Henriikka Rönkkönen: Herttaässä

 

Hertta laski päiväkirjansa kahvilan pöydälle ja silitti sen kirkkaanpunaista karvaista pintaa. "Mahoton ryijy siulla", hän kuiskasi ja vilkaisi äkkiä ikkunasta ulos, näkisikö ystäviensä tulevan.

Henriikka Rönkkösen Herttaässä aloitti ihanan kirjasarjan, jonka päähenkilöstä, nuoresta 22v. Hertasta, oli ihan pakko pitää. Kirja alkoi, kun Hertta tapasi kahvilassa lapsuuden ystävänsä Alicen ja Iidan. Ystävät olivat kovasti huolissaan Hertasta, koska heidän mielestään Hertan olisi pitänyt nauttia elämästä, nuoruudesta, hauskan pitämisestä, eikä nyhjöttää yksin kotona tekemättä mitään. 

Hertta ei ollut vielä edes päättänyt, että minkä ammatin opiskelee, vaan teki töikseen hampurilaisia Helsingissä. Molemmat ystävät olivat erittäin sosiaalisia ja äänekkäitä. Hertta oli heidän vastakohtansa. Hän oli vähään tyytyväinen ja eli vaatimattomasti. Sydämenasiat hän kirjoitti karvaisen päiväkirjansa sivuille.

Pee. Pee. Pee-kirjain? Hertta tuijotti juuri heittämäänsä lautapelin kirjainnoppaa.

Hertta heitti siis noppaa, jonka avulla hän valitsi tulevan ammatin ensimmäiseksi kirjaimeksi P-kirjaimen. Vähän aikaa mietittyään, hän sai päähänsä "poliisin", ja asia oli ratkaistu. Hänestä tulisi poliisi. Ystävät olivat kyllä eri mieltä asiasta, mutta Hertta oli jo päättänyt asian. Hän hakisi poliisikouluun.

Voi Herttaseni, miten monta muuta ammattia P-kirjaimella alkaisi mm. puutarhuri, piirtäjä, pukuompelija, puvustaja, psykologi, psykiatri, psykoterapeutti, pappi, palomies, pankinjohtaja, presidentti jne. Ehkäpä ammatinvalintapäätös kuvasi paljon Hertan luonnetta, hän ei halunnut nähdä vaivaa ja ajatella asioita syvällisemmin esim. sitä, että mihin hän soveltuisi kiinnostustensa vuoksi.

Miksi hän oli edes päätynyt tähän tilanteeseen? Hän antoi neuvoja muille, vaikka hänen oma elämänsä oli aivan levällään.

Hertta oli kiinnostunut koirista ja hän oli hyvä neuvomaan ystäviään heidän ongelmissaan. Hän oli myös hyvin ystävällinen ja kohteli asiakkaita hyvin. Asiakaspalvelutöistä kehittyikin sitten hieman arveluttava sivutyö, johon Hertta lopulta väsähti.

Henriikka Rönkkösen Herttaässä avasi uuden kirjasarjan hyvin hellyttävästä nuoren naisen elämästä iloineen ja suruineen. 

 

Henriikka Rönkkönen, Herttaässä

Atena 2025

s. 216

Feelgood 

Helena Steen: Aviomiehen salaisuus

 

Saavuimme Hullin satamaan 21.2.1926, ja vajaan 24 tunnin kuluttua minun mieheni oli kuollut.

Helena Steenin historiallinen dekkari Aviomiehen salaisuus aloitti Ilona Berg ja englantilaiset murhat-sarjan todella koukuttavalla tavalla. Nuori ja kokematon helsinkiläistyttö, Ilona Berg, oli mennyt naimisiin itseään vanhemman liikemiehen Wernerin kanssa. Mies halusi, että he kävisivät tapaamassa miehen sukulaisia Englannissa. Heti saapumisiltana Werner lähti illallistapaamiseen, jätti Ilonan yksin, eikä palannut takaisin. Ilona oli rahaton ja turvaton, mutta ei neuvoton. Ilona päätti selvittää mitä tapahtui miehelle ja miksi.

"Jos miehenne tappaja luulee teidän olevan kuollut, on paras pitää hänet siinä uskossa."

Turvakseen Ilona sai yllättäen erään miehen, Henryn, joka toimi kirjan toisena kertojana. Ilonan aviomies oli pitänyt hyvin tiukkaa kuria Ilonalle, ja Henry yritti sitä samaa, mutta Ilona halusi saada selville miehensä murhaajan tai murhaajat. Oli hyväkin pysytellä piilossa rikollisilta, jotka olivat siis tappaneet Wernerin seurassa olleen naisen, luullen hänen olevan Wernerin vaimon. 

Kello yhden jälkeen yökerho vain vilkastui, ja jo valmiiksi täydeltä vaikuttaneeseen saliin tunki koko ajan lisää väkeä. 

Yllättäen Ilona huomasi olevansa erään yökerhon tanssilattioilla hyvin vähäisissä vaatteissa ja tanssitytöksi meikattuna. Tarkoitus oli löytää tietoja varsinkin siitä naishenkilöstä, joka oli kuollut yhdessä Ilonan miehen kanssa. Tuntemattomien miesten hikiset puristelut tanssilattialla eivät olleet Ilonan mieleen, mutta tietojen vuoksi oli palattava  vielä toiseksikin illaksi yökerhon lattioille. 

Herra Drayton oli näet kontaktiensa kautta saanut selville, että Sir Edgarin maaseutukartanoon haettiin "kolmatta sisäpiikaa", mitä se sitten tarkoittikin.

Wernerin sukulaiset asuivat maaseutukartanossa, jonne Ilona soluttautui sisälle liittymällä palvelusväkeen, tietysti väärällä nimellä. Kenties suvun jäseniltä tai palvelusväeltä löytyisi tietoja varsinkin Wernerin menneisyydestä, ja siitä miksi Werner ei ollut tekemisissä suvun kanssa. Jo alkoi tapahtua kaikenlaista, joten suosittelen liittymään Ilonan seuraan viettämään tapahtumarikasta kartanoelämää tietysti köökin ja alusastioiden kalistelun puolelta.

Helena Steenin dekkarissa Aviomiehen salaisuus oli historian havinan lisäksi rikoksia ratkova nuori nainen. Ja mukana ripauksellinen romantiikkaa...

 

Helena Steen, Aviomiehen salaisuus *****

Docendo 2025

s. 331

Historiallinen dekkari

Cosy crime 

Ilona Berg ja englantilaiset murhat-sarjan 1. osa

Englanti 1926 

Minna Rytisalo: Sylvia

 

Ensimmäisten kilometrien aikana suunnittelin, millaisen tarinan tästä voisi kertoa. Kerran kun olin nuori, matkustin Lappiin, niin ajattelin aloittaa. Nyt en enää tiedä, miten jatkaisin.

Minna Rytisalon Sylvia teoksen päähenkilö oli hollantilainen Sylvia Petronella van der Moer (1923-2014), joka  vuonna 1949 vietti pari kuukautta Lapissa kullankaivajien seurassa, mutta toimitettiin sitten viranomaisten puolesta Helsinkiin oikeudenkäyntiin maksamattomien hotellilaskujensa vuoksi. Tuomionsa lisäksi häneltä peruttiin oikeus viideksi vuodeksi saapua Suomeen. Aika kova rangaistus. 

Tässä maassa puhutaan kieltä, jossa on outo, säksättävä rytmi. Pittä maksa, pittä maksa, jotain sellaista hoki se hotellin nainen Helsingissä ja tökki minua sormellaan. 

Sylvia puhui saksaa ja englantia, oppi matkoillaan lisää eri kieliä. Hän oli hyvin huoleton nuori nainen, joka oli Suomeen tullessa kokenut elämisen Natsi-Saksan miehittämässä Hollannissa, ja jo eron amerikkalaisesta toimittajamiehestään. Miehensä kanssa hän oli matkustanut eri maissa ja tutustuminen eri ihmisiin sujui nopeasti.

