Leah Chishugi: Pitkä matka paratiisiin

Maailmassa on tapahtunut hirveitä etnisiä kansanmurhia ja yksi pahimpia tapahtui Ruandassa vuonna 1994, jolloin arviolta 800 000 tutsia ja hutua murhattiin. Kapinointia, sissisotaa ja väkivaltaa riitti vuoteen 2009 asti, kunnes Kongon demokraattisen tasavallan presidentti Kabila ja Ruandan presidentti Kagame lopettivat vihollisuudet ja yhdistivät voimansa tuhotakseen FDLR:n eli Ruandan demokraattisen vapautusarmeijan. Kabilaa ja Kagamea tuki YK:n Kongon rauhanturvaoperaation joukot. Vuoden 2013 tilanne Kongon demokraattisessa tasavallassa on se, että maassa on 17 000 YK:n rauhanturvaajaa, silti pohjoisosassa on suuria konflikteja ja aseelliset ryhmät ovat ajaneet yli 300 000 ihmistä kodeistaan Katangan maakunnassa. Sota siis jatkuu edelleen.

Pitkä matka paratiisiin – Pako Ruandan kansanmurhan keskeltä ( A Long Way From Paradise – Surviving the Rwandan Genocide 2010, suom. 2011) kirjoittaja tutsi Leah Chishugi syntyi Ruandassa, mutta muutti perheensä mukana parivuotiaana Zaireen (Kongon demokraattinen tasavalta). He elivät keskiluokkaista elämää ja Leah kävi belgialaisten perustamia kouluja. Vanhemmat olivat opettajia, mutta siirtyivät kahvinviljelijöiksi. Leahin perhe eli yltäkylläistä, rauhallista elämää ja hän ajatteli ryhtyvänsä aikuisena lääkäriksi, sillä koulu sujui hienosti. Pieni mutka koulutukseen tuli siitä, että hän sai lapsen 17-vuotiaana. Isompi mutka matkaan tuli siitä, että hän joutui piiloutumaan vauvansa kanssa keskelle kansanmurhaa, joka alkoi huhtikuussa 1994. Siitä alkoi Leahin pakotarina, josta Pitkä matka paratiisiin kertoo.

Lukija voi kirjan sivuilla kohdata hirvittäviä väkivallantekoja, ruumisvuoria, katkottuja jäseniä, puhkottuja vatsoja, äidin vatsasta leikattuja lapsia ja ylettömän määrän verta. Hutut olivat johdossa ja päämääränä oli tappaa kaikki tutsit. Leah sai käyttää kaiken mielikuvituksensa ja valehtelutaitonsa päästäkseen pois väkivalta-alueilta. Onnekseen häntä auttoivat hutut, jotka hän tunsi ennestään, mutta ilman väkivaltaa ei Leah selvinnyt. Pahimmaksi kävivät psyykkiset oireet, joiden vuoksi hän joutui sairaalaan ja menetti puheen, muistin, lukemisen ja kävelykyvyn, jotka hänen piti opetella uudestaan.

Leah oli kaunis nuori nainen, kirjan rivien välistä voi lukea, että miehet käyttivät häntä hyväksi, mutta Leah kaunistelee heitä hyväntekijöiksi. Leah lähti kalliiden autojen kyyteihin ja nämä miehet maksoivat vuokrat, ostivat vaatteet ja ylläpitivät, mutta Leah pakeni aina eteenpäin maasta toiseen. Leahin ja hänen poikansa päämäärä oli Etelä-Afrikka, johon he kaikkien vaikeuksien jälkeen pääsivät, mutta sekin paikka ahdisti. Etelä-Afrikassa Leahia kohtasi onni, sillä kuolleeksi luultu aviomies löytyi. Lopulta Leah pakeni Lontooseen ja sai myös perheensä sinne. Lontoossa Leah on perustanut ”Everything is a Benefit” -hyväntekeväisyysjärjestön, joka auttaa Kongossa asuvia naisia ja lapsia, jotka kärsivät vielä Ruandan sisällissodan seurauksista.

Kirja on yhden naisen taistelu elämästä ja onnesta väkivaltaisuuksien keskellä. Kokemukset eivät voi olla jättämättä psyykkisiä jälkiä. Kirja on julkaistu kuusitoista vuotta kansanmurhan jälkeen, joten kirjasta nousee selkeästi esille kaunistelu ja yletön kiitos hyväntekijöitä kohtaan. Pakomatkalle tarvittiin paljon rahaa ja avustajia, mutta aina sitä rahaa oli, vaikka Leah ei tehnyt työtä. Lukija voi vain aavistaa mitä hän joutui tekemään pelastaakseen itsensä ja lapsensa. Tätä kirjaa ei voi arvostella viiden tähden asteikolla, sillä antaisin, jos voisin Leahille ja kaikille vastaavan kokemuksen kokeneille kaikki maailman tähdet.

Leah Chishugi, Pitkä matka paratiisiin – Pako Ruandan kansanmurhan keskeltä