torstai 15. lokakuuta 2015

Marja Björk: Posliini







Marja Björk kirjoittaa aiheista, jotka koskettavat. Hänen esikoisromaaninsa Posliini oli jäänyt minulta lukematta ja halusin korjata asian. Kirjan kansikuvasta voi jo päätellä mitä asia koskettaa - lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Hyväksikäyttäjä on lapselle läheinen ihminen, joten tarina on insestistä kertova ja koska on kyseessä lapsen hyväksikäyttö, hyväksikäyttäjä on pedofiili. Tarina on ruma ja iljettävä kokonaisuudessaan, eikä pienellä tytöllä ollut ketään joka olisi häntä auttanut ja nähnyt hänen pelkonsa. 

Koska kyseessä oli läheinen ihminen, kaikki paha piti salata. Koska hyväksikäyttö alkoi 6-vuotiaalle Jaanalle, pelotteleminen kuolemalla oli ensimmäinen keino millä lapsen sai hiljaiseksi. Myöhemmin tulivat häpeällä tai mielisairaalalla peloittelu ja sen jälkeen tulivat muut keinot. Jaana yritti kieltäytyä menemästä hyväksikäyttäjän luokse, mutta omat perheenjäsenet pakottivat, koska kotona oli köyhää ja monta suuta ruokittavana. Lopulta perhe hajosi ja Jaana jäi sukulaisten hoiviin. Pedofiili oli saanut saaliinsa kiedottua verkkoonsa. Uskomatonta miten Marja Björk on pystynyt kirjoittamaan näin kauheasta aiheesta kirjan.

- Kyllä minuakin itkettää, hän sanoi. - Meissä kaikissa aikuisissa on pimeät puolemme, pitää vain ymmärtää. On ihan hyvä, että sinua pelottaa, kun olet vielä noin pienikin.

Jaana oireili pahasti, esim. hänestä tuli kastelija eikä hän pystynyt eikä jaksanut tehdä läksyjä koulussa. Hän ei peseytynyt ja koska kotona oli useampi lapsi, äiti ei huomannut mitään. Isä oli kiireinen töissä ja vapaa-ajalla joi. Perhe-elämä muuttui yhä kaoottisemmaksi. Naapurit olivat soitelleet isovanhemmille ja he ottivat välillä lapsia luokseen, mutta Jaanan kohtalo oli aina lähtö hyväksikäyttäjän luokse. Hyväksikäyttäjällä ei ollut omia lapsia ja hän oli hyvässä asemassa, rahaa oli ja sitä annettiin myös Jaanalle. Mitä huonommin Jaana voi, sitä enemmän hän sai vaatteita ja muita lahjoja. Jaana sai myös sukupuolitaudin.

Kirja on niin vaikeasta aiheesta tehty, että en suosittele sitä herkille lukijoille ollenkaan. Jaanan elämä kietoutui tämän sairaan pedofiilin kuvioihin, kunnes hän sai riuhtaistua itsensä pois hänen läheisyydestä. Silti henkilö vainosi Jaanaa ja kulki hänen asuntonsa ikkunan takana. Jaana salasi asian kaikilta. Hän häpesi ja ajatteli, että kukaan ei usko häntä. Miksi lasten kertomuksia ei uskota, jos lapsi kertoo jollekin aikuiselle ikävistä jutuista. Jos lapsi sanoo, että ei halua mennä yökylään sukulaisten luokse, on vanhempien velvollisuus kysyä miksi et halua mennä, onko jotakin tapahtunut? 

Aikuisten velvollisuus on kasvattaa ja hoitaa omaa lastaan ja huolehtia siitä, että lapsella on psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti asiat kunnossa. Jaanan kaikki kyseiset asiat olisi pitänyt herättää jonkun aikuisen huomion. Jos pissalle haiseva pesemätön likainen lapsi tulee päiväkotiin tai luokkaan, on jokaisen kasvattajan ja opettajan velvollisuus ottaa yhteys lastensuojeluun tai kouluterveydenhoitajaan. Kasvattajien tulee myös seurata lapsen eristäytymistä muista lapsista. Yksinäinen, ulkopuolinen lapsi herättää kyllä kasvattajan huomion, jos kasvattajalla on tarpeeksi ammattitaitoa. Jokainen joka on huolestunut lapsen hyvinvoinnista on velvollinen ottamaan yhteyttä lastensuojeluun.

Jos jotakin hyvää on sanottava tästä kirjasta niin 60-luvun miljöökuvaukset, vaatteet ja tavarat tulevat hyvin esille kirjassa. Mutta siltikin varoitan kirjan aiheesta, joka järkyttää jokaista järkevää ihmistä.

Marja Björk, Posliini
LIKE pokkari 2. painos 2011
s. 265
Ensimmäinen julkaisu 2008

Björk Marja: Poika
Björk Marja: Puuma 

Kirjanurkkaus , Aletheia , Mari A , Jori , Annika  ja Rva Kepponen ovat myöskin lukeneet kirjan.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla







Sinä olet nuori nainen, sinä olet vanhus. Minä en enää tiedä. Sinä olet sinä ja kuitenkaan et ole. Sinun suuret, merensiniset silmäsi ovat nykyään samean tahnan takana kuin keinutuoliin naulatulla vanhuksella palvelutalossa. Minä en niitä enää tavoita.

Laura Lehtolan esikoisteos Pelkääjän paikalla on parhaimpia esikoisteoksia mitä olen lukenut tänä vuonna. Kirja on koskettava kertomus nuoresta perheestä, Aaposta, Annasta ja Elsasta. Koskettavaksi sen tekee se, että Aapo ja Elsa jäävät jäljelle, kun Anna sairastuu ja kuolee. Kirjan näkökulma on pienen perheen isän ajatukset, mutta mukaan on päässyt myös pienen Elsan hellyttäviä ajatuksia.

Kun isi haki mut sairaalaan, äiti vaan makasi ja sen silmät näyttivät oudoilta. Aika hassua, ettei pysty hengittämään. Vaikka ihmisenhän pitää hengittää. Ja sehän on ihan helppoa. Kun mä sanoin äidille heippa, se sanoi mulle oudolla äänellä voi pieni. Sitten se ei sanonut enää mitään. Samana päivänä se kuoli. Ihan samana päivänä.

Aapo ja Anna rakastuivat nuorina toisiinsa, perustivat perheen ja saivat Elsan, mutta sitten Anna sairastui vakavasti. Tämä on monen perheen arkea tänäkin päivänä, kun joku perheenjäsenistä sairastuu. Kirjassa on käsitelty kaikenlaisia aiheeseen liittyviä teemoja sairaudesta ja kuolemasta ja kuoleman jälkeisen elämän jatkumisesta. Kun on hoidettava arkisia asioita ja pientä lasta, surua ei pysty kunnolla näyttämään, vaan se saa yllättäviä piirteitä varsinkin suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen. On päätettävä milloin päästää surun menemään ja antaa elämän voittaa.

Kirjan tarina on kerrottu todella hienosti ja kunnioittavasti, mutta samalla siinä on mukana tietynlaista arkihuumoria, lempeyttä, anteeksiantoa ja luopumista. Kirjan tarina on kaiken kaikkiaan todella hellyttävä. Tarinasta tuli mieleeni vuonna 2013 julkaistu Laura Saven omaelämäkerrallinen teos Paljain jaloin, sillä molemmissa kirjoissa oli pieni perhe ja pieni lapsi ja sairaus taisi myöskin olla sama. Laura Save kertoi oman sairautensa kulun ja perhe-elämästään siinä ohessa ja kuoli ennen kuin kirja julkaistiin. En tiedä onko Laura Lehtolan kirjan taustalla jokin vastaava tapaus, mutta näkökulma on erilainen, aviomiehen näkökulma. Aviomies seurasi tilanteen pahenemista ikään kuin pelkääjän paikalta vierestä, joten siitä kirjalle hieno nimi. Suosittelen lukijoille tätä herkkää ja hellyttävää miesnäkökulmaa pelosta, suuttumuksesta, vihasta, ikävästä, surusta, luopumisesta, isyydestä ja rakkaudesta. *****

Ole sitten se, joka sairastui nuorena. Ole se, johon sytostaatit eivät tehonneet, jos et muuta voi.
Lepää rauhassa rakkaani.
Silti minulla on sinulle yksi kysymys: Missä meidän piparimuotit ovat?

