Nainen seisoo alasti ikkunassa niin kuin aina vähän ennen seitsemää. Todennäköisesti se on tullut suihkusta, kuivannut itsensä pyyhkeeseen ja valmistautuu nyt pukeutumaan.
Tukholmassa asuvan kirjailijan ja toimittajan Tiina Laitila Kälvemarkin Seitsemäs kevät on hänen kolmas teoksensa. Aiemmin ilmestynyt Kadonnut ranta (2012) oli Runeberg-palkintoehdokas ja romaani Karkulahti (2015) mm. EU:n kirjallisuuspalkintoehdokas. Omalle lukulistalle Seitsemäs kevät tuli nimensä ja huikean hienon kansikuvansa ansiosta. Luulisin, että se on kukka, tikankontti tulee kuvasta mieleen. Kukat ja kevät ovat kaksi asiaa, jotka ovat lähellä sydäntäni, joten kirja on kuin keväälle tehty. Tosin kirjan aihepiiri ei koske kukkia. Aiheet liittyvät lähinnä ihmisten salaisiin paheisiin, aiheisiin, joista ollaan mieluummin hiljaa ja joista ei kerrota kenellekään. Kirjan henkilöt ovat sidoksissa toisiinsa jollakin tavalla, mutta lukijat voivat ottaa selville miten. Kirjan välilehdillä kerrotaan keväästä ja ilmastomuutoksista ja miten se on vaikuttanut säätilaan ja luontoon.
Kevät on myös oikukas: se antaa ja ottaa, tulee lähelle ja lähtee pois. Lämmintä ja aurinkoista päivää voi yllättäen seurata annos uutta lunta ja pohjoisesta puhaltava tuuli.
Kirjan päähenkilöitä ovat Tukholmassa asuvat avioparit Susanne ja Markus, Rosa ja Peter sekä kolmikymppinen Paula. Kirjoissa heille annetaan mahdollisuus kertoa elämän kipukohdista ja salaisuuksista. Teemoina kirjassa ovat kohdunvuokraus, epätavallinen seksuaalisuus, salasuhteet ja pedofilia. Teksti on sulavaa ja tällä kertaa harmitti, että kirja oli niin lyhyt, sillä olisin voinut lukea henkilöistä pidempäänkin. Toisinaan on hyvä, kun kirja jää auki ja mielikuvitus saa päätellä mitä jatkossa tapahtuu. Tiina Laitila Kälvemark on niin taitava kirjailija, että tekstin ja tarinan yhteispeli sujuu kuin kevään herääminen joka vuosi, talvella joka paikka on kuollutta, mutta kevät herättää. Kirjan tapauksessa kevät herätti salaisuudet ja niiden seurauksiin oli otettava jonkinlainen kannanotto, niin päähenkilöillä kuin lukijallakin.
Tämä oli seitsemäs kevät tässä hirveässä kaupungissa, ja kuka olisi arvannut, että siitä tulisi viimeinen?
Tiina Laitila Kälvemark, Seitsemäs kevät *****
Wsoy 2017
s. 176
Taas yksi kirjailija, josta minulla ei tuntumaa. Hänen Karkulahdestaan olen kuullut...
VastaaPoistaHyvin tehokas tuo kansikuva!
Minäkin olin kuullut kirjailijan teoksista aiemmin, palkintoehdokkuuksista ym., mutta tämä kansikuva oli niin vaikuttava ja pysähdyttävä, että varasin kirjan heti. Tarina toimii hyvin ja suosittelen lukemaan :)
PoistaPakko lainata nuo aiemmat teokset, sillä minusta tuli fani :)
Onpa lyhyeen sivumäärään nähden melko isoja teemoja (ja vielä monta). Minua vähän naurattaa, kun olin viimeksi tänään hirveässä kriisissä siitä, että pitää asua täällä missä nykyään asun, ja itse asiassa tämä taitaa olla juuri "seitsemäs kevät tässä hirveässä kaupungissa"... :) No, ei täällä nyt aivan niin hirveää ole :)
VastaaPoistaNämä teemat ovat sulavasti kirjoitettuja ja jätetään sitten auki, salaisuudet ns. heräävät auki kevään tullessa. Salaisuuksia ei käsitellä isosti, vaan uteliaisuutta herättävästi. Kirjoitinkin, että tällä kertaa harmitti, kun olisin halunnut lukea enemmän.
PoistaHauska sattuma, että sinulla on siellä seitsemäs kevät :)
Hmm, ehkä pitäisi lukea, hyvältä kuulostaa. Karkulahdesta en niin kovin innostunut, mikä saattoi johtua huonosta lukuhetkestä eikä niinkään kirjasta. Mutta tämän saat vaikuttamaan kiinnostavalta!
VastaaPoistaTämä taisi osua minulle hyvään hetkeen, ei vaineskaan. Onhan taitava kirjailija ja palkintoehdokkuuksiakin aiemmille kirjoille, kertoo jotakin kirjoista. Minä pidin tästä :)
Poista