Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Nyrkki, se on auki jo, rukkanen lentokenttä, jolla perhonen epäröi. Sillä on siivet, sarvet, mitään siltä ei puutu. Se on kokonainen ja ehjä ja virkeämpi kuin sisällä, tuntee saman kesän kuin mekin.

Lennä, Suvi sanoo, sanoo kovaan ääneen.

Lentää se, perhonen.

Juha Itkosen kuudennen romaanin nimi on Anna minun rakastaa enemmän. Kirjalle ilmestyy huhtikuussa jatkokirja Palatkaa perhoset. Kirja on Antin ja Suvin rakkaustarina, jossa kertojina toimivat Antti ja Suvin äiti. Molemmat muistelevat elämää Suvin kanssa, mutta muistot soljuvat kuten ne soljuvat itse kunkin mielessä, tarinat eivät kulje järjestyksessä. Ehkä olisin kaivannut hieman enemmän järjestystä, sillä välillä tuntui, että onko tämä Antin kirjoittamaa tarinaa, sillä Antti kirjoitti tarinoita vihkoihinsa ja kirjan lopussa oli kirjoittamassa kirjaa Yhdysvalloissa.

Minä, Antti Salokoski, olen Summer Maplen laulujen hän - niin minä olen kirjoittanut, mustakantiseen vihkooni. Ilman minua Suvilla ei olisi lauluja, ilman minua Summer Maplea ei olisi. Tämä on totta.

Nuorena Suvi ja Antti seurustelivat, harjoittelivat soittamista bändissä ja muuttivat jopa yhteen asumaan, aivan liian nuorina. Suvi halusi enemmän ja hän sai enemmän, ensin paremman taustabändin ja kuuluisuutta Suomessa. Sekään ei riittänyt ja sekin bändi sai jäädä. Suvi muutti Yhdysvaltoihin ja sai mainetta ja kunniaa siellä. Sekään ei riittänyt Suville, hän halusi Antin sinne mukaan. 

Minä ajattelen Suvia, tietysti, mutten pelkästään häntä. Oikeastaan minä ajattelen sanaa Något ja kaikkea minkä se sulkee sisäänsä, jokaisen mitättömän pienen asian, joka helvetin aamun, koko maailman. Pitäisi ampua kuula ohimoonsa, mitenkään muuten ei voi vapautua muistinsa kuristusotteesta.

Antin elämään saapuu Suvin jälkeen muuta ajateltavaa, opinnot yliopistossa ja Elisa, Elisa joka muuttui hirviöksi häiden jälkeen ja syynä oli Suvi. Antin oli oltava yksinomaan häntä varten. Itkosen teoksesta nousee useita eri teemoja, joista voisi kirjoittaa enemmän. Päätarina on tietysti Suvin ja Antin rakkaus ja sen muuttuminen vuosien aikana. Yksi kirjan vahva elementti on musiikki ja Suvin menestyminen musiikkimarkkinoilla. Kirja tarkastelee bändin jäseniä, musiikin tekemisen vaikeutta, levyttämistä, manageria, kiertue-elämää ym. mitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, kun kuuntelee musiikkia. Muusikkona eläminen ei välttämättä ole helppo asia ja menestyminen ulkomailla on vaikeaa, kun huippulahjakkuuksia on todella paljon, tarvitaan kyynärpäätaktiikkaa ja sen Suvi osaa. Kirjassa tapahtuukin eräs asia, joka tehdään pelkästään uran edistämisen vuoksi, mutta sen voi kuvitella olevan jotakin muutakin, jää lukijan mielikuvituksen varaan. No niinpä Suvin ja Antin tarinaa voi lukea pian toisenkin kirjan verran. Minulle jäi kuitenkin sellainen olo, että tämä kirja pitäisi lukea ennemmin uudestaan ennen kuin lukee jatkokirjaa, sillä kirjasta jäi aika sekava olo. Mitä minä oikein luin? Ymmärsinkö kaiken väärin? **

Ja nyt istun tässä ja muistan tämän tunteen. Häpeän sitä. Tajuan millaista paskaa se oli, millainen idiootti edelleen olen.

Juha Itkonen, Anna minun rakastaa enemmän
Seven-pokkari 2016
s. 415
alunperin Teoksen julkaisema 2005

Katrin, Jokken, Kaisan, Marilen, Sallan, Nannan, Nooran, rva Kepposen ja Linnean bloggaukset kirjasta.