Täällä ei ole raunioita eikä ihmisen tekemää tuhoa, on vain hiljainen erämaa. Vielä Rovaniemellä sodan jäljet olivat näkyvissä, vaikka uutta rakennettiin kiivaasti. Saksalaiset tuhosivat koko kauppalan ja polttivat Lapin kylät.

Sylvia oli nähnyt ensimmäisen maailmansodan tuhoja kulkiessaan maailmalla. Niitä hän näki myös Suomessa. Kaikkea ei oltu vielä korjattu vuoteen 1949 mennessä. Sodan jäljet näkyivät myös ihmisten mielissä, varsinkin viranomaisten mielissä. Vakoojia nähtiin kaikkialla, ja ulkomaalaisia epäiltiin hyvin herkästi vakoojiksi. Suomessa oli myös irtolaislaki ja Sylviaa epäiltiin irtolaiseksi, vaikka hän teki töitä kullanhuuhtojien keittäjänä. Sylvia haluttiin poistaa Suomesta.

Maailma tarjoaa mahdollisuuksia sille joka on niille avoin. Minä olen ollut, ja siksi olen saanut elää onnellisia päiviä. Ne ovat sellaisia, että kaikki omaisuus mahtuu yhteen reppuun eikä yöpaikkaan jää ihmisestä muuta jälkeä kuin loppuun palanut nuotio ja keppi jolla hiillosta kohennettiin. Ehkä tunturinrinteessä kaikuu jokin juttu tai hyvä tarina siitä miten täällä kerran käväisi joku.

Sylvia Petronella oli hyvin pidetty henkilö kullankaivajien joukossa. Ei haitannut, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Sylvia opetteli suomea ja kullankaivajat Sylvian puhumia kieliä. Sylvia rakasti Lappia. Hän rakasti niin paljon, että hän halusi kuoltuaan tuhkansa haudattavaksi Lappiin. Hänen tyttärensä toi tuhkat Suomeen ja ne on haudattu Inarin hautausmaalle. Kullankaivajat nimesivät Lemmenjoella kaksi kukkulaa Petronellan kukkuloiksi, ja siellä ne vieläkin ovat. Petronellan muisto elää yhä edelleen.

 

Minna Rytisalo, Sylvia

Wsoy 2025

s. 292

1949 

Julianna Hyrri: Lellikki

 

Juliana Hyrrin uskomattoman koskettava sarjakuvateos Lellikki kertoi pienen tytön elämästä hyvin koskettavalla tavalla. Kirjasta nousee esille teemoja, jotka ovat rankkoja lapsille mm. kuolema, väkivalta, kiusaaminen, syrjiminen ja rasismi. Kirjan tapahtumat perustuvat tosielämään, jossa lapset joutuvat elämään. 

 

 

Lapsen elämä ei ole ainaista auringonpaistetta ja leikkiä ja hyviä ystäviä. Lasten elämä voi olla kurjaa ja surullista. Jopa niin surullista, että lapsi suunnittelee omaa kuolemaansa.

 

 
 Jopa opettaja voi olla lapsen kiusaaja.

 

 

Kaverit eivät tule syntymäpäiville, eivätkä kutsu omille juhlille.

 

 

Omat vanhemmat voivat olla ilkeitä.

 

 

Tämä kirja ja sen tarinat kuuluisivat luettaviksi kaikille lasten kasvattajille. Juliana Hyrrillä on uskomaton taito tuoda esille lapsen elämän kipeimpiä kipukohtia ja tunteita syvältä sydämestä. Miten ikävästi lapsia voidaankin kohdella. Valitettavasti!

 

Juliana Hyrri, Lellikki *****

Kuvitus Juliana Hyrri *****

Wsoy 2025

s. 268

Sarjakuvakirja 

 

Juliana Hyrri: Päivänkakkarameri 

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut 

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa Valoa Valoa

 

Hyvät lukijat!

Tämä on tarina kahdesta neljätoistavuotiaasta tytöstä, kuolemasta ja Tšernobylista.

Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirja Valoa Valoa Valoa voitti Finlandia Junior-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2011. Kirjan tarinassa kaksi saman ikäistä tyttöä  tutustui toisiinsa, ystävystyi ja ihastui. Alku ei ollut helppoa, sillä kirjan päähenkilönä toimiva Mariia Ovaskainen oli laittanut Mimistä liikkeelle huhun, joka eristi Mimin muista oppilaista.

Tekisitkö minulle palveluksen? Voisitko näytellä ystävääni?

Oli vuosi 1986 ja tiedoksi vain, että sinä vuonna räjähti Ukrainassa sijaitseva Tšernobylin ydinvoimala. Kirjassa käsitellään kyseistä räjähdystä nuoren tytön silmin. Kirjan nimi tulee räjähdyksestä. Mariia yhdisti ydinvoimalaräjähdyksen ja Mimin valolla, joka tuli kummankin mukana. Kumpikin tapahtui samana keväänä.

Kaikki liittyy Mimiin kesällä 1986.

Eikä ydinvoimalasta säteilevä taustavalo ole mitä tahansa valoa.

Kirjan tarina kertoi tyttöjen yhteisestä kesästä. Mariian vanhemmat kielsivät tyttöään käymästä Mimin luona ja viettämästä aikaa Mimin kanssa. Yhteisestä ajasta piti valehdella. Voit lukea kirjasta enemmän heidän yhteisestä ajastaan. Elokuussa alkoi koulu ja vain toinen heistä jatkoi koulussa.

Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa Valoa Valoa on koskettava tarina nuoruudesta ja rakkaudesta. Kirjan kansilehti on saman nimisestä elokuvasta, joka julkaistiin vuonna 2023.

 

Vilja-Tuulia Huotarinen, Valoa Valoa Valoa

Karisto 2022

s. 170

Ensim. julkaisu 2011

Nuortenkirja

Queer 

Peppi Pitkätossu 80v

 

Pikkuruisen kaupungin laitamilla oli vanha, ränsistynyt puutarha. Puutarhassa oli vanha talo, ja talossa asui Peppi Pitkätossu. Hän oli yhdeksänvuotias ja asui siellä aivan yksin.

Ruotsalainen kirjailija Astrid Lindgren (1907-2002) on kirjoittanut suuren määrän lastenkirjoja, joista suosikkini on ehdottomasti Peppi Pitkätossu. Peppi on niin huikea tyttöjen esikuva, että jossakin vaiheessa varmaan jokainen leikkii olevansa maailman vahvin tyttö, Peppi Pitkätossu.  Peppi nimittäin jaksaa nostaa hevosen. 

 

Pepin koti on Huvikumpu ja naapurissa asuvat Tommi ja Annika, Pepin parhaimmat kaverit. On Pepillä hevonen ja apina, herra Tossavainen ja kultakolikoita iso laukullinen. Ei Pepillä ole mitään hätää, mutta tietysti sitä näin äitinä ajattelee, että Pepin elämä on aika yksinäistä, kun ei tiedä, että onko isä hengissä vai ei. Periaatteessa Peppi on orpo, mutta saduissa voi olla maailman vahvin tyttö ja voi asua yksin omassa talossa.

Ja kaikki viisi poikaa asettuivat piiriin Pepin ympärille hyppien ja huutaen:

- Punapää, punapää!

Peppi seisoi piirin keskellä ja hymyili ystävällisesti. Pentti oli toivonut, että hän suuttuisi tai alkaisi itkeä tai ainakin näyttäisi säikähtäneeltä. Kun mikään ei auttanut, Pentti tyrkkäsi Peppiä.

- Minun mielestäni et kohtele naisia erityisen hienosti, sanoi Peppi.

Jokainen varmaan muistaa mitä Pentille ja hänen neljälle kaverille sitten tapahtui. Pepillä oli omat tapansa ratkoa riitoja ja kiusaamistapauksia. Kiusaaminen ja tappelu eivät ole uusia juttuja, vaan niitä on ollut aina. Peppi on julkaistu vuonna 1945, ja jo silloin Astrid Lindgren halusi puuttua kiusaamisilmiöön lasten keskuudessa.

