tiistai 11. syyskuuta 2018

C.J. Tudor: Liitu-ukko



Tytön pää lepäsi pienellä oranssinruskealla lehtikummulla. Hänen mantelisilmänsä tuijottivat pyökkien, tammien ja vuorivaahteroiden latvuksia, mutta ne eivät nähneet auringon varovaisen tunnustelevia säteitä, jotka työntyivät puunoksien läpi ja täplittivät metsänpohjan kullalla.

Englantilaisen C.J. Tudorin esikoistrilleri Liitu-ukko pysäyttää lukijan hyydyttäviin kohtauksiin, joihin joutuvat Ed ja hänen samanikäiset kaverinsa vuonna 1986. Toinen tarinan taso liikkuu nykyajassa ja kaverusporukka on melkein sama. Kirjan kertojana toimii Ed, joka nykyisin toimii opettajana lähikoulussa. Ed on edelleen poikamies, mutta on salaa ihastunut nuoreen vuokralaiseensa.

Eddiellä on omat salaisuutensa, mutta niitä löytyy myös Chloelta ja niin, eiköhän niitä löydy meiltä kaikilta. Toisten salaisuudet ovat kuitenkin hyytävämpiä, ja niistä ei haluta puhua kenellekään yhtikäs mitään. Niitä salaisuuksia avataan tarinassa sitä mukaa kuin juonenkaari kehittyy.

12-vuotiaat kaverukset leikkivät liiduilla, joilla he ilmoittivat toisilleen missä tavataan sun muuta tärkeää, joista  muilla ei pitäisi olla mitään tietoa. Heillä jokaisella oli oma värikoodinsa, mutta sitten niiden rinnalle ilmestyi valkoinen väri. Pojat tekivät kammottavan löydön, joka pysyttelee ajatuksissa ja puheissa jopa nykyaikana, 30 vuoden kuluttua tapahtumista.

Sitten heistä jokainen saa kirjeen, jonka sisältä löytyy kuva liitu-ukosta. Yksi kaveriporukan pojista suunnittelee vanhoista tapahtumista kirjaa, ja pyytää Eddietä kirjoittajaksi. Ed ei mielellään kaivele menneitä asioita muiden kanssa, ja sitä paitsi siitä seuraisi iso julkisuus ja vanhat haavat avattaisiin auki. Nykyajassakin on ihan tarpeeksi tekemistä, eikä asiat meinaa pysyä kunnossa millään.

Liitu-ukko on koukuttava viihteellinen trilleri, joka sisältää hieman kauhuaineksia. Kuka piirtää liitu-ukkoja ja lähettää niitä kaveriporukalle? Kuka teki menneisyydessä tapahtuneen verityön ja miksi? Kirjan alku, keskikohta ja loppu kuvaavat tarinaa lasten maailmasta, jota sävyttää väkivalta. Voiko tapahtumista selvitä ilman psyykkisiä traumoja? Lue Liitu-ukon piinaavista tapahtumista ja uskon, että ajatuksesi jäävät vielä pitkäksi aikaa pyörimään yllättävään loppukohtaukseen.

Kellastuneessa pääkallossa on yhä kiinni muutamia hauraita hiussuortuvia, hienoja kuin hattaran säikeet.

C.J. Tudor, Liitu-ukko ***
Suom. Raimo Salminen
Wsoy 2018
s. 424
The Chalk Man 2018

10 kommenttia:

  1. Aloittelin tätä, en oikein saanut otetta joten jätin kesken,ehkä vielä luen jonkun ajan poäästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sitä mieltä, että jos kirja ei saa mukaansa ensimmäisiltä sivuilta, niin en jatka lukemista. Maailma on täynnä tarinoita. Luen sellaisia joista pidän. Tämä kirja koukutti minut mukaansa luultavasti siksi, että siinä on lapset pääosassa. Kirja kuvaa hyvin lasten ajatuksia ja käytöstä. Oudosta tulee normaalia, jos siihen ei pääse kukaan puuttumaan.

      Poista
  2. Loppu tässä tosiaan jäi mieleen. Muuten tarina ei ollut niin pelottava kuin odotin, mutta se ei varsinaisesti haitannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kirjan hyvyys on siinä, että se ei ole kamalan pelottava. Onhan siinä esim. se puistokohtaus ja se sirkuskohtaus pelottavia, mutta muuten mennään suht kevyesti. Ehkä pahin tulee siitä miten itse kokee tilanteet ja miten kuvittelee lapsen kohtaavan sellaiset tilanteet. Äitinä pelkää aina pahinta.

      Poista
  3. Minulle tuli tästä todella vahvat Stephen King -vibat. Siis nimenoman ne Kingin "kevyemmät" tuotokset kuten Stand by me (tai mikä sen novellin nimi nyt onkaan) ja Tervetuloa Joylandiin (huvipuistoteema). Ihan perustrilleri, jossa loppu mielestäni hieman kummallinen. Jos olisin täysin uskonut mainosten ylisanoja ("Vuoden pelottavin trilleri"), niin olisin ehkä ollut enemmän pettynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään usko niitä kirjojen kansissa olevia ylistyssanoja. Ei tämä ole vuoden pelottavin kirja.
      Kirjan loppu sopi hyvin tähän muutenkin trillerimäiseen kirjaan ja se jätti mielikuvitukselle mietittävää.

      Poista
  4. Tämä oli kiinnostava ja tarina avautui mystisen hitaasti. Ehdottomasti tunnelmakirja, mutta ei siis järin pelottava. Sellainen uhkaava ja hämäräperäinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin tarina on kiinnostava. Minulle kirja avautui jo epilogissa ja se natsasi hyvin lopun kanssa. Ei pelottanut ainakaan paljon. Jäänpaksuuden mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa trilleriä.

      Poista
  5. Minä juuri eilen sain tämän kirjastosta, saa nähdä nappaako mukaansa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kirjalla on sekä tykkääjiä että vähemmän pitäviä lukijoita. Itse kuulun ensinnä mainittuun ryhmään. Pidin siitä psykologisesta jännitteestä ja myös lasten maailman kuvauksesta.

      Lukuiloa :)

      Poista