Yhdysvaltalainen Alan Drew on kirjoittanut koskettavan kertomuksen Turkin Istanbulista. Kirjan tarina sijoittui vuodelle 1999, jolloin Turkin Marmarassa tapahtui maanjäristys. Kirjailija oli tuohon aikaan juuri saapunut vaimonsa kanssa Turkkiin opettaakseen englanninkielistä kirjallisuutta istanbulilaisessa yksityiskoulussa, kun hän itse koki tuhoisan maanjäristyksen. Vesipuutarhat on fiktiivinen tarina, mutta kirjailija on voinut ammentaa omakohtaisesta kokemuksesta paljon ihmisten kokemasta julmasta tuhosta ja sen jälkiseurauksista.
Kirjan yksi tärkeimmistä juonenkuluista oli viisitoistavuotiaan kurditytön Íremin ja amerikkalaisen seitsemäntoistavuotiaan Dylanin herkkä rakkaustarina, joka kulkee samoja polkuja Romeon ja Julian rakkaustarinan kanssa. Kirja on vastakkainasettelujen mestariteos. Kulttuurit, uskonnot, maanosat, historia, sukupolvet, sukupuolet, yhteiskuntaluokat, vähemmistöt, kunniamurhat, Alan Drew tarkastelee Vesipuutarhat teoksessa istanbulilaista elämänmenoa monelta eri kantilta. Kirjan tärkeimmäksi sanomaksi nousi perheen kunnia, joka oli tyttären käytöksestä kiinni.
Irem kuuli askelten narinan huoneen poikki, ikkunan kirahduksen, kun se avattiin, ja hän tiesi, että poika odotti häntä.
Kirjan kertojina toimivat Írem ja hänen isänsä Sinan. Perheeseen kuuluivat myös äiti ja pikkuveli. Pikkuveli hautautui maanjäristyksessä kerrostalon alle, samoin hautautui Dylanin äiti. Perheet asuivat samassa talossa. Sinan tunsi vihaa amerikkalaisia kohtaan, mutta nyt oli tullut aika ottaa vastaan apua amerikkalaisilta. Maanjäristys oli julma ja vei kaiken, perheelle ei jäänyt mitään.
"Häpeäksi äidilleen", yksi naisista sanoi, ja toiset kaksi naksuttivat kieltään osoittaakseen olevansa samaa mieltä.
Alan Drew kirjoittaa rohkeasti uskontojen vastakkainasettelusta ja niiden vaikutuksista ihmisten elämään. Dylanin isä oli asunut parikymmentä vuotta Turkissa lähetyskoulujen opettajana eli käännyttämässä muslimeja kristinuskoon. Herkimmissä iässä olivat lapset, joille he antoivat opetusta kouluissaan. Drew nosti eettisesti arveluttavan käännytystyön totuudenmukaisesti esille. Käännytystyö ilman vanhempien suostumusta on arveluttavaa ja ikävää. Tuskinpa suomalaiset vanhemmat pitäisivät vastaavasta käännytystyöstä Suomessa, jos sitä salailtaisiin.
Vesipuutarhat sisältää todella paljon eri teemoja, joista voisi keskustella syvemminkin. Maanjäristyksen kokeminen ja kaiken omaisuuden häviäminen on myös tätä päivää monessa maassa. Kirjan ihmiset eivät saaneet kriisiapua tai terapiaa, vaan heidän pääasiallinen selviytymiskeinonsa oli pysytellä yhdessä, joka ei tarkoittanut yhteisöllisyyttä, vaan pysytellä perheenä yhdessä ja yrittää selvitä kaikista vaikeuksista. Perheen kunnian säilyminen tilanteessa kuin tilanteessa on näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna erikoista. Tämä "perheen kunnia" on aiheuttanut monen tytön kuoleman mielestäni turhaan. Suosittelen tätä mielenkiintoista katastrofitarinaa kaikille kirjasta kiinnostuneille lukijoille. ****
Alan Drew, Vesipuutarhat
Otava 2009
s. 391
Gardens of Water 2008
Oi Mai, minulla on nyt lahjaksi saatuna tämä kirja. Luen siitä huolimatta juttusi heti kun palaan parin päivän visiitiltä tyttären luokse Hesaan. Laitan tämän muistiin post it -lapulle, sillä ilman niitä minusta ei ole mihinkään;)
VastaaPoista<3
Kiva juttu leena, että pääset Istanbulin kujille seikkailemaan. Tosin maanjäristys oli kirjassa ikävä juttu ja sen seuraukset.
PoistaMinullakin on kaikenlaisia muistilappuja ja kalenteri ja muutama muistikirja, joista muistelen asioita ja ruksailen, kun en tarvitse niitä enää. Tietysti minulla on myös kirja runoille, joita tulee vastaan, ja jotka pitää kirjata ylös. Kännykän muistitoiminnot ovat myös käytössä, mutta jostakin syystä tykkään kirjoittaa asioita vanhanaikaisesti kynällä paperille ;)
Mai, olen lukenut kaikki Shafakin teokset, vain uusinta en ottanut lukuun. Minä en tiennyt, että siinä on tuo maanjäristys, vaan odotin vähän muuta...Katsotaan, nyt on painuttava puusavottaan ja sitten mietin, että mihin kevään kirjavirran kirjoista tarttuisin. Vesipuutarhan kansi on jotenkin kiehtova.
PoistaMinulla kaikki sama eli myös kirja runoille ja sitaateille. On IHANAA istua alas ja kirjoittaa kauniiseen kirjaan, jossa blancot sivut, runoja. Minulla sattui vielä tuuri, sillä löysin sellaisen isohkon, jossa on Schjerfbeckin maalauksia siellä täällä. Monella Schjerfbeck sivulla on Södeergrania, sillä ne soivat yhteen.
<3
Hei Leena, nyt hassuttelet, sillä tämä ei ole Shafakin kirja, vaan Alan Drew on kirjoittanut tämän hienon teoksen.
PoistaMai, todellakin:) Tuo Shafak-lauseeni ei välttämättä liity Vesipuutarhaan, vaan on 'ääneen ajattelemista', jota karjalainen sukumme kutsuu 'lenttaamiseksi'. Siis vaikka mieleni on Vesipuutarhoissa, kirjoitan jo muuta.
PoistaKiitos vastauksestasi: Eilen oli outo päivä, sillä tämä pomppasi esille, kun klikkasin sinun nimeäsi kommentissani, jolloin luulin sinun tehneen tämän nyt...Vieläkään en ole tähän asti ehtinyt.
<3
Bloggeri-kummitus ollut jälleen asialla ja laittanut muistutuksen tästä hienosta kirjasta. Toivottavasti sinulla on tälle joskus sopiva lukuhetki, kirja on mielenkiintoinen.
Poista