- Senkin pelkurit. Hyökkäätte kaikki viisi yhden pojan kimppuun. Se on raukkamaista. Ja sitten alatte tyrkkiä pientä, turvatonta tyttöäkin. Hyi, miten rumaa!

Peppi Pitkätossu oli Astrid Lindgrenin toinen julkaistu kirja. Kirjan hän kirjoitti tyttärelleen 10-vuotislahjaksi. Kirjailija oli kertonut tarinoita sairaalle tytölleen, mutta hän kirjoitti ne paperille vasta, kun oli nyrjäyttänyt nilkkansa ja joutui olemaan levossa. Peppi Pitkätossussa sekoittuvat fantasia ja realismi. Hahmot ovat karikatyyrisiä ja hauskoja. Peppi on hyvin oikeudenmukainen, mutta kuriton ja omapäinen. Siinäpä sitä tytöille ja naisille esikuvaa kerrakseen. Onneksi Pepin tarina on satua ja saduissahan voi tapahtua mitä vain. Peppi Pitkätossu on hauska, hulvaton, reipas, toimelias ja tietysti vahva. 

 

Kyllä tämä tarina on kiva ja sitä lukee lapsille mielellään ja vähän isommat lapset lukevat ihan itse omatoimisesti. Ehkäpä se onkin Pepin sadun opetus, että lapset voivat tehdä monia asioita ihan itse, ja ei sitten kiusata ketään. Klassikkosatu ja yksi lapsuuteni lempikirjoista.

Astrid Lindgren, Peppi Pitkätossu 💝💞💘💖😍

Suom. Laila Järvinen

Kuvitus Ingrid Vang Nyman

Wsoy 2005  14. painos

s. 155

Pippi Långstrump 1945

 

Hyvää  80v. syntymäpäivää Peppi Pitkätossu !

Camilla Grebe: Pimeyden polut

 

He puhuivat pimeydestä tietämättä, että aivan pian kaikkien huulilla olisi aivan toisenlainen pimeys.

Ruotsalaisen Camilla Greben rikosromaani Pimeyden polut on jo seitsemäs osa jännittävässä Pimeä puoli-sarjassa. Kirja sijoittui fiktiiviseen Storforsan pikkukuntaan, jossa sijaitsi Pimeydeksi kutsuttu metsä. Oli synkkä ja pimeä marraskuu. 15-vuotias Myra oli kirjan yksi henkilöhahmoista, joka kertoi kurjasta elämästään alkoholisoituneen äitinsä kanssa. Myran Ella-sisko oli kadonnut vuotta aiemmin. Kun Pimeydestä löytyi maahan haudattu ruumis, Myra oli varma, että se oli Ella.

Pirjo näyttää väsyneeltä, kasvot ovat hieman turvonneet, silmät punoittavat. Jos en tietäisi paremmin, luulisin, että hänellä on krapula.

Toinen ääni kuului Pirjolle. Pirjo oli töissä Gävlen poliisissa, ja asui Bollnäsissä teini-ikäisen siskontyttönsä Carlotan kanssa. Elämä oli muuttunut sinkkunaisen elämästä yksinhuoltajan elämäksi, sillä Carlotan äiti oli kuollut. Vapaa-aikaa ei juuri jäänyt ja se hoitui viinan voimalla. Nyt elämä näytti hieman valoisammalta, kun hänen ja työkaveri Kentin välillä oli alkanut kipinöimään. Joku suukkokin jo vaihdettiin. Sitten heitä avustamaan saapui rikostutkija Tukholmasta,  Manfred Olsson. Kolmas ääni kuului siis Manfredille, jolla oli ollut suhde Pirjon kanssa vuosia aiemmin.

Kukaan ei enää naura sille, että hänen kaverinsa olivat varmoja, että hänet oli siepattu, eikä kukaan enää usko siihenkään, että Julian kännykkä olisi päätynyt lumeen sattumalta.

Pimeyden polulta katosi nuoria tyttöjä. Kuka heitä vei ja miksi ja minne? Olisi ollut mielenkiinoista kuulla myös rikollisen ääni, mutta hän oli aika hiljainen. Rikollinen oli selvä tapaus, koska kirjan tarinaa pyöriteltiin muutaman henkilöhahmon voimin. Sieltä ja täältä vedettiin esille joku muu mahdollinen rikollinen. No rikollinen selvisi, mutta mitä hänelle tapahtui, sen voit lukea kirjan sivuilta.

Yhteiskunnallisten asioiden esilletuonti on aina tärkeää Greben rikoskirjoissa. Pimeyden polut kirja nosti esille alkoholistivanhempien vaikutuksen lapsiinsa. Minkälaisissa oloissa lapset kasvavat katsellessaan päivästä toiseen päihderiippuvaista vanhempaansa?  Miksi sosiaalihuolto ei tee käyntejä, kun alkoholisti makaa tajuttomana saastan keskellä? Myös nuoriin naisiin kohdistuva seksuaaliväkivalta oli yksi kirjan aihepiireistä. Valitettava mutta todella yleinen rikos.

”Ystävän erottaa vihollisesta vasta silloin, kun jää pettää alta.”

 

Inuiittien sananlasku oli sarjan ensimmäisessä rikosromaanissa, Kun jää pettää alta. Sopii hyvin myös Pimeyden polut rikosromaaniin. Ei kannattaisi mennä heikoille jäille, mutta joskus on pakko. 

Camilla Greben rikoskirjassa Pimeyden polut oli synkkä ja sateinen marraskuu.

 

Camilla Grebe, Pimeyden polut *****

Suom. Markus Myllyoja *****

Gummerus 2025

s. 411

Flickorna och mörkret 2024

Rikosromaani

Pimeyden puoli-sarjan 7. osa

Ruotsi 

 

Grebe Camilla: Kun jää pettää alta 

Grebe Camilla: Lemmikki 

Grebe Camilla: Horros 

Grebe Camilla: Varjokuvat  

Grebe Camilla: Veteen piirretty viiva 

Grebe Camilla: Ajasta ikuisuuteen

Grebe Camilla: Pimeyden polut 

 

 

Marja-Liisa Kakkonen: Fiona

 

Ruotsinkieliset keskustelut neitien kanssa vakuuttivat, että tämä koulu oli sivistyksen kehto. Jo koulun nimi Antellska Privata Svenska Fruntimmerskolan heijasti sivistyneisyyttä. Täällä pystyisi opettamaan oppilaita ja elämään itsekin sivistynyttä elämää ruotsinkielisen väestön keskuudessa.

Marja-Liisa Kakkosen Fiona kertoi nuoresta helsinkiläisestä opettajattaresta, joka tuli ensimmäiseen työhönsä Mikkeliin vuonna 1864. Kyllähän Helsingissäkin olisi ollut työpaikkoja kouluissa, mutta siellä oli myös isä, joka olisi vielä pari vuotta Fionan holhooja. Isä oli saanut päähänsä naittaa Fionan eräälle kauppiaalle. Isällä oli velkoja, jotka kauppias oli luvannut maksaa pois, kunhan vaan hän saisi Fionan puolisokseen. 

"Vieraita saa käydä, mutta ei yökylässä. Miesvieraat ovat kiellettyjä ilman talonväen läsnäoloa."

Fiona oli nuori ja olisi halunnut ikäistään seuraa, jonka kanssa viettäisi vapaa-aikaansa. Onneksi hän sai asuinkaverikseen hauskan Amandan. Amanda oli kuitenkin jopa liiankin hauska ja tottunut huvittelemaan nuoresta iästään huolimatta. Amanda olisi voinut varoittaa Fionaa eräästä henkilöstä, mutta sitä hän ei tehnyt. Nuori Fiona joutui nopeasti erään henkilön saalistuskohteeksi.

Fiona oivalsi, kuka salaperäinen tanssittaja oli ollut. Mies oli tanssittanut häntä myös elojuhlissa, mutta silloin mies ei ollut puhunut mitään. Ainoastaan tuijottanut, mikä oli tuntunut tungettelevalta.

