunut hyvältä, kun metsässä oli nainen kateissa ja mahdollisesti susi ja suuri kulkukoira. Hän päätti, että huomenna otettaisiin käyttöön kaikki mahdolliset resurssit.

Ruotsalaisen Carin Hjulströmin Yksi ruumis liikaa on jo Taimitarhamurhat-sarjan kolmas dekkari. Olle oli tehnyt paikallispoliisin töitä yksin, mutta tällä kertaa hän sai uuden homevapaan poliisikonttiaseman ja työkaverikseen nuoren Ritan. Heidän työskentelystään oli ilo lukea, vaikka he ratkoivat yhden murhatapauksen ja siinä samalla pääsivät selville tosi isosta kansainvälisestä rikoksesta, joka oli päässyt leviämään heidän idyllisen maalaiskylänsä alueelle. 

Hyvät hoksottimet poliiseilla, tosin Olle ei oikein tiennyt, että ottiko Siri häntä tosissaan, sillä Olle oli rakastunut Siriin, sarjan toiseen päähenkilöön.

"Vihdoinkin olet täällä, ja kauniina kuin mikä! Tervetuloa kotiini", Olle sanoi ja syleili häntä.

Ollella oli töitä riittämiin, joten illallinen Sirin kanssa meinasi vallan jäädä kokematta. Onneksi yhteiselle ajalle tuli sopiva rakonen. Sen jälkeen kaikki menikin sekaisin, sillä ex-puolisot aktivoituivat ottamaan lähemmin kontaktia sekä Olleen että Siriin. Sirihän oli kuuluisa näyttelijä, joka oli paennut petturimiestään veljenpoikansa taimitarhalle.

Anton ei ollut koskaan ollut ihmistyyppiä, joka lähtee vapaaehtoisesti kuntosalille tai juoksulenkille. Nyttemmin päiväohjelmaan kuului monta tuntia ratsastusta, ja tiivis treenitahti oli imenyt hänestä mehut.

Sarjan kolmas päähenkilö oli Anton, Sirin veljenpoika. Antonin nuoruus oli kulunut rötösporukoissa, ja nytkin pari kaveria piti yhteyttä aika ikävästi. Anton oli kuitenkin saanut tukea Siriltä, tädiltään, ja yhdessä he olivat saaneet taimitarhan kukoistamaan. Ratsastusinnostus oli saanut kimmokkeen eräästä hevosesta ja halusta yllättää sekä Siri, että eräs ihastuksen kohde. 

Carin Hjulströmin Yksi ruumis liikaa dekkarissa Säbyholmin maalaiskylän ympärillä  pyöri porukkaa, joilla oli pahat mielessä.

 

Carin Hjulström, Yksi ruumis liikaa

Suom. Nina Mäki-Kihniä

Tammi 2025

s. 535

Ett lik för mycket 2022 

Cosy crime-dekkari

Taimitarhamurhat-sarjan 3. osa

 

Carin Hjulström: Pikku murha vain

Carin Hjulström: Vain pisara verta 

Carin Hjulström: Yksi ruumis liikaa