Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset

Iranilaissyntyisen Sahar Delijanin ensimmäinen romaani Jakarandapuun lapset kertoo iranilaisesta suvusta, joka on pelännyt maassaan vainoja ja vankilaa, mutta silti taistellut tasa-arvonsa, ihmisoikeutensa ja vapautensa puolesta. Kirjoittajan omat sukulaiset ovat kokeneet nämä vainot, joten hänellä on lähipiiristä saatuja tietoja vankilassaoloista ja murhista, joiden kohteeksi tavalliset ihmiset joutuivat osoittaessaan mieltä valtaapitäviä kohtaan. Kirjalla on kaunis nimi, mutta kirjan tarina ei ole kaunis.

Azar kertoi vapisevalla äänellä nimensä. Sitten hän ilmoitti kannattamansa puolueen nimen, miehensä nimen. Uusi kivun vihlaisu ja hän kyyristyi, suusta pääsi vaimea uikutus. Mutta mies ei tuntunut kuulevan eikä näkevän. Kysymykset tipahtelivat hänen huuliltaan konemaisesti kuin hän olisi lukenut saamaansa listaa josta ei tiennyt mitään. Äänessä oli aggressiivinen sävy, joka oli peräisin omiin kysymyksiinsä kyllästyneen kuulustelijan syvästä ja vaarallisesta tympääntymisestä.

Kirja alkaa siitä, kun Azar synnyttää teheranilaisissa vankilaoloissa tytön, Nedan, vuonna 1983. Azar joutui vankilaan, koska oli miehensä kanssa mukana maanalaisessa toiminnassa. Tuohon aikaan tapettiin tuhansia Azarin ja hänen miehensä kaltaisia nuoria maanpetoksesta. Iranin islamilainen vallankumous muutti ihmisten elämän täydellisesti. Monet muuttivat tai pakenivat ulkomaille maanpakoon, mutta suurin osa jäi. Kirja kertoo niistä, jotka jäivät ja niistä, jotka lähtivät ja sitten heistä, jotka palasivat. Kirjan tarina kerrotaan vuodesta 1983 vuoteen 2011. Kirja päättyy vuoden 2011 Torinoon, jossa aikuinen Neda juttelee miesystävänsä Rezan kanssa. Mielenosoitukset ja maanalainen vastavallankumoustoiminta oli palannut Iraniin. Kansaa kuritettiin kovalla kädellä.

Raskaat saappaat. Juuri sopivat potkimiseen, tallomiseen, murskaamiseen. Sopivat äitinsä kohdussa kasvavan lapsen tappamiseen.

Sahar Delijani on kirjoittanut vahvan, mutta samalla herkän kuvauksen, jossa elämä kulkee eteenpäin huolimatta vallankumouksista, sodista, murhista ja muista kauheuksista. Kirjasta nousee vahvasti esille rakkaus, miehen ja naisen välinen rakkaus, vanhempien rakkaus lastaan kohti ja suvun yhteenkuuluvuus kauheuksien keskellä. Rakkaus voittaa sodat on mielestäni tämän kirjan sanoma. Tämä kirja avaa jokaisen lukijan silmät ymmärtämään maahanmuuttajia, ja sitä miksi he ovat paenneet sotia ja vainoja. Hieno lukukokemus.

Sahar Delijani, Jakarandapuun lapset ****

suom. Laura Jänisniemi

WSOY 2014

Children of the Jacaranda Tree 2013

s. 283