Mikkelistä löytyi siis 1860-luvulta juhlia ja tanssiaisia, mihin Fiona pääsi osallistumaan. Nuoret tykkäävät huvituksista ja ilosta ja kepeydestä. Ankarat säännöt ja määräykset, varsinkin nuorille naisille, olivat ikäviä. Niitä Fiona sai kuulla jatkuvasti. Isä kävi jopa Mikkelissä asti muistuttamassa tulevista häistä. Fiona tunsi olevansa isälle vain kauppatavaraa.

Siispä Fiona ei osannut varoa liehittelyjä ja kävelyretkiä. Kävi sitten niin, että Fiona lähti lopulta pakomatkalle Mikkelistä. Miten pakomatkalle kävikään? Ihana kirja ja jatkoa on luvassa.

 

Marja-Liisa Kakkonen, Fiona

Momentum Kirjat 2025

s. 255

Mikkeli 1864-65 

 

 

Petra Rautiainen: Puuntappajat

 

Olen katsonut vastasyntynyttä silmiin, kun ne ovat auenneet ummesta. Äidin ruumis paljaana ja auki minun edessäni, aivan kuin keväällä kaadettu naarashaapa makaa haapioksi onteloituna tulen päällä.

Petra Rautiaisen historiallinen teos Puuntappajat oli lukukokemus, jota ei unohda ihan helposti. Kirjassa elettiin kahta ajanjaksoa. Vuoden 1918 kertojana toimi lääkäri Ulpu Leidenius, joka johti Savossa naisten sairaalaa. Sitten tuli ensimmäinen maailmansota ja sisällisota. Punainen Risti otti sairaalan omakseen. Ulpun tehtävänä oli hoitaa haavoittuneet. Hän hoiti sekä punaiset että valkoiset potilaat. Se herätti epäilyksiä.

Minun tehtäväni oli löytää varmoja todisteita siitä, että Ulpu Leidenius todella oli maanpetturi.

Vuonna 1934 helsinkiläinen nimeltä mainitsematon etsivä muisteli vuotta 1918, kun hän oli Savossa tarkkailemassa Ulpua. Hän oli itse loukkaantunut tuona aikana, eikä muistot olleet selviä. Hänellä oli kuitenkin eräs läheinen, jolta hän oli saanut tarkkoja tietoja tapahtumasta. Kun Savosta löytyi luurankoja, etsivä päätti tutkia tapausta tarkemmin. Nuo luurangot saattoivat liittyä tapahtumaan, jossa hän itse loukkaantui.

Olen aina ajatellut, että se oli sattumaa ja että tuo päivä muutti suunnan minun elämässäni. Vasta nyt ymmärrän, että se ei ollut sattumaa, ja päivä jolloin kohtaloni sinetöitiin, oli päätetty jo kuukausia etukäteen.

Etsivä ymmärsi lopulta mitä oli tapahtunut, ja kuka junaili tapahtumia. Hän ei kuitenkaan pystynyt muuttamaan tapahtumien seurauksia, mutta hän ei enää ollut yhtä sinisilmäinen kuin nuorempana. Mutta hyväksyikö hän nuo menneisyyden tapahtumat ja niiden seuraukset? 

Sisällisota käytiin Suomessa kevättalvella vuonna 1918. Suomi oli julistautunut itsenäiseksi joulukuun 6. päivä 1917. Tuohon aikaan Suomi oli jakautunut poliittisesti vahvasti punaisiin ja valkoisiin. Sisällissodan aikana molemmat osapuolet sekä punaiset että valkoiset osallistuivat poliittiseen terroriin. Puuntappajista nousi esille poliittinen terrori, kun etsivän työnä oli etsiä "punikki"-naisia, jotka olivat heidän mielestään vaarallisia maanpettureita. Miksi lääkäri Ulpu Leidenius oli etsivän tarkkailun kohteena, siitä voit  lukea tarkemmin kirjasta.

Sisällisota oli todella surullinen sota, kun suomalaiset tappoivat suomalaisia. Tuota samanlaista teurastusta olemme seuranneet Gazassa ja Ukrainassa. Monessa muussakin maassa on tällä hetkellä käynnissä sotatila, valitettavasti. Koko maapallo saa osallistua median kautta sotiin ja lisäksi nykyajan hybriditerroriin mm. netin, pankkien ja lentokenttien häiritsemiseen.

Petra Rautiainen on kuvannut kirjassaan Puuntappajat raadollista poliittista ajatusmaailmaa, joka vallitsi maailmansotien aikoina. Miesten sotiessa ja haavoittaessa toinen toisiaan, ja siinä sivussa myös naisia ja lapsia, uusia vauvoja syntyi, eikä se aina tapahtunut helposti, vaan tarvittiin lääkärin apua. 

Petra Rautiaisen Puuntappajat teos ravistelee historian traagisia tapahtumia. 

 

Petra Rautiainen, Puuntappajat *****

Otava 2025

s. 217

1918 Sisällissota

1934 

Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Petra Rautiainen: Meren muisti 

Anna Äärelä: Mene mene mene

 

Kun Nelliä oli talutettu ulos luokkahuoneesta, hän muistaa kuulleensa vain omat askeleensa. Häntä vieneet karhut olivat kävelleet varusteistaan huolimatta täysin äänettömästi.

Anna Äärelän psykologisesta trilleristä Mene mene mene oli kadonnut auringonvalo. Maapallolla elettiin pimeydessä. Pimeys lisäsi ikävyyksiä ja väkivaltaa. Päähenkilö Nelli oli englannin opettaja, mutta opiskeli poliisiksi. Taustalta löytyi kaikenlaista, mutta ikävin kokemus tapahtui koululla. 

Kaasunaamari revitään pois hänen kasvoiltaan. Kyynelkaasu tunkeutuu keuhkoihin, ja Nellin sisäelimet roihahtavat. Nelli etenee käytävää pitkin, ja silloin hän huomaa panttivangin istuvan keskivaiheilla käytäväpaikalla.

Opiskelun lopuksi oli leiri, jota johti Karhu-ryhmä. Nelli oli tavannut ryhmän jäsenet koululla. Ryhmäläiset eivät luottaneet Nelliin, joka joutui kokemaan ikäviä asioita sen vuoksi. Suorastaan hengenmeno oli lähellä. Nelli ei antanut periksi, huolimatta pienestä koostaan. Hän taisteli itsensä vapauteen ts. sairaalaan.

Nelli tietää, että kalterein vahvistetun oven takana on Poliisitalo 3, josta entiset ja nykyiset Karhu-ryhmän jäsenet tekevät kenttätöitä. Vain joskus asemalle otetaan joku uusi, mutta silloin hänessä nähdään potentiaalia edetä urallaan poliisin erikoisjoukkoihin.

Nelli ei halunnut töihin Poliisitaloon, mutta kukaan muu poliisiasema ei uskaltanut palkata häntä, koska Poliisitalo halusi hänet. Nelli ei tiennyt miksi. Kirjaa lukiessa sekin selvisi.

Anna Äärelän tummanpuhuva trilleri Mene mene mene käsitteli ikäviä asioita. Menneisyyden koulutragedia oli vahvimpana esillä, sillä tekijä oli päässyt pakoon, ja se vaikutti työpaikan henkilöstön suhtautumiseen Nelliin. Jo osasikin olla ikävähenkinen työpaikka. Eihän tuommoista työpaikkaa kestä kukaan. Jokainen heistä tarvitsisi kaikenlaista terapiaa selvitäkseen ikävistä työkavereista ja kammottavista työtehtävistä. Lisäksi oli se kammottava pimeys, joka rassasi kaikkia ihmisiä lisääntyneine itsemurhineen ja väkivalta vain lisääntyi. Ja joku möi aseita ihmisille.

Anna Äärelän psykologinen trilleri Mene mene mene sekoitti keskenään kauhua, dekkaria, scifiä ja pienen hippusen romantiikkaa. 