Laura Lehtola, Pelkääjän paikalla
kansi Päivi Puustinen
Otava 2015
s. 238

Lukuneuvojan bloggaus
Susan bloggaus
Siinan bloggaus

lauantai 10. lokakuuta 2015

Helvi Ahvenainen: Kukkia lumesssa



Tätä kirjoitustyötä aloitellessani oli lokakuu. Myöhäiset orvokit kukkivat vielä ruukussa terassillani. Yöllä oli satanut heleänsinisten kukkien päälle paksu kerros lunta. Kun pudistelin lunta pois, näin, että kukat olivat selvinneet hyvässä kunnossa lumen alla. Koin voimakkaan yhteydentunteen orvokkeihin, jotka tervehtivät minua elossa, lumet niskoillaan. Sain vihjeen kirjani nimeksi.

Lukiessani Helvi Ahvenaisen elämäkerrallista teosta Kukkia lumessa on samalla tavalla lokakuu ja tänä vuonna olemme saaneet nauttia auringonpaisteesta ja pienistä pakkasista tässä kuussa. Onpa Lapissa satanut jo ensilumetkin ja jossakin on jopa 25 senttiä lunta. Luonto yllättää. Itse olen nauttinut tästä auringonpaisteesta kovasti.

Helvi Ahvenainen syntyi pohjoiskarjalaiseen suurperheeseen sodan jälkeen. Mikäs olisi syntyessä, mutta kun hän syntyi vammaisena ilman jalkoja ja toista kättä. Lääkäri ei paljon elinaikaa luvannut, mutta muutoin tervettä ja sisukasta tyttölasta ei estänyt lääkärin ennustukset, vaan hän kasvoi ja kehittyi siinä missä muutkin. Jalattomuus ei hidastanut pientä Helviä, vaan hän opetteli oman liikkumistapansa. Ainoa asia missä tuli hankaluuksia tiettömän taipaleen takana asuvalle Helville, oli koulu, sillä hän ei päässyt samaan kouluun kuin sisarukset, vaan kahdeksanvuotiaana tuli lähtö sisäoppilaitokseen Helsinkiin. Koulusta hän pääsi käymään kotona vain jouluna ja kesälomalla.

Helvi Ahvenainen kävi 8-vuotisen koulun muiden vammaisten lasten ja nuorten seurassa ankeassa laitosympäristössä. Vuosien poissaolo kotoa vieraannutti hänet kotiympäristöstä ja sisaruksista. Kirja antaa elävän kuvan vammaisten eristämisestä muusta yhteiskunnasta 50-luvulla, joka tänä päivänä on muuttunut onneksi huomattavasti. Voi vain kuvitella sitä ikävän määrää mikä sisäoppilaitoksen pienten lasten mielessä on ollut.

Mitään kontaktia meillä ei ollut kaupunginosan muihin lapsiin. Kouluyhteisömme oli kuin hiekanharmaa suljettu bunkkeri, joka keväisin kuitenkin alkoi avautua ulospäin. Itse asiassa koulu oli Helsingin keskustan lähituntumassa Alppilan mäellä. Myös rautatieasema, kasvitieteellinen puutarha, Linnanmäki ja Töölönlahti olivat lähes naapurissa.

Helvi Ahvenaisen sinnikkyys ja opinhalu ovat kannatelleet häntä myös aikuiselämässä ja pyörätuoli ja proteesit eivät ole hidastaneet hänen ammattiin valmistumistaan, työelämäänsä, aktiivista vammaisten puolesta puhumistaan, perhe-elämää ym. joista kirjassa ei puhuta, mutta joista ehkä kuulemme toivottavasti jatkokirjassa. Vammaisuus ei ole ollut Helvi Ahvenaiselle este eikä hidaste, vaan hän on elänyt aktiivista elämää. Toivon, että kirjan lukee mahdollisimman monet vammaisten kanssa työskentelevät ja omaiset sekä vammaiset, sillä Helvin elämänasenne antaa energiaa. *****

Helvi Ahvenainen, Kukkia lumessa
Kirjokansi 2015
s. 187 + kuvia

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Sari Pöyliö: Ihmisen veri







Hänen täytyi tunnustaa itselleen, että nainen oli asettunut pommitusta muistuttavine jysähtelyineen, polkupyörineen, utukatseineen, rohkeine pakaroineen ja valtamerellisine rintoineen pysyväksi häiriötekijäksi hänen elämäänsä.

