Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Toisena yliopistovuotenaan, heinäkuusta seuraavan vuoden tammikuuhun saakka, Tsukuru Tazaki ei ajatellut juuri muuta kuin kuolemaa.

Japanilaisen Haruki Murakamin Norwegian Wood kuuluu minun kymmenen parhaimman kirjan listaani. Olen hiukan pelännyt lukea Murakamia, etten pettyisi kovasti, sillä tuollaisen kirjahelmen jälkeen on todella vaikea kirjoittaa lähellekään yhtä hyvää teosta. Blogiystävien erinomaisten suositusten jälkeen varasin kirjan kirjastosta ja jäin odottamaan tätä hienon nimen, Värittömän miehen vaellusvuodet, ja upean kansikuvan kirjaa. Kirjan alku oli lupaava ja tuo alussa oleva lainaus on kirjan ensimmäinen rivi. Kirjan päähenkilö on Tsukuru Tazaki, joka kirjan alussa on parikymppinen. Hän oli masentunut, sillä hänen kotikaupungissa asuvat ystävänsä olivat katkaisseet ystävyyssuhteensa häneen.

Eristyneisyys ja yksinäisyys muodostuivat monen sadan kilometrin mittaiseksi kaapeliksi, jota valtava vintturi väänsi kipeästi. Jännittynyttä linjaa pitkin saapui vaikeasti tulkittavia viestejä päivin ja öin. Ääni oli kuin puiden välissä ulvova raju puhuri, jonka vuoroin voimistuva, vuoroin heikkenevä ujellus raastoi Tsukurun korvia.

Nuoruusiän ihmissuhdetragedia ei voinut olla jättämättä jälkiä päähenkilöön ja hänen oli vaikea solmia ystävyyssuhteita ja sitoutua naissuhteisiinsa. Puhumattomuus ja asioiden sulkeminen sisälle seurasivat häntä, kunnes hän tapasi naisen, johon halusi sitoutua. Naisella oli kuitenkin pyyntö, ennen kuin suhde voisi jatkua eteenpäin: Tsukurun tulisi kohdata ystävänsä ja selvittettävä vanhat ongelmat, jotta hän olisi vapaa menneisyyden painolastista.

Tsukurun naisystävä oli toimelias nainen ja hankki Tsukurun ystävien nykyiset osoitteet selville. Eräs heistä asui Suomessa asti, joten kirjassa on lyhyt jakso päähenkilön matkasta Suomeen. Hiukan ihmettelen sitä, että Suomi kuvataan tarinassa maahisten maana, joka toistetaan useampaan kertaan. Jos pääsisin juttelemaan Murakamin kanssa, kysyisin häneltä noista maahisista ja onko hän käynyt Suomessa.

Jos Sara valitsee ja hyväksyy minut, niin kosin häntä saman tien. Annan hänelle kaiken mitä minulla on annettavana, mitä se sitten onkin. Ennen kuin harhaannun synkkään metsään ja joudun häijyjen maahisten sieppaamaksi.

Värittömän miehen vaellusvuodet on värittömän, yksinelävän, keski-ikää lähestyvän miehen elämäntarina kaikessa haaleudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Nuoruusiän kriisi alussa oli kirjan huippukohta, jota kirjan juonikuvioissa ei ylitetty missään. Ystävyyssuhde nuorempaan miespuoliseen opiskelukaveriin kuvattiin hienosti, samoin seksuaalisväritteiset unet. Ystävän kummallinen katoaminen ei juuri päähenkilöä haitannut, sillä hän oli tottunut siihen, että hänet jätetään. Nykyinen naisystävä juoksutti miestä mielensä mukaan, joka häiritsi hieman, mutta hänen ansiosta selvisi nuoruusiän tragedia päähenkilölle. Puhumattomuus, salailu ja valheet nousivat kirjan keskeisiksi teemoiksi, jotka voivat aiheuttaa vaikeita henkilökohtaisia ongelmia ja näkyä ihmisen käyttäytymisessä ja vuorovaikutuksessa ihmisen loppuelämän ajan. Kirja haaleni loppua kohden ja loppu ei tuonut mitään uutta tullessaan.

Haruki Murakami, Värittömän miehen vaellusvuodet ***

suom. Raisa Porrasmaa

Tammi 2014

s. 330

Shikisai o motanai Tazaki Tsukuro to, kare no junrei no toshi 2013