 

Anna Äärelä, Mene mene mene

Kosmos 2025

s. 322 

Psykologinen trilleri 

Milla Keränen: Kuunkiroajat

 

Pöllö huhuili uudelleen portilla, tällä kertaa kolme pitkää huutoa, ja livahdin toisten perässä ulos hautausmaan portista.

Milla Keräsen historiallisen  trilogian toinen osa on nimeltään Kuunkiroajat. Kirjan tarinaa kerrottiin kahdessa aikakaudessa Skotlannissa. Vuonna 1745 tarinaa kertoi Kinstonen kreivitär Mary ja 1763 tarinassa pääsi esille Thomas Hope, joka oli ensimmäisen kirjan, Kaarnen varjon päähenkilö. 

Thomas Hope oli jättänyt Suomen olot taaksensa, koska hänen ystävänsä Alexander Keith oli kadonnut tai kuollut. Vuosi 1745 valotti Alexanderin elämää Skotlannissa, Edinburgissa, ja sitä miten hän liittyi Kinstonen kreivittären elämään. Vuonna 1763 Edinburgissa Thomas esiintyi salanimellä, ja huomasi liittyneensä haudattujen ruumiiden ryöstäjiin. Ruumiita toimitettiin lääkäriopiskelijoita varten, jotta he oppisivat ihmisen anatomiaa. Thomas oli rahapulassa, niin kuin moni muukin.

Istuin liikkumatta haudan pohjalla ja odotin, että taivas vaalenisi. 

Thomas Hope joutui tappajan takaa-ajamaksi, koska oli huomannut joidenkin ruumiiden muistuttavan toisiaan. Kuolleet henkilöt eivät  olleet kuolleet tavallisiin tauteihin tai vanhuuteen, heidät oli siis tapettu. Mutta miksi? Tarinoiden edetessä selvisi moni asia mm. kuka Alexander Keith oli. Uskoisin, että Alexanderin jäljillä pyöritään myös kolmannessa trilogian kirjassa.

Pimeässä piilottelee monenlaista väkeä. 

Edinburg ja 1700-luku vaikutti olleen hyvin kiintoisa aikakausi. Kirjasta nousi hyvin esille esim. jakobiittikapina, jolloin skotlantilaiset jakobiitit yrittivät nostaa kuninkaaksi Charles Edvard Stuartin vuosina 1745-46. Aikaisemmin hänen isäänsä James Stuartia oli yritetty nostaa kuninkaaksi. Kumpikaan jakobiittikapinayritys ei onnistunut. Englannin valtaapitävillä on ollut sotaisa historia. Miten kapinasuunnitelmat liittyivät Alexander Keithin elämään vuonna 1745? Thomas Hope pääsi lähelle tutkimuksissaan, mutta joutui jälleen pakomatkalle.

Milla Keräsen Kuunkiroajat nosti esille vuoden 1763 Skotlannin ja sen lähihistoriaan kuuluneet jakobiittikapinat. Upea kansikuva  pääkallon ja kottaraisen kera sopii hyvin tummasävyisen tarinan mystisen salaperäisiin tunnelmiin.

Ps. Kuunkiroajat eli lyhtypojat. 

 

Milla Keränen, Kuunkiroajat *****

Avain 2025

s. 373

Historiallinen teos

Kaarneen varjo-trilogian 2. osa

Edinburg 1745

Edinburg 1763 

 

Milla Keränen: Kaarneen varjo 

Jason Rekulak: Teddy

 

Piirustukset ovat tyypillisiä lasten tuotoksia - paljon eläimiä, hymynaamaisia ihmisiä ja aurinkoisia päiviä. Teddy tarkkailee jokaista reaktiotani ja imee kehujani kuin pesusieni.

Yhdysvaltalaisen Jason Rekulakin psykologinen trilleri Teddy kertoi 21-vuotiaasta entisestä huumeiden käyttäjästä Mallory Quinnista, joka palkattiin hoitamaan kesän ajaksi 5-vuotiasta Teddyä. Teddy oli ahkera piirtäjä. Piirustuksia syntyi liukuhihnalta. Niissä esiintyi Teddyn mielikuvitusystävä Anya. Mallory kuuli Teddyn puhuvan joka päivä Anyan kanssa. Vanhemmat halusivat, että Teddy saisi päiviinsä muuta tekemistä ja Anya unohtuisi. Niin ei käynyt, vaan piirroksista alkoi tulla uhkaavampia ja väkivaltaisempia.

"Onko mahdollista, että ihminen kuolee, mutta on silti olemassa?"

Teddyn kysymykset olivat erikoisia, ja ne liittyivät usein kuolemaan. Vanhemmat olivat kieltäneet puhumasta uskonnosta ja taikauskosta. Teddy eli mielikuvitusystävänsä kanssa joka päivä, vaikka vanhemmat kielsivät ja kertoivat, että semmoista ei ole olemassakaan. Lisäksi vanhemmat olivat hyvin koulutettuja, ja he olisivat halunneet, että Teddy oppisi tieteitä. 

Kaikki yliluonnollisista asioista puhuminen oli siis kielletty, ja Mallorylla oli ylipäätään tarkat säännöt, miten talossa eletään. Onneksi hänen asuntonsa sijaitsi pihamökissä, eikä talossa, tosin mökin taustalta löytyi ikävä tapaus. Illat olivat vapaita ja ne hän käytti juoksemiseen.

Olen kuullut viimeisen puolen tunnin aikana niin monta järkyttävää uutista, etten pysty käsittelemään niitä kaikkia. Se on minulle liikaa. Palapelin palaset näyttävät olevan entistä pahemmin hajallaan. Mutta yhden asian tiedän varmasti.

Jason Rekulakin Teddy koukutti lukemaan kirjan tapahtumista. Mallory ei tiennyt kenen kanssa olisi puhunut Teddyyn liittyvistä haasteista, koska vanhemmat eivät halunneet huomioida ongelmia. Naapurissa asusti 70-vuotias Midzi, mutta sekin yhteys meni pieleen. Oma tukihenkilö oli yksi vaihtoehto. Samoin eräs nuori mies. Keskusteluapu tuli todella tarpeeseen, mutta mitä sitten tapahtui, kun Malloryn menneisyys paljastui?

Kirjan aihepiiri liikkui Yhdysvaltoja pitkään vaivanneiden rikosten parissa. Yksi niistä oli huumeet, ja se miten niihin koukuttui nopeasti. 

Jason Rekulakin Teddy liikkui perhesalaisuuksissa ja talossa, jossa tapahtui yliluonnollisia juttuja. Kylläpä oli jännittävät tapahtumat, joista on tulossa ainakin Netflixille jokin sovitus. Kirja on voittanut Goodreads Choice Awardin kauhukategorian, enkä ihmettele yhtään. Teddy sopii syksyn pimeisiin iltoihin. Voi kyllä vaikuttaa yöuniin tai sitten unet jäävät tulematta. VINK VINK!

 

Jason Rekulak, Teddy *****

Suom. Jussi Tuomas Kivi *****

Like 2025

s. 364

Hidden Pictures 2022

Psykologinen trilleri

Yliluonnolliset voimat 

Yhdysvallat

Goodreads Choice Award-kauhukategorian voitto 

Tatiana Elf: Huijari

 

 

Miten hän ei tajunnut, että Rebekka on hengenvaarallinen?

Tatiana Elfin Huijari trillerissä oli mielenkiintoisia ihmisiä. Kirjan päähenkilö oli Rebekka, joka oli huippuälykäs, mutta ei ollut oikein kotiutunut mihinkään työ- tai opiskelupaikkaan. Siitä huolimatta hän sai aikansa kulumaan tilapäistöillä ja hurjapäisillä harrastuksilla. Rebekalla ei ollut ystäviä eikä kavereita, ja hän kulki terapeutin luona vanhempiensa vaatimuksesta. Hurjapäisen Rebekan, joka oli vanhempiensa ainoa lapsi, elämänmeno oli tullut heille tosi kalliiksi.