Sari Pöyliön hurjan hauska esikoiskirja Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä (2014) hurmasi minut huumorintajuisilla ja koomisilla novelleilla. Novelleissa oli suomalainen arkipäivä läsnä eri ikäisten naisten maailmassa. Ihmisen veri on proosateos ja kertoo vanhemmasta yli kahdeksankymppisestä entisestä lääkäristä Kulo Taipaleesta. Kulon yläkertaan oli muuttanut asumaan viisikymppinen Ansa. Kulon hormoonit hyrräsivät reippaasti Ansan seurassa ja pian heillä oli yhteisiä juttuja selvitettävänä, joten Kulo sai runsaasti aikaa olla yhdessä Ansan seurassa. Kulo oli nimittäin tehnyt yhden elokuvan nuorena miehenä, joka oli kadonnut. Kirjan nimi on samanniminen kuin elokuva. Kulo ja Ansa etsivät siis kyseistä vanhaa elokuvaa.

Kauppakeskuksen tapahtumissa ei ollut mitään nauramista. Hän sai vuoden mittaisen porttikiellon, ja vain siksi, että oli paennut housuostoksilta paradoksaalisesti ilman housuja...
- Alusvaatteissa juoksenteleminen perheille tarkoitetussa ostospaikassa on perverssiä, deltoideus sanoi. - Mutta hänen ikänsä vuoksi emme halua sotkea asiaan poliisia.

Kulo Taival halusi nuorena poikana ja miehenä elokuva-alalle töihin ja toimi siksi monenlaisissa töissä Suomi-Filmissä. Kirjassa mainitaankin monia sota-ajan jälkeisen Suomen elokuvamaailman kuuluisuuksia, joita Kulo tapasi toimiessaan kuvaajan hommissa. Äiti oli kuitenkin tiukkana pojalleen, sillä hän oli päättänyt, että pojasta tulee lääkäri. Loppujen lopuksi äidin toive toteutui, vaikka Kulo inhosi kaikkia ihmisestä lähteviä eritteitä ja hänellä oli jopa verikammo.

Kolmen vuoden lääkärin työn jälkeen ihmisten eritteet kuvottivat Kuloa kuin hän haistaisi ne aina ensimmäisen kerran. Häntä inhottivat ahtaat ja haisevat reiät ja onkalot, joihin hänen piti tunkea sormensa tai esineitä. Hän vihasi sisäelimien huokailevaa salamyhkäisyyttä.

Sari Pöyliön Ihmisen veri on ilkikurinen teos, jonka loppuosassa tarina kääntää itsensä ympäri, kuten hyvissä tarinoissa on tapana tehdä. Mukavia lukuhetkiä Kulo Taipaleen ja Ansan seurassa. 

Sari Pöyliö, Ihmisen veri
Atena 2015
s. 204
Arvostelukappale

Pöyliö Sari: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä 

tiistai 6. lokakuuta 2015

Haastevastauksia






Sain Ullalta mukavan haasteen, josta loihen lausumahan kiitokseni. Ja kiitos tunnustuspalkinnosta :)



Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi

2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

  1. Kenen kirjailijan kirjoja sinulla on eniten? Patricia Cornwellin sarja, joiden pääosassa on kuolinsyyntutkija Kay Scarpetta. Jostakin syystä nämä hyytävät trillerit kiehtoivat alussa, enkä osaa lopettaa sarjan lukemista, koska kirjan henkilöt ovat niin tuttuja. Aloin lukea kirjoja opiskeluaikana, sillä jännityskirjat nollasivat pään mukavasti ennen seuraavaa tenttiä.
  2. Sano kirjan nimi, josta pidät? Siis nimi, joka viehättää sinua. Emmi Itärannan molempien kirjojen nimet: Teemestarin kirja ja Kudottujen kujien kaupunki. Uskon, että Itärannasta tulee vielä yksi kuuluisimpia suomalaisia kirjailijoita maailmalla Tove Janssonin ja Sofi Oksasen lisäksi.
  3. Teetkö omiin kirjoihin merkintöjä : En ikinä ja olen kauhistunut, jos saan kirjastosta sellaisen kirjan lainaan, joka on sotkettu. Opiskeluajan kaikki lainakirjat olivat yleensä alleviivattuja ja niitä oli hankala lukea. Tein itse merkinnät vihkoihin.
  4. Mitä kirjasarjaa olet lukenut viimeksi? Ilokseni voin ilmoittaa kirjan olevan hurmaavan hauskan, vitsikkään ja koomisen, iloisen ja naurattavan Veera Salmen Puluboi ja Poni-sarjan  kolmas kirja Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja. Tosin luen työpaikalla sarjan toista kirjaa ja ehkäpä teen siitäkin bloggauksen.
  5. Minkälainen lukija sinä olet? Omilla herkkyyksillä ja tuntosarvilla liikun kirjamaailmassa. Toisinaan eteeni osuu helmiä ja toisinaan tyhjiä simpukoita, mutta simpukankuorethan ovat kauniita, toisinaan rosoisia ja kolhuja saaneita, toisinaan aika kovakouraisesti käsiteltyjä.
  6.  Kenen roolihenkilön kanssa haluaisit mennä Seinen rantakahvilaan? Seinen rantakahvilaan haluaisin tietysti mennä oman mieheni kanssa, mutta hän ei ole roolihenkilö, joten valitettavasti Kay Scarpetta minun on lainattava hurmaavaa aviomiestäsi Bentonia.
  7. Mikä on sinun oma miljöösi tarinassa? Missä viihdyt? Minun miljööni on luonto ja viihdyn kirjoissa, joissa liikutaan luonnossa edes vähän. Emmi Itärannan Teemestarin kirja kertoo tulevaisuudesta ja piirtää uhkakuvia luonnon tuhoutumisesta ja veden saastumisesta ym.
  8.  Minkälaisista kirjoista pidät? Pidän kirjoista, jotka koskettavat ja nostavat tunteet pinnalle oli ne sitten itkettäviä tai naurettavia tunteita.
  9. Kerrotko 3 kirjaa, joita toivot muidenkin lukevan? Haruki Murakamin Norwegian Wood, Eowyn Iveyn Lumilapsi ja Shin Kyung-sookin Pidä huolta äidistä.
  10. Mitä kirjaa luet parhaillaan? Työpaikalla on useampi kirja kesken, yhden jo mainitsinkin tuolla aiemmin. Kotikirja on salaisuus :)
  11. 11.  Mitä sinulle tulee mieleen kirjan nimestä: Intohimoisesta Sienestäjästä? Intohimoinen Sienestäjä voisi olla sarjakuvakirja, jossa kiihkeä miespuolinen päähenkilö nimeltänsä Terho Tatti kokee sydämentykytyksiä metsässä kohdatessaan ihastuttavia sieniä. Tämä miespuolinen sienestäjä laulaisi serenadeja ja säveltäisi oodeja aina uuden rakkaussienen kohdatessaan. Minä fanitan Fingerpori-sarjakuvaa, joten sarjakuva Intohimoisesta Sienestäjästä olisi tehty samalla tyylillä.


    Lähetän tunnustuksen seuraaville bloggaajille, mutta kysymyksiin voi vastata jokainen joka haluaa :)



    Omat kysymykseni:

    1. Mitä mieltä olet sähköisistä kirjoista?
    2. Kuka on lempidekkarikirjailijasi?
    3. Mikä on paras lempilukupaikkasi?
    4. Missä ajoneuvossa et pysty lukemaan tai kuuntelemaan kirjoja?
    5. Mikä on viimeksi lukemasi lastenkirja ja kuinka kauan  siitä on?
    6. Kenelle annoit kirjalahjan viimeksi ja mikä kirja se oli?
    7. Kenet kirjailijoista haluaisit tavata ja kerro yksi kysymys minkä kysyisit häneltä?
    8. Mainitse jokin klassikkokirja, jonka haluaisit muidenkin lukevan. Miksi se on lukemisen arvoinen?
    9. Mistä maasta ovat kotoisin lempikirjailijasi? Mainitse kolme.
    10. Edelliseen kysymykseen viitaten voit mainostaa nyt noiden kirjailijoiden kirjoja.
    11. Minkälainen kirjaihminen olet?



maanantai 5. lokakuuta 2015

Veera Salmi: Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja




Olipa kellan jännittävä, mutta silti ihan tavallinen Hakaniemen tolipulu, josta tuli kamalan vaalallinen siipilikko, joka zumbaili metsässä, zumba-zumba. Siitä tuli ihan oikea losvo, tai ei nyt ihan, mutta kuitenkin vähän losvomainen pahis. Niin että olipa kellan sellainen pulu. Tämä on talina siitä pulusta eli minusta. Ja on tässä muitakin tyyppejä.

