Leon Leyson: Poika joka pelastui - Schindlerin listan kuopus

Veljilleni Tsaligille ja Hershelille, ja kaikille niille pojille ja tyttärille, siskoille ja veljille, vanhemmille ja isovanhemmille, jotka menehtyivät holokaustissa, sekä Oskar Schindlerille, jonka jalot teot tosiaankin pelastivat ”koko ihmiskunnan”. Leon Leyson

Toisen maailmansodan aikana puolalaissyntyinen Leon Leyson oli nuorin työntekijä Oskar Schindlerin tehtaalla. Leon Leyson oli juutalainen, joten Oskar Schindler pelasti hänet varmalta kuolemalta. Leysonin isä, äiti ja veli olivat tehtaalla töissä. Yöt he viettivät tehtaan viereen rakennetulla keskitysleirillä, jota ss-miehet vartioivat. SS-miehet tekivät tehtaalla tarkastuksia koko ajan, joten Schindlerin ei ollut helppoa pelastaa juutalaisia, mutta hän teki uskomattoman teon ja pelasti 1100 ihmisen hengen. 

Leonin elämän kauhut alkoivat hänen ollessa kymmenen vuotta ja ne päättyivät kuuden vuoden päästä, kun Oskar Schindler sanoi heille, että olette vapaita. Leon Leyson kirjoitti kokemuksistaan kirjan Poika joka pelastui – Schindlerin listan kuopus, mutta ehti kuolla ennen kirjan julkaisemista. 

Juutalaisia syrjittiin Puolassa ennen saksalaisten miehittäessä Puolan. Juutalaiset eivät saaneet mm. omistaa maata. Leon oli tottunut siihen, että osa ihmisistä kivitti häntä, pientä poikaa, joten hän oli tottunut selviytymään ja piiloutumaan. Näistä tavoista oli hyötyä keskitysleireillä. Sodan loputtua perhe palasi takaisin Puolaan, Krakovaan. Kaupungin 60 000 juutalaisesta vain muutama tuhat palasi takaisin. Syrjiminen ja syyttely eivät olleet loppuneet. Ihmiset eivät oppineet sodasta mitään.

Kun Leon oli 19-vuotias, hän sai maahanmuuttoluvan ja muutti vanhempineen Yhdysvaltoihin, opiskeli opettajaksi ja kävi armeijan. Armeija-aikana hän meni istumaan linja-auton takapenkille, josta kuljettaja tuli ajamaan hänet pois ja sanoi penkkien kuuluvan neekereille. Leon oli kauhuissaan siitä, että maa, joka oli pelastamassa juutalaisia, kohteli oman maan kansalaisia syrjivästi ja epäoikeudenmukaisesti.

Leon Leyson eli elämänsä kertomalla kärsimyksistään vain lähiomaisilleen, vaimolleen ja lapsilleen. Kaikki muuttui, kun eräs sinnikäs toimittaja halusi häneltä haastattelun ja se julkaistiin lehdessä. Tämän jälkeen Leyson kulki pyydettäessä puhumassa omista kauhukokemuksistaan ja toisen maailmansodan ajoista eri tilaisuuksissa ja kouluissa. Hän teki sitä vapaaehtoisesti ja ilman palkkioita.

Kirjan loppuosassa on vankiluettelo, jossa on Leysonin nimi, kuvia Leon Leysonista perheenjäsenten kanssa ja myös Oskar Schindleristä. Sota ja maiden miehittäminen ei ole loppunut maapallolta toisen maailmansodan jälkeen, vaan niitä on koettu sen jälkeen myös Euroopassa. Tänä päivänä jännitetään Krimin tilannetta, jonka neuvostoliittolaiset ovat miehittäneet. Tälläkin hetkellä moni lapsi ei saa ruokaa tai pelkää kuolemaa, aseita ja kidutuksia Leon Leysonin tavoin. ***** 

Lokakuu 1944. Olen alasti. Pääni on ajeltu. Värisen kylmästä ja pelosta. Minua ympäröi täydellinen pimeys. Vähitellen yö muuttuu päiväksi. Olen yhä alasti, juoksen kivikasvoisten vartijoiden ohi. Yritän todistaa heille miten hyvässä kunnossa olen. Seuraava päivä sarastaa. Nyt olen pukeutunut rääsyihin. Minulla ei ole aavistustakaan, miten kauan olen ollut täällä. Kolme päivää? Kolme viikkoa? En tiedä.

Leon Leyson, Poika joka pelastui – Schindlerin listan kuopus

suom. Annika Eräpuro

Tammi: teos on julkaistu suomeksi Vainojen uhrien muistopäivänä 27.1.2014

The Boy on the Wooden Box 2013

s. 194 + kirjailijan jälkisanat, valokuvat ja lähiomaisten kirjoitukset