Uni unelta lintuja on vähemmän.
Tuuli Salmisen esikoisromaani Surulintu kertoo pariskunnasta, kirjailija Jaakobista ja hänen kustannustoimittajavaimostaan Ellenistä. He tapasivat Jaakobin kirjojen kustantamisen yhteydessä. Jaakob eli boheemia elämää naisten ympäröimänä. Ellen oli tottunut hiljaiseen elämään yhdessä isänsä kanssa, elämään, josta ei pitänyt puuttua mitään, mutta siitä puuttuivat äiti ja pikkuveli. Hyvin traumaattista pienelle lapselle kasvaa kriisien keskellä. Ellen ei oppinut sosiaaliseksi. Jaakob toi Ellenin elämään naurua ja iloa, mutta ylenpalttisesti julkisuutta. Jaakobin oli muutettava Ellenin ja hänen isänsä luokse asumaan, jossa kaikilla tavaroilla oli omat paikkansa. Kirjoittamista varten Jaakob tarvitsi oman asunnon, kirjoittamista ja salaisuuksia varten.
Kipu, joka on laantunut siedettäväksi, verhon valkeus vasten tummansinistä taivasta. Meidän kahden hengitykset rinnakkain ja koko pitkän yön kestävä hiljaisuus.
Kirjailija on antanut äänen kuolemansairaalle Jaakobille, hänen vaimolleen Ellenille, siskolleen Rhealle ja Rhean tyttärelle Miriamille. Miriam tuo vanhuuden, sairauden ja kuoleman keskelle nuoruutta ja raikkautta sekä kontrastin, aivan erilaisen näkökulman. Miriamin läsnäolo virkistää kirjan tarinaa, sillä hänen tarinansa on kirjan yksi tärkeimmistä. Miriam on kahden vanhenevan naisen välinen pehmeä eristyskerros, muuten kiistat kasvaisivat liian isoiksi naisten välillä. Ilman Jaakobia he eivät olisi missään tekemisissä keskenään. Miriam on tärkeä heille kaikille.
Kun he olivat lähteneet, lojuimme vuoteella poikittain.
Ikkunasta tuuli,
linnunpoikasten viserrys,
Ellen niin auki minulle,
minulla vain yksi salaisuus, musertavan painoinen.
Tuuli Salmisen Surulintu on perhekirja ja se on vaiettujen salaisuuksien kirja. Jaakobin kaksi elämää ja salaisuudet. Salaisuuksia ei haudattu hänen mukanaan. Toiveena oli anteeksianto, sillä uskallus ei riittänyt sen pyytämiseen kasvokkain Ellenin kanssa. Salaisuudet, vuosikymmenien salaisuudet. Pitkä liitto sisältää salaisuuksia, jos ihmiset ovat puhumattomia tai puhuvat asioiden vierestä. Opetellaan olemaan ärsyttämättä puolisoa. Toisissa liitoissa vastaavasti tiedetään ärsytyskynnys ja mistä räjähdys syntyy. Itse olen elänyt räjähdysherkkien vanhempien lapsena. Sain kuulla heidän tarinansa, kun he olivat jo iäkkäämpiä, riidanaiheen, joka johti jatkuvasti mustasukkaisuuskohtaukseen. Isän kuoleman jälkeen oli kuin rauha olisi laskeutunut äitini elämään. Onneksi hän sai elää edes muutaman levollisen vuoden. Mustasukkaisuus on hirvittävä aihe ja se nousee kirjan taustalta mustana mörkönä. Sitä Jaakob pelkäsi ja oli hiljaa.
Tuuli Salminen, Surulintu
Like 2017
s. 264
Arvostelukappale
Surulinnun ovat lukeneet mm. Leena Lumi, Maria , Anneli ja Sirpa
Kiitos ajatuksia herättäneestä postauksestasi. Vaikka Surulintu kertoo boheemista kirjailijaperheestä, löytyy siitä ehkä hieman yllättäin samaistumispintaa. Aion postata kirjasta lähiaikoina mutta pähkäilen yhä, miten avoimesti tulen kirjasta kirjoittamaan. Suvussamme on samantyylinen tragedia, jonka Ellen koki lapsena, ja sen kaiut tuntuvat jopa omassakin elämässäni. Vuosikymmeniä sitten tapahtuneen tragedian aallot yltävät yllättävän kauas ennen tasoittumistaan.
VastaaPoistaKiitos Pihi nainen <3
PoistaTämä on sellainen kirja, josta löytyy monesta kohtaa tarttumispintoja. Itselleni se oli tuo mustasukkaisuus. Kirjat nostavat tunteita ja muistoja esiin. Tämä oli sellainen.
Tulen kurkkaamaan postaustasi <3
Mustasukkaisuus on kuin sairaus. Seurustelin joskus jonkun aikaa hyvin mustasukkaisen miehen kanssa, ahdistavaa oli eikä siitä tietenkään mitään tullut. Tämä kirja kiinnostaa.
VastaaPoistaMinulla oli kerran työkaveri, jonka mies oli sairaalloisen mustasukkainen. Soitti varmaan vähintään kymmenen kertaa tunnin aikana töihin. Eihän meidän kenenkään työnteosta tullut silloin mitään.
PoistaMustasukkaisuus on todella ahdistavaa ja sitä on ahdistava seurata.
Suosittelen <3
Onpa kaunis nimi kirjalla ja lainaamasi kohdat kaunista kieltä. Ja sinä kirjoitat houkuttelevan kauniisti tästä. kirjasta - luulen, että pitäisin tästä kirjasta eli nimi ylös!
VastaaPoistaKiitos Ele <3
PoistaTämä oli esikoiskirjaksi harvinaisen valmis. Olisin voinut lainata joka sivulta jotain, jokaisen henkilön ajatuksista kauniita lauseita. Tämä kirja oli todellinen lukuilo :)
Voisin lähettää kirjan sinulle. Tuletko kesäksi Suomeen?
Mai, onnistut hienosti tiivistämään kirjan, ja huomiosi nuoren sukupolven raikastavasta vaikutuksesta on mainio. Lukukokemuksena kirja ei ollut mullistava, ei latistavakaan.
VastaaPoistaKiitos Tuija <3
PoistaIlman Miriamia kirja olisi ollut liian synkkä. Elämään kuuluvat monenikäiset ihmiset, näin myös kirjoihin.
Itselleni oli tuo mustasukkaisuusteema sellainen, mikä nosti lapsuuden kotiolot mieleen. Mustasukkaisuudesta sanotaan, että se on sairaus, mutta kyllä sitä on kauheaa seurata.
Mai, sinulla on ollut tarttumapintaa näihin asioihin, minulla vain tuohon s-sanaan, mutta pidän tänä hyvin vahvana esikoisena. Kerrankin olen iloinen, että lopussa oli toivoa. Ellenin kärsimys oli myös kärsimystä, jolle hän vain ei kuin voinut mitään.
VastaaPoista<3
Tässä kirjassa oli tosi paljon tarttumapintaa. Olen seurannut lähipiirissä kuolemansairaan matkaa, mutta nyt nuo pinnanalaiset salaisuudet, peittelyt ja mustasukkaisuus nostivat omatkin muistot mieleen. Olihan Ellenillä aihetta mustasukkaisuuteen, mutta miten sitä tässä perheessä käsiteltiin oli kyllä lukemisen arvoista.
Poista