Muistot ovat tappavia. Niinpä ei pidä
ajatella tiettyjä asioita jotka ovat sinulle rakkaita, tai pikemminkin niitä
täytyy ajatella, koska jos et tee sitä, on olemassa vaara että ne vähä vähältä
löytyvät mielestäsi. Tarkoitan, että sinun on ajateltava niitä jonkin aikaa,
aika pitkään, joka päivä useita kertoja, kunnes ne vajoavat mutaan ikuisiksi
ajoiksi. Tämä on käsky.
Irlantilaisen
nobelistin (1969) Samuel Beckettin (1906-1989) teos Piiritetyn huoneen novelleja sisältää kolme novellia: Karkotettu,
Rauhoittava lääke ja Loppu. Novellit on julkaistu Ranskassa 1946, sillä Beckett
muutti jo ennen toista maailmansotaa Ranskaan töihin. Hän kirjoitti teoksensa
ensin ranskaksi ja käänsi ne sitten englanniksi. Saksan miehityksen aikana
Beckett toimi vastarintaliikkeessä. Novellikirjan nimi henkii sota-aikaa ja
novellien henkilö anonyymi mies on karkotettu, kukaan ei halua olla hänen
kanssaan missään tekemisissä ja jo puheesta kuulee, että hän ei kuulu
paikkakunnan asukkaisiin.
Kaikki
kolme novellia voisi kertoa samasta miehestä, mutta on niissä eroavuuksiakin.
Novellista toiseen seuraa jotain samaa. Novellit ovat pessimistisiä, synkkiä,
brutaaleja, karkeita, raakoja jopa iljettäviä. Tuoko Beckett sodan julmuuden
ihmisiä kohtaan ikävästi esille vai rauhanajan ihmisten inhottavuudet
erilaisuutta kohtaan julmaakin julmemmalla tavalla. Nämä novellit voisivat
puhua tästä päivästä, kun pakolaiset asuvat muoviteltoissa lumen ja mutavellin
keskellä vailla minkäänlaista hygieniaa. Tai romanit istuvat kerjäämässä ja
ihmiset ajavat heitä pois. Poissa silmistä, poissa mielestä, ongelmaa ei ole.
Beckett
tuo ulosteet ja kusen, lian ja taudit, sairaudet, kuolemanpelon ja yksinäisyyden lukijan
silmille kaunistelematta mitään. Jopa itsemurhan ennen viime hetkeä. Novellien
miehet ajattelevat ja heillä on selvästi ollut parempiakin hetkiä elämässään,
mutta nyt parasta on se, että kukaan ei häiritse ja hyljeksi. Miehet ovat
kohtaloonsa sopeutuneet, mutta siitäkin huolimatta lukemalla näistä miehistä
makaamassa lannassa tai kuvaamassa kehon toimintoja, olo on oikeastaan
oksettava. Mitä voisi tehdä miesten puolesta. Jos minä olen hyvä ja annan
rahaa, niin toinen tulee ja ajaa miehen pois, haukkuu, on ilkeä. Mitä me
tiedämme ihmisestä, joka makaa maassa, autammeko? Voi Beckett sinä teit
vastarintatyötä ja autoit ihmisiä natsien hirmuvallan aikana, piileksit ja
pakenit hirmuhallitsijan alamaisia. Kaikki se paska sodan aikana puskee ulos
näistä kauheista novelleista.
Samuel Beckett, Piiritetyn
huoneen novelleja
Suom. Anni Sumari
Like 2000
s. 119 + 16 sivua kääntäjältä
L´Expulse (Karkotettu) 1946
Le calmant (Rauhoittava lääke) 1946
La fin (Loppu) 1946
Osallistun kirjalla Nipvetin Novellihaasteeseen 2
Peukutan kaikkien kolmen novellin samaa näkökulmateemaa. Ihmiset voivat olla paskoja toisilleen ja tietyt tilanteet vaikuttavat siihen vahvasti.
Peukutan kaikkien kolmen novellin samaa näkökulmateemaa. Ihmiset voivat olla paskoja toisilleen ja tietyt tilanteet vaikuttavat siihen vahvasti.
Luin Beckettin novellit silloin, kun ne ilmestyivät suomeksi. Jäivät mieleen. Hieno tuo sinun rinnastuksesi nykyaikaan.
VastaaPoistaKiitos Margit <3
PoistaJotenkin tämä elämä kiertää samoja syklejä ja samat tapahtumat toistuvat, hirmuhallitsijoita syntyy kuin sieniä sateella ja sotia syttyy, kun toiset sammuu.
Hienoa! Ihailemaani Beckettiä näkyy harvemmin näissä blogosfääreissä.
VastaaPoistaBeckett ei ole ollut minulle helppoa, enkä ole aivan varma, mitä novellit oikeastaan käsittelivät. Kerronnan sekavuus oli kiehtovan huumaannuttavaa. Takerrun aina Beckettin tarjoilemaan kuivaan huumoriin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen, mutta novelleissa tuntuu tapahtuvan paljon jotenkin kerronnan tasolla, erityisesti siinä, mitä kerronnasta puuttuu. Osaisinpa lukea sitä ulos paremmin.
Näkökulmapeukutuksesi ei voisi paljon paremmin osua kohdalleen. :-)
Kiitos Juha :)
PoistaOlin kyllä yllättynyt Beckettin kielesstä, se yllätti kuin olisin lentänyt rähmälleen mutavelliin. Beckett ei kumartele ketään, eikä ujostele ketään. Ehkäpä tämä oli sellaista varhaista punkkia kirjallisuuden saralla.
Jotenkin kuitenkin koin tekstistä sen hyljeksinnän ja ihmisten rasismin päällimmäisenä tekijänä. Voisihan tämän ottaa tragikomiikkanakin, kuten hänen näytelmät ja se yksi elokuva on otettu (Buster Keaton pääosassa), mutta en ainakaan näistä kolmesta voisi kuvitella niin. Kirjoitettu keskellä sotaa ja julkaistu sodan jälkeisenä vuotena.
Novellien pessimismi ja kurjuuksien kurjuus, mausteena ihmisten julmuus, siinä se näkökulma, mutta suosittelen lukijoille näitä novelleja.