"Kappas! Rebekka murhakierrokselta. Tämäpä iloinen yllätys", Alex toteaa sen näköisenä, että on aidosti hyvillään minut nähdessään.

Sitten Rebekka kohtasi hurmaavan Alexin. Rebekan terapeutti, Carla, oli jo neuvonut uusista ihmissuhteista olevan hyötyä, joten Rebekka paneutui Alexiin suureelliseen tyyliinsä. Vielä enemmän hän innostui, kun Alex lähti hänen kanssaan sekä vauhtiajelulle että lainelautailemaan. Rebekka harrasti siis hurjia temppuja ja tempauksia.

Ei jumalauta. Ei taas. Minun on pakko keksiä jotain muuta tekemistä miesten kanssa kuin mennä merelle. Aikovatko ne kaikki hukkua?

Kovakuntoisen Rebekan rinnalla ei ihan kaikki miehet pysyneet. Alex oli päättänyt pysyä. Hänellä oli ihan omat intressinsä pysytellä Rebekan kannoilla, sillä hän ajatteli hyötyvänsä Rebekasta tavalla tai toisella. Alexillakaan ei siis ollut puhtaat jauhot pussissa, eikä hänen menneisyytensä ollut sellaista, että siitä olisi voinut puhua, vaikka hän oli hyvä uskottelemaan ja näyttelemään eri henkilöitä.

Kylmä tunne valtaa minut. Alan tajuta, mistä on kyse, mutta en halua uskoa.

Huijarin koukuttavissa juonenkuluissa tapahtui käännöksiä useammankin kerran. Tatiana Elfillä on taito kirjoittaa rikoksista, ja hän on kirjoittanut Syke- ja Roba- televisiosarjoja ja luonut tv-sarjat nimeltään Karkurit ja Keisari Aarnio. Huijari teoksesta nousee esille Elfin psykologian koulutus, kun hän loi kirjan päähenkilöinä toimivat Rebekan ja Alexin, sillä molemmilla oli erityisiä ominaisuuksia. Näen Huijarin nykyaikaan sijoittuvat tapahtumat hyvin kiinnostavina kohtauksina, joten odotan innolla seuraavaa sarjan kirjaa. Vaikka kirja oli trilleri, siinä oli mukana myös mustaa huumoria, ja Rebekka oli rautainen mimmi. Suosittelen. 

 

Tatiana Elf, Huijari *****

Into 2025

s. 283

Psykologinen trilleri

Rebekka-sarjan 1. osa

 

  

Max Seeck: Petetty

 

Kaikki järjestyy, Milo ajattelee ja painaa kasvonsa tyynyä vasten. Se oli itsepuolustusta. Huomenna hän täyttää kuusitoista ja isä on luvannut tulla hänen syntymäpäivilleen.

Max Seeckin Petetty jatkoi jännittävää Milo-dekkarisarjaa. Sarjan ensimmäinen osa oli nimeltään Merkitty ja siitä on tulossa elokuva. Sarjan päähenkilö on Milo Perho, taidegalleristi, joka auttaa poliiseja profiloimalla murhaajia. Tällä kertaa Milo joutui pakenemaan poliiseja, ja paon syistä voit ottaa selville tästä nopeatempoisesta kirjasta. Petetyn tapahtumapaikkana oli Merkityn tapaan Helsinki, mutta osa rikollisista saapui suoraan Ranskasta.

Tosiasioita ei voinut paeta: se helvetin elukka oli tulossa.

Milon isäpuoli oli ex-kiovalainen Stanislav Markoff. Markoffin taustalta löytyi kaikenlaista ikävää. Tällä kertaa hänestä löytyi pehmeämpi puoli. Rooli, joka oli pysynyt salaisuutena pitkään. Lisäksi Markoff pelkäsi erästä rikollista, ja sitä mitä hän aikoi tehdä. Tuo rikollinen poltti vaniljalle tuoksuvia sikareita ja lyhensi sikarit sikarisaksilla (kansikuva). Nuo sakset olivat myös käytännölliset monessa muussakin ikävältä kuulostavassa työssä.

Yhtäkkiä tulija käänsi katseensa kameran suuntaan, ja Minka oli vetää veden väärään kurkkuunsa.

Sarjan rikosylikonstaapelina toimi Minka Laine, joka oli saanut nuoren suojatin apulaisekseen. Heidän tehtäväkseen tuli tutkia tapausta, jossa oli käytetty teräasetta. Uhrin taustalta löytyi mm. valepassi. Tapauksen teki kiinnostavaksi se, että viimeinen henkilö, joka oli jutellut uhrin kanssa, oli Milo Perho.

Max Seeckin Petetty dekkarissa oli riittävästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tälläkin kertaa sivuttiin shakkia, se on mielestäni hyvä harrastus. Lisää shakkia ja vähemmän rikoksia. Lopulta selvisi myös poliisi, joka antoi  sisäpiirin vihjeitä rikollisille. Ihmisluonto on näköjään johdateltavissa psykologisin keinoin rikoksiin kuin rikoksiin. 

 

Max Seeck, Petetty *****

Tammi 2025

s. 344

Dekkari

Milo-sarjan 2. osa

 

Max Seeck: Merkitty 

 

Arundhati Roy: Turvani ja myrskyni

 

Hän valitsi tapahtumahetkeksi syyskuun, erinomaisen sopivan kuukauden. Monsuuni oli hellittänyt, ja Kerala kiilsi sen jäljiltä smaragdinvihreänä kaistaleena meren ja vuorten välissä.

Intialaisen kirjailijan ja kansalaisaktivistin Arundhati Royn muistelmateos Turvani ja myrskyni nosti esille kirjailijan elämän, ja hänen äitinsä vaikutukset kirjailijanuran kehittymiseen. Äidin kuolema vaikutti muistelmateoksen syntymään todella paljon. Äiti oli ollut todella ikävä ihminen ja pahasuinen koko ikänsä. Äiti oli jopa niin karsea kirjailijaa kohtaan, että välirikolta ei voinut välttyä. Välirikko kesti seitsemän vuotta. Ehkä olisin valinnut suomen kielisen nimen tarkemmin, sillä äiti ei todellakaan ollut kirjailijan turva, vaan päinvastoin. 

Veljeni osui oivaltavasti juuri arkaan kohtaani. "En käsitä reaktiotasi. Eihän hän kohdellut ketään niin huonosti kuin sinua."

Arundhati Royn äiti oli yksinhuoltaja. Siitä huolimatta hän perusti koulun, joka menestyi vuosi vuodelta yhä paremmin. Äiti oli ammatiltaan opettaja ja hän asui lastensa kanssa koululla. Omat lapset saivat saman kohtelun kuin muutkin oppilaat. Tai oikeastaan vielä huonomman kohtelun. Omia lapsia hän kuritti kovalla kädellä. Suuttuessaan hän jätti pienen tyttönsä monet kerrat tien poskeen ja haki vasta monen tunnin kuluttua. Arundhati oppi sulkemaan mielensä äidin henkiseltä ja fyysiseltä väkivallalta.

Lähdin kotoa - lakkasin käymästä kotona, tai siinä, mikä oli olevinaan koti - kahdeksantoistavuotiaana. Olin juuri aloittanut kolmannen opiskeluvuoteni Delhin arkkitehtikoulussa.

Äiti olisi halunnut tyttärestään opettajan koululleen. Kumpikaan lapsista ei halunnut pysytellä äitinsä lähettyvillä. Äiti oli vaikea ja riidanhaluinen. Koulu oli ainoa koti mihin kirjailija oli tottunut. Oppilaiden makuusali oli ainoa huone, missä hän oli oppinut nukkumaan. Muutto monen sadan kilometrin päähän Delhiin opiskelemaan tapahtui siksi veitsi taskussa. Äidin väkivaltainen käytös oli opettanut selviytymiskeinoja. Keneenkään ei voinut luottaa.

Arundhati Roy sai Booker-palkinnon vuonna 1997 esikoiskirjastaan Joutavuuksien jumala. Toinen kirja Äärimmäisen onnen ministeriö oli Man Booker-palkinnon pitkällä ehdokaslistalla vuonna 2017. Kirjailija on haastettu kirjoistaan oikeuteen, ja osa haasteista on edelleen kesken Intiassa.