Nauruvaroitus, Veera Salmen Puluboin ja Ponin pöpelikkökirjaa (2014) ei voi lukea nauramatta ääneen. Ei myöskään aiemmin julkaistuja Puluboin ja Ponin kirjaa (2012) eikä Puluboin ja Ponin loisketiivis kirjaa (2013), sillä olen lukenut kirjoja ääneen lapsiryhmille ja voi sitä iloa ja riemua mitä näistä kirjoista on syntynyt. Kirjojen kuunteleminen on jopa vetänyt lähellä olevien aikuisten suupielet korviin.

Mennään heti asiaan, eli alvatkaa, mitä ällöttävää minulle tapahtui kesän jälkeen? No. Minä menin huonoon suuntaan.  Minulla alkoi alamäki. Se oli jylkkä pyllymäki. Se meni suolaan pöpelikköön! Kaikki meni alas alas alas mäntyjä päin. Minusta tuli losvo! Minä olin vihollinen! Minä olin syyllinen! Minä olin haavoittunut! Aaapua! Siellä minä lymyilin velisenä pimeässä, kaameassa metsässä. Minä vakoilin ja valastelin! Valastaminen on lumaa. Hyi. Mutta kuitenkin. Minä tein tuhmia juttuja.

Puluboi on siis pulu ja asustaa lähellä Ponia. Poni ei ole oikea poni, vaan tyttö, Mai, joka leikkii olevansa poni. Hänellä on Miisu ystävä, joka leikkii olevansa kissa. Miisu joutuu kirjassa sairaalaan ja kirjassa käsitellään ystävän sairastumiseen liittyviä tärkeitä asioita. Kun Miisu ei ollut paikalla, Poni leikki Miisun veljen kanssa. Ratkottavaksi tuli kadonneen Puluboin etsintä ja elokuvakilpailuun osallistuminen, elokuva-aiheen löytäminen ym. siihen liittyvät asiat, jotka ratkesivat yllättäen kirjan lopussa. Miisukin pääsi sairaalasta, mutta siihen tarvittiin Minimillan taikavoimia.

Puluboi ei sano ärrää, joten älkää lukijat ihmetelkö, että miksi se Mai kirjoittaa noin hassua kieltä. Puluboin mielestä ärrä on kirosana. Veera Salmi osaa kirjoissaan mennä lapsen tasolle ja kirjoittaa hauskoja kirjoja, joissa käsitellään myöskin niitä vakavampia teemoja, mutta ihan ymmärrettävästi. Tässä kirjassa nousee esille varastaminen ja sitten ystävän menetyksen pelko, lisäksi kirjassa käsitellään rakkautta ja isättömyyttä. Monta muutakin aihepiiriä kirjan tarina tuo esille, jotka lapsia kiinnostaa esim. pelko, eksyminen ja vanhemmille kertomattajättäminen. Puluboi on todella hauska kirjan hahmo ja lapset rakastavat häntä. Onneksi sarja on saanut jatkoa tänä vuonna ilmestyneestä Puluboin ja Ponin tsompikirjasta. Veera Salmi toimii lastentarhanopettajana, joten työpaikalta löytyy ajankohtaisia aiheita kirjojen materiaaliksi. Puluboi ja Poni lastenkirjojen lisäksi hän on kirjoittanut Mauri ja vähä-älypuhelimen (2015) ja aikuisten kirjan Kaikki kevään merkit (2014). Puluboin ja Ponin ratkiriemukkaille seikkailuille annan viisi tähteä kummallekin päähenkilölle ja mielettömästi tähtiä sille, että kirja sai minut nauramaan. *****

Veera Salmi, Puluboin ja Ponin pöpelikkökirja
kuvitus Emmi Jormalainen
Otava 2014
s. 189

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Palkitut teokset ja kirjailijat



Nobelistit

Aleksijevitš Svetlana: Tšernobylista nousee rukous (2015) 

Beckett Samuel: Piiritetyn huoneen novelleja 

Brodsky Joseph: Veden peili  (1987)  

Cela Camilo José: Mehiläispesä (Nobel)  

Clézio J.M.G.: Alkusoitto (2008)  

Coetzee John Maxwell: Kesä   (Nobel)

Deledda Grazia: Kuin ruo´ot tuulessa

Ernaux Annie: Vuodet  (2022)

Galsworthy John: Omenapuu   

Golding William: Kärpästen herra (Nobel) 

Gordimer Nadine: Poikani tarina  (Nobel)  

