Marja Aarnipuro: Rintasyövän jälkeen

Tänään on Naisten päivä, onnittelut kaikille naisille. Valitettavasti naiset voivat sairastua rintasyöpään. Halusin blogata tästä kirjasta, jotta sairastuneilla on mahdollisuus löytää Aarnipuron kirjat, jotka hän on kirjoittanut omasta rintasyövästään. Rintasyövästä oli kirjoitettu tosi vähän kirjallisuutta, jonka Marja Aarnipuro huomasi, kun sairastui rintasyöpään vuonna 2009. Aarnipuro on kirjoittanut sen jälkeen aiheesta kaksi kirjaa: Rintasyöpävuosi ja sen itsenäinen jatkokirja rintasyövän jälkeen. Nykyisin kirjoittaja voi suhteellisen hyvin rankkojen hoitojen jälkeen ja kulkee töissä. Aarnipuro on Avun päätoimittaja, joten tarkistin Avun nettisivuilta, että kirjoittaja oli kirjoittanut pääkirjoituksen. Nämä kaksi kirjaa ovat erityisen tärkeitä vertaisapukirjoja henkilöille, jotka sairastuvat rintasyöpään. Aarnipuro on kirjoittanut todella tarkasti ylös kaikki sairauden eri vaiheet ja sivuoireet sekä hoidot. Lisäksi hän on lisännyt 29 erityyppistä tietolaatikkoa, joihin on kerätty aiheeseen liittyvää tietoa. Kirjan lopussa on 21-sivuinen sanasto. Lisäksi hän on mukana facebookissa rintasyöpään sairastuneiden sivustolla, jossa he voivat vapaasti kirjoittaa omista vaikeuksista ja ongelmista.

Kirjoitin tämän kirjan perässätulijoille. Suomessa yli 4800 naista sairastuu vuosittain rintasyöpään. Yhdeksän kymmenestä sairastuneesta on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Meitä hoitojen jälkeistä elämää eläviä on paljon, Suomessa yli 60 000. Haluan kertoa kanssasisarille, että vaikka hoitojen jäljiltä jää monenlaisia vaivoja, elämä voi jatkua silti rehevänä.

Marja Aarnipuro selvisi hoidoista ja odottaa kesällä 2014 viimeistä syöpäkontrollikäyntiä ja syöpälääkityksen lopettamista, jonka jälkeen hän on tavallinen nainen, joka käy kahden vuoden välein rintasyöpäseulonnoissa niin kuin muutkin. Vaivoiksi syövästä ja sen hoidoista hänelle tuli mm. osteoporoosi, kaihi, nivel- ja liikuntaelinsäryt sekä hammas- ja suun limakalvovaivat. Lisäksi lääkitys vaikuttaa tunne-elämään ja aiheutti vaihevuosivaivat. Kaikista pahinta on ollut pelko sairastua uudelleen ja kestääkö samat hoidot toistamiseen. Rintasyöpävuosi antoi rintasyöpää sairastaville kasvot. Marja Aarnipuro huomasi usean henkilön tuttavapiiristä sairastavan tai oman sairautensa aikana sairastuvan rintasyöpään. Syöpään sairastuu Suomessa kaksi naista kymmenestä. Monet naiset ottivat häneen yhteyttä, koska tiesivät Marjan sairastavan syöpää. Joskus tuli väsymys, että hän ei jaksa enää auttaa, kun omat voimat eivät ole palautuneet. Kirjoittaja kulki töissä melkein koko sairautensa ajan, joten voi vain kuvitella miten uupunut hän oli, sairaus, työssäkäynti, kirjan kirjoittaminen, perhe.

Pyhimystä syöpä ei minusta tehnyt. Päinvastoin. Valitsen entistä tarkemmin ihmiset, joiden kanssa vietän vapaa-aikaani. En haaskaa aikaani ihmisiin, jotka vievät minulta energiaa tai aiheuttavat minulle pahaa mieltä.

Marja Aarnipuro on toimittaja, joten hänellä on taito kirjoittaa asiatekstiä. Rintasyövän jälkeen kirjaan hän on saanut mukaan myös arki- ja työelämäänsä kuuluvia asioita. Omalla esimerkillään hän kannustaa naisia liikkumaan ja syömään terveellisesti, mutta hoitojen aikana hänkään ei pystynyt liikkumaan ja söi lohturuokaa. Vahvalla tahdolla ja sinnikkyydellä hän aloitti liikuntaharrastuksen ja terveellisemmät elintavat rintasyövän jälkeen. Kirja oli itsellenikin energialataus ja nostan hattua ihmiselle, joka voi hyvin huolimatta siitä, että periaatteessa kaikenlaisten vaivojensa ja lääkityksensä vuoksi hän ei voi hyvin. Aarnipuro tarkkailee itseään erittäin tiheällä seulalla. Jokainen kipu voi olla merkki syövän uusiutumisesta. Luulen, että itsekin tarkkailisin itseäni samassa tilanteessa, mutta koska olen luonteeltani rauhallinen, jaksan odottaa lääkäriaikaa.

Marja Aarnipuro on sairautensa aikana ollut monen syöpäsairaan vertaistukena. Minua kosketti varsinkin hänen tukensa Pirjolle, joka oli jo sairastanut 10 vuotta, tauti oli levinnyt ja kunto huonontunut. Pirjo oli siitä huolimatta jaksanut kirjoittaa kirjan Ammattina potilas. Marja otti tehtäväkseen hankkia kirjalle kustantajan, mutta kustantajilta tuli kommenttia, että syöpäkirjoja tulee tarjolle runsaasti ja kirjoittajan pitäisi olla julkisuuden henkilö, että se möisi. Onneksi Marja löysi kirjalle kustantajan. Pirjo ehti kuitenkin kuolla vain kuukautta ennen kirjansa julkaisemista.

Kertomisen voima on ihmeellinen. Kertomalla syövästään muille potilas keventää omaa taakkaansa ja jakaa samalla arvokasta tietoa muille, jotka saattavat joutua vastaavaan tilanteeseen. Kirjallisuusterapia on sitä paitsi ihan virallinen mielenterveyden hoitomuotokin.

Marja Aarnipuro, Rintasyövän jälkeen

Teos 2014

s. 326 + 21 sivun sanasto