Arundhati Royn Tukeni ja myrskyni teoksen teksti oli hyvin elävää ja rikasta. Kirjailija toivookin, että lukijat lukevat tätä muistelmateosta kuin romaania, sillä useimmat meistä ovat hänen mielestään sekoitus muistoja ja mielikuvitusta. Kirja on runsas, värikäs ja tunteita täynnä. Suosittelen 💖

 

Arundhati Roy, Tukeni ja myrskyni *****

Suom. Hilkka Pekkanen *****

Otava 2025

s. 330

Mother Mary Comes to Me 2025

Muistelmat

Intia

 

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala 

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö 

 

 

 

Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla

 

Sormet hohtivat punaisina ja märkinä, kämmensivut kiilsivät. Puhelin jatkoi soimistaan.

Antti Tuomaisen humoristinen dekkari Hyvällä tai sahalla alkoi, kun päähenkilö Heikki Nevalainen oli perkaamassa mansikoita. Kun hän vihdoin vastasi puhelimeen, soittajana oli pikkukylän gangsteri Ismo Sippo, joka määräsi Heikin heti hommiin. Oli keskiyö, mutta Heikki ei uskaltanut kieltäytyä, koska oli lainannut Sipolta rahaa.

Hän avasi oven. Ja kuuli huudon. 

Heikki Nevalainen tuli pelastaneeksi erään henkilön. Tuo henkilö jäi hänen kotiinsa piiloon, ettei Sippo näkisi häntä. Pikkuisen tuli ongelmia lisää, kun Sippo lähetteli alaisiaan karhuamaan saataviaan Heikki Nevalaiselta. Ex-tempore Sipon alaisille kävi kalpaten.

- Hyvää päivää, soittaja sanoi englanniksi, - tässä on herra Dupont, Dupont Produitsista, soitanko huonolla hetkellä?

Heikki Nevalaisella oli perintönä saatu saha, joka oli nykyisin konkurssikypsä. Belgialainen Dupont oli kiinnostunut tilaamaan lautoja, ja se auttaisi pahimpaan rahapulaan, ja Heikki saisi Sipon lainan kuitattua. Sippo kiristi kuitenkin lainanmaksua koko ajan. Entäs jos Sippo saisi selville, kuka majaili Heikin luona, mitä sitten tapahtuisi?

Seuraavaksi hän istui pöydän ääressä ja sai kahvimukin eteensä ja näki kuinka pääkallojen ja kuolemien koristelema käsivarsi kaatoi hänelle kahvia.

Sippo oli siis piipahtanut sahalle, kun hän kuuli erään jutun Dupontilta. Tulipa Sipolle kiire poistua paikalta, mutta hän aikoi palata paremmalla ajalla, mutta sitä ennen hän aikoi tarkistaa, kuka oli Heikki Nevalaisen talossa piilossa. 

Antti Tuomaisen mustan huumorin sävyttämä dekkari Hyvällä tai sahalla sai minut nauramaan vedet silmissä monet kerrat. Ei ihme, että The Times on nimittänyt Tuomaisen Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi.

 

Antti Tuomainen, Hyvällä tai sahalla *****

Otava 2025

s. 288

Dekkari

 

Tuomainen Antti: Jäniskerroin 

 

Tuomainen Antti: Hirvikaava 

 

Tuomainen Antti: Majavateoria

 

Tuomainen Antti: Tapahtuu huomenna

 

Tuomainen Antti: Kaivos 

 

Satu Rämö: Tinna

 

Tiedän mitä jätit roskalaatikkoon. Häpeä.

Satu Rämön Islantiin sijoittuva dekkari Tinna on jo viides osa suositussa Hildur-sarjassa. Ja sarja sen kuin paranee kirja kirjalta. Tinna on päähenkilön, rikostutkija Hildur Rúnarsdóttirin, äidin nuorin sisko. Hildurin vanhemmat kuolivat, kun Hildur oli lapsi, ja Hildur jäi kahdestaan Tinnan kanssa. Heidän välinsä olivat edelleen hyvin lämpimät. Hildurin tutkittavaksi tuli tapaus, jossa uhri löytyi maastoon aseteltuna. Hildurin mieli teki tepposet kyseisellä maastolla,  sillä hänen korvansa alkoivat tinnittämään ikävästi. Mikä oli tuo viheltävä ääni? Ja miksi tapaus tuntui niin tutulta?

Tänään, 24. päivä lokakuuta, vietettiin kvennafritä, naisten lakkoa. 

Kirjan tapahtumat sijoittuivat 1975 lähtien nykyaikaan asti. Tinna muisteli menneisyyttä, koska hänen vanhin siskonsa katosi tuona vuonna. Hän halusi tietää miksi Hulda oli heidät jättänyt. Vuosi 1975 oli tärkeä vuosi naisille, sillä naiset halusivat enemmän naisia parlamenttiin päättämään politiikasta. Naisten voimalla Islantiin saatiin vuonna 1980 maailman ensimmäinen demokraattisesti valittu naispresidentti Vigdis Finbogadóttir, mikä mainittiin myös kirjassa. Satu Rämö on sujauttanut tällä kertaa yhteiskunnallisesti vaikuttaneen henkilön dekkarinsa sivuille. Ei ihme, että kirja julkaistiin 24.10.

Löyhämoraalinen poliisi! Kohta kaikki saavat tietää, millainen olet oikeasti, ja se on urasi loppu. Tulet vielä katumaan.

Hildurin tutkimukset suuntasivat tällä kertaa kohti Islannin pääkaupunkia Reykjavikiä. Siellä hän kohtasi ohimennen myös yhden lempparihenkilöhahmoni, finanssietsivä Áróra Jónsdóttirin, joka on tuttu Lilja Sigurdardóttirin dekkareista. Sen sijaan siskolleen Björkille, joka suoritti Reykjavikissä vankeustuomiotaan, Hildur vei erään suomalaisen nimeltä mainitsemattoman naisdekkaristin uusimman kirjan, joka sijoittui Islantiin, vink vink.

Hildurin poliisikollega Jakob sai tällä kertaa matkata Helsinkiin hakemaan erään islantilaisen naisen, joka oli jäänyt kiinni huumeiden salakuljetuksesta. Onnistuiko Jakob saamaan naiselta muita alan rikostekijöitä irti, sen voit lukea kirjan sivuilta. Hyvin reipasotteinen naisihminen, josta toivottavasti saamme jatkossa kuulla lisääkin. Satu Rämön henkilöhahmot ovat vertaansa vaille mielenkiintoisia, kuten kirjassa  mainiosti esiintynyt Einar ja hänen sympaattinen Elsa-koiransa.

Satu Rämön dekkari Tinna matkasi menneisyyden ikävistä tapahtumista nykyisyyden  ikäviin tapahtumiin. Mutta maisemat olivat mahtavat, ja rakkautta ja romantiikkaa oli sen verran sopivasti, että tulipa hyvä mieli kirjan lopusta.

 

Satu Rämö, Tinna *****

Wsoy 2025

s. 403 + Kirjailijalta

Dekkari

Hildur-sarjan 5. osa

Islanti 

 

Satu Rämö: Hildur

Satu Rämö: Rósa ja Björk

Satu Rämö: Jakob

Satu Rämö: Rakel 

 

Selja Ahava: Hän joka syvyydet näki

 

Henrik, minulla on yksi ainoa vanha sukulainen, ymmärrätkö?

Selja Ahavan teos Hän joka syvyydet näki kertoi Liisasta, joka tapasi Henrikin. Heti tutustumisen alussa Liisa kertoi, että hän ei tule pitkäikäisestä suvusta. Vain hänen yksi tätinsä eli vielä sydämentahdistimen varassa. Kirjan sanomana olivat kuoleman kysymykset. Kirjan teema on niin erityinen, että sen parissa voisi viihtyä useammankin kerran. Selja Ahavan syvällisiä teoksia on  hienoa lukea, vaikka ne keskittyvät aina pohdiskelemaan todella ongelmallisia asioita.

