Mons Kallentoft: Syyskalma

Mons Kallentoftin Sydäntalven uhri on saanut jo kaksi jatkokirjaa, jotka on suomennettu. Valitettavasti en löytänyt kirjastosta keskimmäistä kirjaa Suvisurmat, mutta sen sijaan luin viimeisen, joka on Syyskalma (suom. 2011). Ruotsalainen alkuteos on Höstoffer (2009). Voin sanoa, että ensimmäinen kirja vaikutti siten, että päätin lukea muutakin Kallentoftin tuotantoa ja tämä Syyskalma on mielestäni parantanut kirjailijan tyyliä todella paljon. Mukaan on tullut suurenmoisia tilakuvauksia sekä psykedeelisiä kuvauksia tunteista, peloista, luulottelusta ym.

Kallentoftin kirjat tekevät mielenkiintoiseksi sen, että kuolleet puhuvat ja kertovat kirjan sivuilla aivan kuin he olisivat elossa, mutta tiedostavat kuitenkin, että ovat kuolleita. Kuolleilla on jokin maaginen yhteys kirjan päähenkilön rikospoliisi Malin Forsin kanssa. Yhteyttä ehkä vahvistaa Malinin lisääntyvä alkoholismi, sillä kirjassa hän ei selviä yhtään päivää ilman juomista. Mukaan on tullut muutkin alkoholismiin liittyvät sivuilmiöt, kuten alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen sekä väkivaltainen käytös omaa miestä kohtaan.

Kallentoft kuvaa tässä kirjassa pehmeämmin päähenkilöään, eikä Malin Fors tunnu niin miesmäiseltä, kuin Syystalven uhrissa. Malin pukeutuu jopa välillä hameeseen ja huomioi muiden naisten vaatetusta ja vertaa itseään heihin. Malin on rakastava äiti, mutta alkoholismin vuoksi äitiys ei onnistu ja suhde tyttäreensä Toveen vaikeutuu. Malin ei tunnusta olevansa juoppo ja tarvitsevansa apua ongelmiinsa.

Kirjassa tapahtuu kaksi murhaa ja yksi murhayritys. Malin selvittää intuitionsa ansiosta nämäkin murhat ja kylmäpäisenä ja hullunrohkeana lähestyy murhaajaa, joka yrittää itsemurhaa. Murhaaja ei elä kuitenkaan pitkään, mutta sille Malin ei voinut mitään.

Nyt kirjastoon hankkimaan Suvisurmat – kirja, sillä minusta tuli Kallentoftin kirjasarjan fanittaja. Pakko lisätä, että myös tämän kirjan kannen kuvitus on todella kaunis.

Mons Kallentoft, Syyskalma ****
suom. Mirja Hovila
S&S 2011
Höstoffer 2009