Markus näki sen kuin
mustavalkoisena valokuvana, ja hän muisti kaukaisen marraskuun illan. Räntäinen
tuuli kiitää Helsingin kaduilla ja Yleisradion kahvilassa kuohuviini helmeilee.
Toimituspäällikkö lukee palkintoraadin perustelut vuoden parhaasta dokumenttielokuvasta,
Helsinki vaaran keväänä 1948.
Jukka Pakkasen (s. 1942) 23. kaunokirjallinen teos on
nimeltään Elena Damianin kirjeet. Kirjan päähenkilö dokumenttielokuvien tekijä
Markus Lind saa muutaman kirjeen isältään tämän kuolinvuoteellaan. Hän ihmettelee miksi
isä halusi antaa kirjeet hänelle ja miksi isä oli ylipäätään säästänyt kirjeet, jotka olivat
toiselta naiselta kaukaa Italiasta. Ehkä lyhyt kohtaaminen oli jättänyt jäljen,
jonka isä halusi pysyä muistoissa pitkään ja siirtää sen jälkeen muistot pojalleen. Isä kuoli, joten enempää tietoja ei ollut saatavilla kuin kirjeet.
Elena Damianin kirjeet kertoivat hänen isänsä ja Elenan lyhyestä
kohtaamisesta Helsingissä kesäolympialaisten aikana vuonna 1952. Elena kaipasi Markuksen isää ja lähetti kirjeitä, mutta lopulta kirjeet harvenivat. Markus
näki kirjeissä mahdollisuuden tehdä elokuvan, vielä yksi elokuva ennen kuin hän
jäisi lopullisesti eläkkeelle. Niinpä hän otti yhteyttä Elenaan, sillä Markus
halusi tietää enemmän.
Oliko Elenalla lisäkerrottavaa ja miten muuten Italian matka
meni, siitä voit tarkemmin lukea kirjasta. Kirjassa eletään Helsingissä ja
Italiassa. Kirjailijan rakkaus Italiaa kohtaan näkyy tarinasta. Myös kiinnostus
autourheiluun tulee esille pienestä tekstinpätkästä. Urheilua on myös esillä
muutenkin, koska lyhyt kohtaaminen tapahtui Suomen olympiavuotena. Tämä pieni
kertomus on huippuunsa hiottu kokonaisuus. Niin vähän voi kertoa niin paljon.
Koko ihmisiän.
Jukka Pakkanen, Elena
Damianin kirjeet ****
Like 2011
s. 112
Olen aina yhdistänyt Jukka Pakkasen urheiluun, lähinnä pyöräilyyn ja jalkapalloon, enkä kirjoihin, vaikka tiedänkin, että hän on kirjailija. Olipa mukavaa, ja ennakkoluuloja poistavaa, lukea näin myönteinen postaus hänen romaanistaan.
VastaaPoistaKiitos Margit ja mukavaa viikonloppua sinulle :)
PoistaEnpäs tiennyt, että Outi Pakkasella on kirjailijaveli ja että kirjailija Kaija Pakkanen on heidän äitinsä. Luova suku.
Pidin tosiaan tästä kirjasta kovasti ja aion myös lukea lisää, sillä 22 kirjassa on vara valita.