Eino Leinon syntymäpäivä

Armas Einar Leopold Lönnbohm, tai Eino Leino (6.7.1878 - 10.1.1926) oli jo lapsena kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Eino Leino oli vuosisadanvaihteen suurimpia suomalaisen runouden ja kirjallisuuden vaikuttajia. Leinon runoutta julkaistiin jo vuonna 1890 Hämeen Sanomissa, kun hän oli 12-vuotias. Leino harrasti lukioaikana omien kirjallisten tuotosten ohella mm. Johan Ludvig Runebergin tuotannon suomentamista. 

Latinan opinnot yliopistossa eivät valmistuneet, sillä oma kirjailijan ura oli opiskelua tärkeämpää ja hyvä niin, sillä Leino on suuri vaikuttaja, joka vaikuttaa yhä edelleen suomalaisessa kulttuurissa mm. kirjoissa, lauluissa, näytelmissä ja kulttuuritapahtumissa. 

Leino läysi vaikutteita varhaiseen runouteensa Kalevalasta ja muusta myyttisestä suomalaisesta runoudesta. Leinon ensimmäiset runokokoelmat Maaliskuun lauluja ja Tarina suuresta tammesta julkaistiin vuonna 1896. Leinon tunnetuimpana teoksena pidetään Helkavirsiä (1903).

Leinon kunnianhimoisena käännöstyönä pidetään Danten Divina Commedian suomentamista. Suomennos Jumalainen näytelmä ilmestyi vuosina 1912–1914.

Leinon tuotanto on todella suuri, ja siihen kuuluu yli 80 alkuperäisteosta, runoutta, näytelmäkirjallisuutta ja proosaa. Leino kirjoitti myös esseitä, pakinoita, arvosteluja ja sanomalehtikirjoituksia sekä teki lukuisia käännöksiä edellä mainitun tuotannon lisäksi. Leinolle ominaista on laaja tunneskaala, rakkaudesta ihmisinhoon ja purevaan kritiikkiin. Leino sai uransa aikana kahdeksan valtion kirjallisuuspalkintoa, sekä valtion kirjailijaeläkeen 40-vuotiaana.

Lapin kesä

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Eino Leino
Runokokoelma: Kangastuksia
Runo: Lapin kesä 1902
Kuva: 1905/06. SKS, Kirjallisuusarkisto.
Museovirasto