Herättäkää hänet!

Kirjassa pohdittiin aivokuolemaa. Heidin tytär Meeri oli kuollut yksinkertaisessa kitarisaleikkauksessa. Äiti ei halunnut, että elämää ylläpitävä hengityskone sammutettaisiin. 

Teoksessa seurattiin Meerin elämää myös Perlahin silmin. Meerin Heidi-äiti oli palkannut Perlahin avukseen hoitamaan Meeriä kotona. Meeri oli aivokuollut, mutta äiti hoiti rakkaudella tytärtään. Hän ei ollut antanut sulkea hengityskonetta.

Suomessa oli paljon tyhjiä huoneita. Oli enemmän huoneita kuin ihmisiä, kun taas Filippiineillä oli toisin päin. Jos käänsit hetkeksi selän, huone täyttyi heti.

Kirjassa hoitaja Perlah ajatteli hyvin viisaasti Suomen ja Filippiinien eroavuuksia. Surullista oli, että Perlah oli joutunut jättämään tyttärensä vanhemmilleen hoitoon, sillä lapsen isä oli töissä rahtilaivalla ja siten poissa kuukausikaupalla. Ainoa yhteys tyttäreen oli kännykän välityksellä. Lisäksi filippiiniläiset sukulaiset painostivat antamaan heille rahaa, jota Perlah hankki Suomessa.

Aluksi Perlah ei ymmärtänyt miksi hän hoiti aivokuollutta Meeriä, mutta lopulta hän kenties kiintyi Meeriin ja muuttui ystävällisemmäksi. 

Kaikille kuolema on yhteistä.

Kirjassa on hienoja lauseita, joita voi ajatella syvällisesti tai sitten lukea tarinaa, joka polveili rönsyinä muihinkin tarinoihin yhtyen, menneeseen ja nykyisyyteen Liisan pohdintoina ja kirjoituksina. Kuoleman hetkeä ja geenien perimistä. Samaa olen itsekin pohtinut tehdessäni sukuselvitystä. Lähisukulaisten kanssa ei kannata tehdä yhteisiä lapsia, mutta tuskinpa sitä ajateltiin edellisissä sukupolvissa. Omat isoisäni olivat keskenään pikkuserkkuja, mutta tuskinpa he edes tiesivät siitä.

Kirjan Liisan suku oli rapauttanut omat geeninsä, joista hän oli huolissaan. Kirjassa pohdittiin myös sitä, miten elämää oli pidennetty hengityskoneiden, leikkausten ja lääkitysten avulla. Tiedetään myös terveellisten elintapojen, sen mitä syöt, juot, nukut sekä liikunnan, auttavan parantamaan elinajan odotusta.

Selja Ahavan Hän joka syvyydet näki pohti kuoleman ja kuolevaisuuden ikiaikaisia kysymyksiä.

 

Selja Ahava, Hän joka syvyydet näki *****

Gummerus 2025

s. 347 

 

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa 

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat 

Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä  

Anne Muhonen: Särkyneen sydämen korjaussarja

 

Anne Muhosen Särkyneen sydämen korjaussarja on sarjakuvateos ilman sanoja. Teos meni itselleni suoraan sydämeen ja tunteisiin. Kirja kertoo erosta ja siitä, miten siitä voi selvitä.

 

Kirja alkoi tästä aukeamasta. Mies oli lähdössä pois, halusi eron ja heitti sydämensä vaimolleen lattialle ja se särkyi palasiksi.

Rakkaus ja se miten se korjataan nousi hyvin esille kirjan kuvituksesta. Kannattaako särkynyttä suhdetta korjata? Erosurun kokeminen nosti itselleni mieleen menneitä muistoja. Kyyneleet vain valuivat katsellessani teoksen kuvia. Teoksen kuvat voivat avata syviä tunnelukkoja, joita ei enää tiedostakaan. Itkeminen ja tunteiden kokeminen ovat hyviä keinoja poistaa tunnelukkoja. Hyväksytään se, mitä on tapahtunut, ja että ero on tapahtunut.

 

Anne Muhonen, Särkyneen sydämen korjaussarja *****

Kuvitus Anne Muhonen *****

Hertta 2025

s. 28

Sarjakuvateos 

Anne Muhonen: Älä unohda minua

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä

 

Lähettäjä Michelle Norris oli ilmoittanut ulkomaisen puhelinnumeron. Hän kirjoitti olevansa huolestunut ystävättärestään, johon hän ei ollut saanut yhteyttä marraskuun viimeisen päivän jälkeen. Siihen asti he olivat viestitelleet netissä monta kertaa päivässä, mutta yhtäkkiä viestit olivat loppuneet ilman mitään ennakkovaroitusta.

Norjalaisen Jørn Lier Horstin dekkari Lumen peittämä jatkoi huippusuosittua William Wisting-sarjaa hyvin mallikkaalla tavalla kahdessa eri maassa. Michelle Norrisin etsimä ystävätär oli norjalainen, mutta asui osan vuodesta Espanjassa ja osan Norjassa.

Keltaisessa pipossa oli taite alhaalla ja siinä pieni musta tuotemerkki. Billabong. Muovin läpi erottui vaaleaa hiusta. 

Lopulta ystävätär löytyi Norjasta lumen peittämänä. Mutta mistä kaikki alkoikaan? Kävi ilmi, että ystävätär oli tutkinut vuosia aiemmin kuolleen naisen tapausta. Michelle piti netissä keskustelupalstaa, joka tutki kyseistä rikosta. Ystävätär oli mukana tutkinnoissa. Hän oli päässyt selvästi tekijän jäljille. Mutta keltainen pipo ei kuulunut hänelle.

Sarjamurhaajateorian oli esittänyt ensimmäisenä käyttäjä nimeltä ApofeniX.

Tekijä oli kiero ja ovela. Hän oli saanut vuosikausia tehdä kammottavia tekojaan nuorille naisille. Hän ei aikonut jäädä kiinni. Wisting sai kylmää kyytiä jäisessä vedessä yrittäessään saada tekijän kiinni. Mihin lie meni lopulta.

Larvikin poliisin rikoskomisario William Wisting on rehellisen oloinen poliisi ja jo isoisä. Tällä kertaa hänestä oli kiinnostunut eräs viehättävä nainen, ja romantiikkaa oli selvästi ilmassa. Wistingillä oli kovastikin kiinnostusta kyseiseen naiseen, mutta voi niitä ongelmia, mitä eräs toinen henkilö aiheutti.

Wistingin isä aiheutti myös huolta ja Wisting joutui keskeyttämään Espanjan matkansa, kun isä joutui sairaalaan. Joulu lähestyi ja Wisting oli jo hankkinut joululahjat läheisilleen. Myös Wisting alkoi lumen kasaantuessa lämmetä netin tuomiin mahdollisuuksiin etsiä tietoa.

Jørn Lier Horstin Lumen peittämä dekkarissa etsittiin rikollista teknologian avulla. 

 

Jørn Lier Horst, Lumen peittämä *****

Suom. Päivi Kivelä *****

Otava 2025

s. 409

Grenseløs 2021 

Dekkari

William Wisting-sarja

Joulukuu

Norja 

 

Jørn Lier Horst: Pahan otteessa

Jørn Lier Horst: Ajokoirat 

Jørn Lier Horst: Hiljainen meri

Jørn Lier Horst: Kadonnut Felicia

Jørn Lier Horst: Pimeä laskeutuu

Jørn Lier Horst: Avaintodistaja

Jørn Lier Horst: Hylkiöt

Jørn Lier Horst: Tulikoe

Jørn Lier Horst: Luolamies

Jørn Lier Horst: Koodi

Jørn Lier Horst : Yksi ja ainoa

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

Jørn Lier Horst: Yömies

Jørn Lier Horst: Tapaus 1569 

Jørn Lier Horst: Lumen peittämä