Herra Sherlock Holmes, joka tavallisesti nousi hyvin myöhään ylös aamuisin, paitsi niissä kylläkin useissa tapauksissa, jolloin hän oli valvonut koko yön, istui aamiaisella. Minä seisoin matolla tulisijan edessä pitäen kädessäni keppiä, jonka eräs edellisenä iltana luonamme käynyt herra oli unohtanut.
Brittiläiskirjailija Arthur Conan Doylen (1859-1930) klassikkoteos Baskervillen koira yhdisteli kauhua ja jännitystä Englannin maaseudulla marraskuun hyytävässä pimeydessä. Kirjan päähenkilöinä toimivat kertojana tomiva tohtori Watson ja salapoliisi Sherlock Holmes, jotka olivat hyviä ystäviä ja ratkoneet jo aiemmin monet rikosjutut. Sherlock Holmes ratkoi rikokset ja Watson auttoi tutkimuksissa sekä kirjoitti tapahtumista kirjoja. Edellisenä iltana heillä oli käynyt muuan tohtori Mortimer, joka halusi puhua Baskervillen koirasta.
Tohtori Mortimer sai omituisen ilmeen silmiinsä ja alensi äänensä kuiskaukseksi vastatessaan:
"Herra Holmes, ne olivat tavattoman suuren koiran!"
Tohtori Mortimer oli siis nähnyt erään kuolleen vanhuksen vieressä suuren koiran jälkiä, ja hän oli myös nähnyt suuren mustan koiran liikkuvan alueella pimeään aikaan ulvoen kammottavalla äänellään. Lisäksi hänellä oli vanha käsikirjoitus mukanaan 1700-luvulta, jossa puhuttiin Baskervillen sukua uhkaavasta yliluonnollisesta koirasta. Suvun jäsenten ei kannattanut liikkua pimeään aikaan nummella. Oliko vanhus, koiran nähtyään, saanut sydänkohtauksen ja kuollut, vai oliko tapahtunut jotakin pahempaa?
"Olet siis itsekin taipuvainen ylenluonnolliseen selitykseen?"
"Paholaisella saattaa kai kätyrinä olla olentoja lihasta ja luusta, vai kuinka? Kaksi kysymystä kohtaamme heti tutkimuksemme alussa. Ensiksikin: onko tässä ensinkään kysymys rikoksesta, toiseksi: mikä tämä rikos on, ja kuinka se tehtiin?
Seuraavaksi Holmes ja Watson tutustuivat uuteen sir Baskervilleen eli perijään. Koska tohtori Mortimerilla ei ollut työnsä ja perheensä vuoksi aikaa olla perijän tukena ja turvana kartanossa, päätettin, että Watson lähtisi hänen seurakseen ja raportoisi tapahtumista Holmesille.
Baskervillen koiran tapahtumissa oli mukana vain muutama henkilöhahmo, joten se, miten rikos tai tuleva rikos tultaisiin tekemään, oli kiinnostavaa seurata. Holmeskin liikkui Watsonin tietämättä lähistöllä, ja oli varsinkin loppukahinoissa mukana.
Oliko tarinan mukana yliluonnollisia juttuja, tai ylenluonnollisia, kuten kirjan suomentaja oli kääntänyt vuonna 1904, voit tarkistaa kirjan sivuilta. Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes-dekkarit ovat maailmankuuluja ja niistä on tehty runsaasti tv-sarjoja ja elokuvia.
Suosittelen lämpimästi lukemaan Baskervillen koiran, sillä siinä kuvaillaan 1800-luvun elämänmenoa, ihmisiä ja miljöötä mm. ihmiset kulkivat rattailla, hevosilla, junalla ja kävelivät pitkiäkin matkoja. Ei ollut kännyköitä, eikä puhelmia, joten ihmiset kirjoittivat kirjeitä ja lähettivät sähkösanomia.
Arthur Conan Doyle, Baskervillen koira
Suom. Yrjö Weilin 1904
Saga Egmont 2026
s. 218
The Hound of the Baskervilles (Sherlock Holmes) 1844
Klassikkodekkari
Englanti
1800-luku
Teos on julkaistu historiallisena dokumenttina, jonka kieli kuvastaa julkaisuaikansa näkemyksiä.
Ps. Kirjan suomen kieli on peräisin 1900-luvun alusta, joten se ei vastaa nykyajan kieltä. Kirjassa on myös joitakin nykyaikana eettisesti arvelluttavia kohtia esim. siinä mainitaan kallojen mittaukset, joita tehtiin 1800-luvulla ja 1900-luvulla myös Suomessa, ja puhutaan eri ihmisryhmien kalloista, niin kuin siihen aikaan on ollut tapana puhua ja kirjoittaa, mutta joka ei sovi nykyaikaiseen kielenkäyttöön ja arvomaailmaan Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti