Tess Gerritsen: Eloonjäänyt

Tess Gerritsenin trillereiden parissa ei ala nukuttamaan, päinvastoin kirjoja ei malttaisi lopettaa kesken. Gerritsenin kirjoista olen lukenut 15 jännäriä. Suosikkejani ovat Maura Isles ja Jane Rizzoli –kirjat, joista on tehty suosittu TV-sarja, joka mielestäni on turhan heppoinen varsinaisiin kirjoihin verrattuna. Eloonjäänyt (Last to Die 2012, suom. 2012) kertoo tällä kertaa lapsista, joita Isles&Rizzoli joutuvat suojelemaan tuntemattomalta viholliselta. Henkilö(t) on yrittänyt surmata lapset pariin kertaan ja niissä tilanteissa lasten omaiset ja kasvatusvanhemmat saivat surmansa. Mikä yhdistää lapsia ja surmaajaa? Nopeatempoinen ja tapahtumarikas jännityskirja pitää lukijan hengityksen kiihkeänä ja sydämensykkeen nopeana, kun koko ajan saa jännittää selviävätkö lapset hengissä. 

Eloonjääneen päähenkilöt ovat Bostonin kuolinsyyntutkija Maura ja temperamenttinen murharyhmän poliisi Jane, jotka yrittävät jälleen kerran selvittää murhaajan ja saada hänet kiinni. Sarjan jaksojen aikana molempien perhetaustat ovat tulleet tutuiksi ja varsinkin Rizzolin italialaisessa perheessä sattuu ja tapahtuu. Jokaisessa kirjassa tulee ruumiita ja Maura tekee kuolinsyyntutkimuksia. Juonikäänteet ovat taitavia, sillä kun lukija kuvittelee tietävänsä mitä tapahtuu ja kuka on syyllinen, niin asiat kääntyvät päälaelleen ja rikollinen onkin ehkä se hyväntekijä. Onneksi tässä tarinassa Isles ja Rizzoli eivät joudu itse sairaalaan potilaiksi, sillä sarjan vaiheissa niistäkin on luettu.

Eloonjäänyt avaa silmiä sille, miten suunnattomia Yhdysvaltojen murhatilastot ovat ja miten lapset joutuvat siitä kärsimään, koska joutuvat huostaanotetuiksi ja kärsivät loppuelämänsä siitä, mitä ovat joutuneet kokemaan väkivaltatilanteissa. Kirjassa käsitellään myös äidintunteita ja miten poliisin työssä vaikeinta on kohdata surmattuja lapsia. Kirja ei pettänyt odotuksia, Gerritsen on edelleen yksi suosikkikirjailijoistani ja Isles ja Rizzoli ovat edelleen trillereiden rautaiset päähenkilöt. Tuskin maltan odottaa seuraavaa Gerritsenin kirjaa. ****