Tunnen sinut paremmin
kuin kukaan muu. Tunnen sinut paremmin kuin tunnet itsesi. Tiedän sinusta kaiken.
Salla Simukan kirjatrilogia valloittaa maailmaa, sillä sen
julkaisuoikeudet on myyty jo 37 maahan. Kirjojen nimet ovat saaneet nimensä vanhasta
sadusta, Lumikista. Kirjojen päähenkilön nimi on tietysti Lumikki. Ensimmäisen
osan nimi on Punainen kuin veri, joka
vanhassa sadussa tarkoitti Lumikin huulia. Toisen kirjan nimi on Valkea kuin lumi, joka sadussa
tarkoitti Lumikin ihoa ja kolmannen kirjan nimi on Musta kuin eebenpuu, joka sadussa tarkoitti Lumikin hiuksia.
Vanhassa Lumikki-sadussa Lumikki puraisi myrkkyomenaa ja
kuoli. Musta kuin eebenpuu teoksen
kannessa on musta omena, joka viittaa joulunäytelmään, jota ilmaisutaitolukion
oppilaat harjoittelivat. Lumikki esitti näytelmässä tietysti pääosaa. Hänen
poikaystävänsä Sampsa esitti metsästäjää. Lumikki haaveili edelleen Liekistä,
joka oli jättänyt Lumikin vuotta aiemmin mennäkseen
sukupuolenkorjausleikkaukseen. Liekki oli murtanut Lumikin sydämen ja Lumikki
oli pitkään ollut masentunut Liekin lähdön jälkeen. Nyt Liekki oli tullut
takaisin ja halusi jatkaa siitä, mihin he olivat jääneet. Kumman Lumikki
valitsi, Sampsan vai Liekin, se kannattaa lukea kirjasta.
Hän seisoi Lumikin
takana. Hymyilevänä. Todellisena. Hän näytti ehkä vähän vielä enemmän pojalta
kuin puolitoista vuotta aiemmin, hiukset olivat lyhyemmät ja vaaleammat,
asennossa oli uudenlaista tyyneyttä ja itsevarmuutta, mutta muuten hän näytti
aivan samalta. Jäänsiniset silmät olivat samat, ja Lumikki upposi niihin
hetkessä, kuin olisi rikkonut ajatuksenohuen jääriitteen ja sukeltanut
avantoon.
Ennen kuin kirjassa oltiin niin pitkällä, oli Lumikki
joutunut outojen tapahtumien kohteeksi. Kirjassa oli jännitystä ja vaarallisia
tapahtumia edellisten kirjojen tapaan. Lumikki oli saanut peräänsä Varjon, joka
lähetti hänelle tekstiviestejä, tiesi hänestä asioita, joita muut eivät
tienneet ja pelotteli ihmisten surmilla. Musta
kuin eebenpuu oli jännityskirja, joka oli luettava kannesta kanteen heti,
sillä se oli todella koukuttava. Kirja oli upea loppu sarjalle, joista jokainen
kirja on ollut jännitystä täynnä. Kirjojen punaisena lankana kulki
Lumikki-satu, joka yhdisti kirjat kokonaisuudeksi nimiä ja kirjan kansikuvia
myöten.
Lumikki oli kokenut yksinäisyyttä ja oli ollut koulukiusattu
lapsi. Hänellä ei ollut sisaruksia, mutta jokin salaisuus perheessä oli, joka
halusi tulla esille. Edellisessä kirjassa Lumikki alkoi muistaa hyvin varhaisia
lapsuusmuistoja, joissa hänellä olisi ollut sisar, mutta heidän perheessä ei
puhuttu asioista, eikä Lumikki löytänyt kotoa mitään sisareen viittaavaa. Oliko
Lumikilla sisko ja mitä siskolle oli tapahtunut, jatkui Musta kuin eebenpuu kirjan yhtenä teemana. Toinen vahva teema oli
pakkomielteinen rakastaja, jonka henkilöllisyys yllätti minut kirjan lopussa.
Yksi teemoista oli seksuaalisuus. Toivon reipasotteisesta Lumikista vielä lisää
kirjoja, sillä kirjat sisälsivät runsaasti nuoria koskettavia aihepiirejä,
joita on hyvä käsitellä jännittävien tarinoiden sisällä. Trilogian kansikuvat
ja ulkoasut saavat minulta extraplussaa, sillä ne kuvaavat hienosti kirjojen
sisältöä. ****+++
Voi pieni Lumikki.
Elämässä tulee joskus yllätyksiä. Kaikki ei menekään niin kuin kuvittelit.
Joskus lasiarkusta pääsee pois tuosta vain. Mutta tämä ei ole näytelmää. Tämä
ei ole satua. Tämä on totta. Ja todellisuudessa lasiarkun kansi on tietenkin
ruuvattu kiinni.
Salla Simukka, Musta
kuin eebenpuu
Kannen ja ulkoasun suunnittelu Laura Lyytinen
Tammi 2014
s. 192
Tämä oli todellakin jännittävä kirja. Tämä oli suosikkini koko sarjasta ja mielelläni lukisin Lumikki Anderssonista lisääkin, mutta eiköhän sarja tähän loppunut valitettavasti. Hienoa kuitenkin, että trilogia on herättänyt kiinnostusta monessa muussakin maassa, sillä näille kirjoille todellakin suo kaiken mahdollisen huomion.
VastaaPoistaTämä oli minunkin suosikkini sarjasta. Hienoa, että suomalaiset menestyvät maailmalla myös kirjallisuudessa :)
Poista