Kotini lähellä on kummallinen vanha, autio puutalo, aivan yksinään tien varressa.
Roald Dahlin Kirahvi, Kaani ja minä lastenkirjan kertojana toimii pieni poika nimeltänsä Olli. Olli on utelias ja häntä kiinnostaa vanha talo, joka vieläpä on toiminut ennen vanhaan makeiskauppana. Hänen suurin toiveensa on, että makeiskauppa aukeaisi uudestaan, oikea makeistaivas.
Eräänä päivänä vanhan talon sisältä lentelee vanhoja tavaroita ulos vauhdilla ja Olli saa tietää, että taloon on muuttanut asumaan Kirahvi, pelikaani nimeltään Kaani ja apina. Eläimet olivat perustaneet oman liikkeensä vanhaan taloon, mutta se ei ollut makeiskauppa. Eläimet pyytävät Ollin apua siihen, että saisivat työtä, koska kaikki heidän rahansa olivat menneet kauppaan ja remonttiin ja heillä oli kaikilla kamala NÄLKÄ. Rahaa tarvittiin ruoan ostamiseen.
Eläimet saivatkin oikein mukavan työpaikan, jossa he pystyivät olemaan monella tapaa avuksi. Ollinkin avuliaisuus huomattiin, joten kaikki eläimet ja myöskin Olli saivat toivoa mitä halusivat. Olli toivoi, arvatkaapas mitä :)
Kirahvi, Kaani ja minä on neljäs Roald Dahlin lastenkirja, josta olen blogannut täällä Kirjasähkökäyrässä. Kirja on selkeästi suunnattu hieman nuoremmille lapsille, mutta kirja on kiva. Eläimet, varsinkin kiltit ja puhuvat eläimet, ovat aina mukavia lasten satukirjojen hahmoja. Kirjan teemoina nousee ylös ystävyys, yhteistyö ja unelmat, jota värittää satumaisuus. Kirja kertoo lapsille sopivalla tavalla, että saadakseen ruokaa tarvitaan rahaa ja rahaa saa tekemällä työtä. Hieman opettavainen satu, mutta kunnon sadut ovat aina opettavaisia ja niissä on onnellinen loppu. Suosittelen kirjaa alle kouluikäisille.
Mä vaikka mädän makrillin
tai pilaantuneen sardiinin
voin tässä heti ahmia
ettei kohtais nälkäkuolema!
Roald Dahl, Kirahvi, Kaani ja minä ***
kuvitus Quentin Blake
suom. Kimmo Pietiläinen
s. 79
Dahl Roald: Iso Kiltti Jätti
Dahl Roald: Ilmarin ihmelääke
Dahl Roald: Kuka pelkää noitia
Dahl Roald: Kirahvi, Kaani ja minä
Osallistun tällä lastenkirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen.
Alkuasetelma jo kiehtoo; vanha autiotalo ja ajatukset makeiskaupasta 🙂 Kiva kiva.
VastaaPoistaOn se niin että kunnon satu saa olla opettavainen, ja on se onnellinen loppukin välttämättömyys.
Ryhdyin oikein ajattelemaan, kun tuosta kirjoitit, että enpä tiedä yhtään satua jossa olisi onneton loppu.
Sellainen jäisi kovasti lukijaa vaivaamaan.
Mukavaa sunnuntain jatkoa ☀️
Minua kiehtoo myös vanhat autiot talot. Saaressa meidän pellon takana on vanha ränsistynyt talo ja olen kuullut monta tarinaa talon asukkaista. Minut on kuitenkin peloteltu niin pahanpäiväisesti, että se on käärmeiden asuinpesä, että enpäs ihan vapaaehtoisesti mene sinne tutkimaan paikkoja.
PoistaEi minullekaan tule mieleen satuja, missä olisi onneton loppu. Siitähän tulisi paha mieli. Tosin joissakin Dahlin satukirjoissa mennään siinä äärilaidassa, että miten lukija kokee lopun, hyvänä vai pahana. Ilkikurinen veijari tuo Dahl.
Mukavaa sunnuntai-iltaa Rita ☀️
Roald Dahlista tulee äkkiseltään mieleen "Jali ja suklaatehdas", joka aiheutti äänekkäitä suklaavaateita aikanaan. Tämä teos kuulostaa kivalta ja mainitsemasi teemat ovat tärkeitä, eikä niitä voi liikaa painottaa. Työ ja raha -yhtälö on hyvä sisäistää jo lapsena. Nykytietämän mukaanhan Joulupukkikin asuu lelukaupassa tai iskän lompakossa ja rahaa tulee seinästä näppäilemällä:)
VastaaPoistaJali ja suklaatehdas, siinäpä hyvä lukuvinkki seuraavaksi Roaldin lastenkirjaksi. Minäkin olen sillä pedagogisella kannalla, että lasten on hyvä oppia rahan merkitys. Kaikkea ei voi saada.
PoistaLapset ruksailevat lelulehdistä kymmeniä joululahjavinkkejä. Minusta ne pitäisi kieltää lapsiin kohdistuneina mainoksina.