Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

 

Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat  on kirjailijan kolmas kirja, joka käsittelee Viron menneisyyttä Saksan ja Neuvostoliiton vallan aikana. Aikaisemmat kirjat olivat Stalinin lehmät (2003) ja Puhdistus (2008). Puhdistus – teoksesta Oksanen sai Finlandia-palkinnon. Puhdistuksesta on myös tehty elokuva, jonka ensiesitys oli Virossa elokuussa 2012.

Kun kyyhkyset katosivat kirjaa ei voi verrata Puhdistukseen, sillä aihe on erilainen ja samoin aiheen käsittely. Puhdistuksen vahvojen naiskuvausten jälkeen, umpikieron narsistisen mieshenkilön kuvaaminen jää lukijan mielikuvituksen varaan. Mitä tekoja mies teki, niistä Oksanen hiljeni, kun taas Puhdistuksen naishenkilöiden teot kirjoitettiin vahvasti esille. Kieltämättä loistavan kirjan kirjoittamisen jälkeen oli vaikea lähteä kirjoittamaan yhtä loistokkaan kirjan kirjoittamista. Mutta teema, jossa käsitellään Viron lähimenneisyyden esilletuomista, onnistui hyvin.

Kirjan päähenkilö oli Edgar, joka meni naimisiin Juuditin kanssa. Avioliitto epäonnistui, sillä Edgar oli homo. Lukija voi seurata kirjasta avioliiton eri vaiheita, mutta helppoa eläminen eri suurvaltojen valloittamassa Virossa ei ollut. Edgar sinnitteli hengissä vaihtamalla nimeä ja keksimällä itselleen uudet identiteetit, mutta aina hän pyrki toimimaan valloittajien lähipiirissä. Edgar pysyi hengissä ilmiantamalla läheisiään ja tuntemiaan henkilöitä. Häntä voisi kutsua vakoojaksi, joka vaihtoi isäntää ja aatteitaan kuin vaatteitaan. Hän ei pelännyt murhaamista eikä väärien asiakirjojen kirjoittamista, jotta itse pysyi hengissä. Edgarin toimesta virolaisia katosi sekä Siperiaan että natsien kuolemanleireille.

Juudit sinnitteli hengissä eri valloittajien taistelujen tiimellyksessä, tietämättä miehensä toimista ja olinpaikasta. Saksalaisten miehittäessä Viron, Juudit rakastui saksalaiseen upseeriin. Saksalaisupseerin rinnalla elämä oli ruusuilla tanssimista, mutta vapaa Viro kiehtoi Juuditin mieltä. Lopulta Roland, Edgarin serkku, sai Juuditin liittymään maanalaiseen toimintaan. Tietysti Edgar selvitti ryhmän toiminnan ja ihmisiä katosi jälleen.

Edgar vihasi serkkuaan Rolandia ja lopulta Edgar löysi Rolandin. Kirja jätti avoimeksi, mitä Rolandille ja hänen tyttärelleen tapahtui, mikä harmittaa minua kovasti. Kirja oli kuin Edgarin peilikuva, joka muutti muotoaan, mutta mies pysyi lukijalle yhtä arvoituksellisena kuin lähipiirilleen ja Viron valloittajille, kiero ketku.

Sofi Oksanen, Kun kyyhkyset katosivat ****
LIKE 2012
s. 366