Petina Gappah: Muistojen kirja

Tarina, jonka pyysit kertomaan, ei suinkaan ala Lloydin kuoleman säälittävästä rumuudesta. Se alkaa kaukaisesta elokuun päivästä, jolloin aurinko porotti rakkulaisille kasvoilleni, minä olin yhdeksän ja isä ja äiti myivät minut ventovieraalle miehelle.

Kun luin nämä zimbabwelaisen Petina Gappahin ensimmäiset lauseet Muistojen kirja teoksesta, tiesin, että nyt luen uskomattoman pysäyttävää kirjaa, joka koskettaa syvälle tunteisiin. Siirryin kirjan sivuille Afrikan polttavan kuuman auringon alle ja kuuntelin Memoryn tarinaa, jota hän kirjoitti vankilassa tuomittuna kuolemaan valkoisen miehen murhasta. 

Tutustuin kirjan sivuilla kammottaviin vankilaoloihin ja naisvanginvartijoiden mielivaltaisiin sääntöihin ja hakkaamisiin. Sitä ennen Memorylta puristettiin tunnustus henkisellä kiduttamisella. Zimbabvelaisen oikeuslaitoksen hajanaisuus  ja levottomat yhteiskunnalliset olot paistavat kirjan läpi. Kirjailijan omat oikeustieteen opinnot sekä Cambridgesta että Grazista ja Zimbabwesta antavat hyvät asiantuntijatiedot  kirjassa pohdittavista oikeudenkäynneistä, tuomioista ja armahduksista. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää oikeustieteellistä pohdintaa, vaan se on erittäin herkän ja koskettavan elämän eläneen nuoren naisen elämän pohdiskelua ja muistelua. Miksi mitäkin tapahtui lapsuudessa? Miksi vanhemmat möivät hänet valkoiselle miehelle?

Omasta perheestä erottaminen on aina traumaattinen kokemus lapselle, vaikka perhe olisi minkälainen tahansa. Vaikka perheessä olisi ongelmia, niin lapsi ikävöi vanhempiaan ja sisaruksiaan ja menettää luottamuksensa ihmisiin, toisinaan loppuiäksi. Traumaattinen ero perheestä ei kuitenkaan vaikuttanut Memoryn koulumenestykseen, sillä hän opiskeli päästäkseen pois. Lopulta hän sai stipendin Cambridgen yliopistoon ja oli pois maasta yli kymmenen vuotta. Sitten hänen voimansa uupuivat ja kotimaa kutsui. Oli tullut aika antaa anteeksi ja pyytää anteeksi.

Muistojen kirja on sydäntä ravistava kirja köyhän mustan perheen tytöstä, joka kasvoi adoptiolapsena valkoisessa hienostopiirissä ja opiskeli yliopistokoulutuksen ulkomailla. Memory menetti kaiken ja löysi itsensä haisevasta vankilasta, jossa ei ollut edes peseytymismahdollisuuksia. Kuolemantuomion odotus muuttui välillä toiveeksi elinkautisesta murhasta, välillä armahdukseksi, mutta pettymykset seurasivat toisiaan. Muista vangeista tuli ystäviä ja perheenjäseniä, joita Memorylla ei juuri ollut ollut. Vanginvartijoista tuli inhimillisempiä vuosien saatossa. Vankilaoloista tuli siedettävämpiä. Muistojen kirja ei jätä lukijaa kylmäksi, vaan se pitää otteessaan viimeiselle sivulle asti. Lukija on tarinan lujassa puristuksessa ja toivossa paremmasta huomisesta aina viimeiseen pisteeseen asti. Luin tarinan, joka kulkee aina mukanani, henkeäsalpaavan hieno tarina poliittisesti epävakaasta maasta, jossa mustien ja valkoisten raja-aidat ovat korkeat ja joiden kulttuurierot eivät kohtaa. Tähän tarinaan oli kudottu Memoryn surullinen elämä.

Jos pääsen koskaan täältä pois, heittelen paratiisilintuja maailman katolta.

Petina Gappah, Muistojen kirja *****
suom. Tero Valkonen
Tammen Keltainen Kirjasto 2017
s. 302
The Book of Memory 2015

Memoryn tarinan ovat lukeneet mm. Kirjaluotsi, Laura, Marika, Bleue ja Takkutukka