Gordimer Nadine: Palvelija ja herra (1991)

Gurnah Abdulrazak: Loppuelämät (2021)

Han Kang: Ihmisen teot (2024)

Han Kang: Vegetaristi 

Han Kang: Älä jätä hyvästejä

Hemingway Ernest: Kirjava satama (Nobel)

Heyse Paul: Unohtumattomia sanoja  

Heyse Paul: Kaksi vankia (1910)

Heyse Paul: Trevison koru-ompelijatar  

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (2017)  

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina 

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko 

Krasznahorkai  László: Saatanatango (2025)

Lagerlöf Selma: Peukaloisen retket villihanhien seurassa (Nobel) 

Laxness  Halldόr: Salka Valka  

Lessing Doris: Viides lapsi  (Nobel)  

Mann Thomas: Kuolema Venetsiassa (1929) 

Mann Thomas: Herra ja koira  

Modiano Patrick: Hämärien puotien kuja ( 2014, Prix Concourt)

Modiano Patrick: Kehäbulevardit 

Modiano Patrick: Villa Triste   

Morrison Toni: Rakkaus  

Morrison Toni: Koti 

Morrison Toni: Luoja lasta auttakoon 

Morrison Toni: Minun kansani, minun rakkaani  (1993)

Morrison Toni: Tervanukke  

Munro Alice: Viha, ystävyys, rakkaus  

Munro Alice: Kerjäläistyttö 

Müller Herta: Hengityskeinu 

Müller Herta: Tänään en halunnut tavata itseäni 

Müller Herta: Ihminen on iso fasaani  

Pamuk Orhan: Valkea linna (2006)

Sachs Nelly: Israelin kärsimys  

Saramago  José: Elefantin matka   

Sillanpää F.E.: Hiltu ja Ragnar  

Steinbeck John: Oikutteleva bussi  (1962)

Steinbeck John: Routakuun aika 

Steinbeck John: Torstai on toivoa täynnä  

Steinbeck John: Helmi 

Tokarczuk Olga: Päivän talo, yön talo (2018)  


Pulizer-palkitut kirjailijat

Cunningham Michael: Tunnit (1999) 

Cunningham Michael: Illan tullen 

Doerr Anthony: Kaikki se valo jota emme näe  (2015)

Doerr Anthony: Davidin uni  

Doerr Anthony: Taivaanrannan taa  

Eugenides Jeffrey: Middlesex 

Eugenides Jeffrey: Oikukkaat puutarhat 

Eugenides Jeffrey: Virgin suicides- Kauniina kuolleet 

Hemingway Ernest: Kirjava satama (1953) 

Kingsolver Barbara: Demon Copperhead  (2023)

Lee Harper: Kuin surmaisi satakielen  (1961) 

Lee Harper: Kaikki taivaan linnut

McCourt Frank: Amerikan ihmemaassa 

McCourt Frank: Seitsemännen portaan enkeli (1997)

Morrison Toni: Minun kansani, minun rakkaani (1988)  

Powers Richard: Ikipuut  (2019) 

Shields Carol: Kivipäiväkirjat (1995)    

Shields Carol: Pikkuseikkoja

Shields Carol: Ruohonvihreää  

Strout Elizabeth: Olive Kitteridge (2009)

Tartt Donna: Tikli (2014) 

Tartt Donna: Jumalat juhlivat öisin 

Tyler Anne: Hengitysharjoituksia (1989)

Walker Alice: Häivähdys purppuraa (1983) 

Whitehead Colson: Maanalainen rautatie (2016) 

Whitehead Colson: Nickelin pojat (2020)

Whitehead Colson: Harlem Suffle


Booker

Atwood Margaret: Sokea surmaaja (2000)

Atwood Margaret: Orjattaresi 

Atwood Margaret: Testamentit (2019) 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois 

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀; Onnenkauppaa (2023 ehdokas) 

Barnes Julian: Kuin jokin päättyisi (2011) 

Coetzee J.M.: Michael K:n elämä (1983)

Coetzee J.M.: Häpeäpaalu (1999) 

Coetzee J.M.: Kesä 

Enright Anne: Valvojaiset (2010)

Enright Anne: Unohdettu valssi  

Golding William: Merimatka (1980) 

Golding William: Kärpästen herra   

Gordimer Nadine: The Conservationist (1974)  

Gordimer Nadine: Poikani tarina   

Gordimer Nadine: Palvelija ja herra

Grossman David: Hevonen meni baariin (2017)

Grossman David: Kun Nina sai tietää

Han Kang: Ihmisen teot

Han Kang: Vegetaristi (2016)

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (1989)

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina  

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Mantel Hilary: Susipalatsi (2009) 

Mantel Hilary: Syytettyjen sali (2012)  

Mantel Hilary: Margareth Thatcherin salamurha 

Mantel Hilary: Vain varjo häälyväinen  

Martel Yann: Piin elämä (2002) 

McEwan Ian: Amsterdam (1998)

McEwan Ian: Makeannälkä 

Mitchell David: Pilvikartasto (2004) 

Roy Arundhati: Joutavuuksien jumala  (1997)

Stuart Douglas: Shuggie Bain (2020) 
 

Finlandia-palkitut  

Carlson Kristina: Maan ääreen (1999)

Fagerholm Monika: Eristystila / Kapinoivia naisia (2025) 

Jalonen Olli: Taivaanpallo (2018)

Joenpelto Eeva: Tohtori Muller, hieno mies 

Kytömäki Anni: Margarita (2020)

Kähkönen Sirpa: 36 uurnaa (2023) 

Liksom Rosa: Hytti nro 6  ( 2011)  

Lindstedt Laura: Oneiron (2015) 

Lundberg Ulla-Lena: Jää (2012) 

Oksanen Sofi: Puhdistus (2008)

Pelo Riikka: Jokapäiväinen elämämme (2013)

Rane Irja: Naurava neitsyt  (1996)

Rauma Ida: Hävitys (2022)

Rimminen Mikko: Nenäpäivä (2010)   

Statovci Pajtim: Lehmä synnyttää yöllä (2024) 

Statovci Pajtim: Bolla  (2019)   

Tuuri Antti: Lakeuden kutsu (1997)  

Valtonen Jussi: He eivät tiedä mitä tekevät (2014)

Viikilä Jukka: Akvarelleja Engelin kaupungista (2016) 

Westö Kjell: Missä kuljimme kerran (2006)

 

Lasten ja nuorten - Finlandia 

Aalto Anne-Maija: Mistä valo pääsee sisään (2021)

Björk Marja: Poika ( 2013) 

Chanfreau Sofia: Kirahvin sydän on tavattoman suuri  (2022) 

Enoranta Siiri: Tuhatkuolevan kirous    (2018)

Hai Magdalena: Sarvijumala (2023)

Huotarinen Vilja-Tuulia: Valoa Valoa Valoa ( 2011) 

Kontio Tomi: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän (2025) 

Kujanpää Mari: Minä ja Muro ( 2009)

Mikkanen Raili: Ei ole minulle suvannot! ( 2002)

Niemi Juuli: Et kävele yksin (2016)

Portin Anja: Radio Popov (2020) 

Rasi-Koskinen Marisha: Auringon pimeä puoli  (2019)

Sumanen Nadja: Rambo  (2015) 

Turtschaninoff Maria: Maresi ( 2014)


Tieto-Finlandia

Manninen Mari: Yhden lapsen kansa  (Tieto 2016)

Tawast Sofia ja Riikka Leinonen: Suuri valhe vammaisuudesta (Tieto 2024)

Teittinen Paavo: Pitkä vuoro (Tieto 2025)

Tikka Marko Ja Seija-Leena Nevala: Kielletyt leikit (Tieto 2020)

 

Sarjakuva-Finlandia 

Ermilä Suvi: Vastaanottokeskus (Sarjakuva-Finlandia 2022) 

Isomäki Risto, Tolppanen Petri ja Kaakinen Jussi: Sarasvatin hiekkaa (Sarjakuva-Finlandia 2009) 

Laatikainen Emilia: Ei ois susta uskonut  (Sarjakuva-Finlandia 2023)

  

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto

Ekman Kerstin: Tapahtui veden äärellä (1993)

Fagerholm Monika: Kuka tappoi bambin?  (2020)  

Meri Veijo: Kersantin poika (1973) 

Oksanen Sofi: Puhdistus  (2010) 

Petterson Per: Kirottu ajan katoava virta ( 2009)

Salama Hannu: Siinä näkijä missä tekijä (1975)

Sjǒn: Skugga-Baldur (2005)

Stridsberg Sara: Unelmien tiedekunta (2007)

Westö Kjell: Kangastus 38 (2014)