Linan taakka oli
sukupuoli. Niin kaukaa viisas kuin Johtaja olikin, hänen maailmassaan ei ollut
tilaa ajatteleville naisille. Näistä asioista Lina ei ollut juurikaan puhunut,
mutta enää ei ollut mitään menetettävää. Ei häntä kukaan enää tulisi hakemaan, ei vanhuksia
suljettu telkien taakse. Hän oli ollut valtakunnan ainoa nainen, joka ei ollut
suostunut vaikenemaan, katoamaan, miehensä kuoleman jälkeen, vaikka luoja tietää ne olivat yrittäneet sulkea
hänen suunsa.
Terhi Rannelan Frau
porautuu Tšekkoslovakian saksalaismiehityksen käskynhaltijan rouvan Lina
Heydrichin elämään toisen maailmansodan aikana ja 80-luvulla. Onneksi Hitler ei
ymmärtänyt ajattelevien naisten päälle, sillä Lina Heydrich olisi ollut
julmaakin julmempi natsipäällikkö saadessaan suunnattomasti valtaa. Heydrichin
vaimona hänellä oli mahdollisuus käskyttää ja kohdella ikävästi omia alaisiaan
ja palvelusväkeä. Mies teki sitten mitä rouva käski suuremmalla skaalalla.
”Minä en tunne
syyllisyyttä mistään. En absoluuttisesti mistään.”
Yllä olevalla lainauksella Lina Heydrich pyytää häntä
haastattelemaan tullutta kirjailijaa Eich Richteriä aloittamaan teoksensa. Richter
käy useamman kerran haastattelemassa vanhaa Linaa, joka puhuu mielellään
vanhoista ajoista kirjailijan kanssa. Kirjailija ei ole valmis tekemään
kirjasta sitä mitä haastateltava haluaa, vaan hänellä on muut intressit
haastatteluille. Richter on tehnyt hyvin pohjatyönsä kirjalleen, mm.
haastatellut Heydrichtien palvelijoita.
Mistään suuren suuresta rakkaudesta ei Heydrichtien avioliiton
yhteydessä voine puhua, kun molemmilla oli suhteita avioliiton aikana. Lina oli vahva nainen ja ohjasi miehensä hirviömäisiä ja julmia tekoja mm. yllytti nuorena liittymään puolueeseen, jossa nousi korkealle ja valta nousi molempien aviopuolisoiden päähän. Avioliiton pahimmaksi kohdaksi nousi selkeästi murhayritys Linan aviomiestä kohtaan, joka ei
onnistunut, mutta epäonnistumisesta huolimatta Heydrich kuoli sairaalassa tulehdukseen. Miehensä kuoleman johdosta Lina suunnitteli
kammottavat seuraukset hyvin laajalle alueelle ja laajoihin ihmisryhmiin. Kirjan tarina avaa näitä
hirviömäisiä julmuuksia. Kaiken huipuksi Lina ei saanut niistä tuomiota.
Terhi Rannela on kirjoittanut kirjassaan Frau toisen maailmansodan julmuuksia
auki. Kohteena on Praha ja pienet kylät Prahan lähistöllä, jotka tuhottiin
raivostuneen ja vallasta juopuneen naishirviön katalilla suunnitelmilla. Tämä
kirja nostatti kauhukuvat ajatuksiini, jotka haluan unohtaa mahdollisimman
pian, mutta tiedän, että se ei ole mahdollista.
Terhi Rannela, Frau
Karisto 2016
s. 226 + kuva Lina ja Reinhard Heydrich + lähteet
Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Oman kirjahyllyn aarre
Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 30. Kirjan kannessa on
kaupunkimaisema. Kannessa on kuva Prahasta.
Olen lukenut Fraun. Natsiaatetta ei pysty tajuamaan eikä sitä minkä massahysterian se loi. En niin kovasti tästä kirjasta innostunut, sen sijaan Laurent Binetin HHhH = Himmlers Hirn heisst Heydrich oli aivan järkyttävän hyvä!
VastaaPoistaSamat sanat, natsiaatetta ei pysty tajuamaan eik myöskään siitä seurannutta massahysteriaa. Jonkinlaista massahysteriaa liikkuu tuolla itäisessä naapurimaassa. Hyvin ikäviä tapahtumia ihmisille, joita ei kuuleman mukaan asu Venäjällä, kuten homoja ja transvestiitteja.
PoistaMinusta tuntuu, että sain tämän kirjan mukana ihan tarpeeksi tietoa Heindrichin perheestä, enkä halua lukea heistä lisää.
Minusta tämä kirja on tosi hyvä kuvatessaan sitä, miten he eivät ikinä tajunneet, eivät myöhemminkään. Kuuntelin Linan haastatteluja ja olin järkyttynyt, miten hän oli vailla kaikkea empatiaa, kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.
VastaaPoistaKoska olen erittäin kiinnostunut historiasta, olen ajautunut moniin haastettluihin, kuten vaikka Rolf Mengelen, joka irtisanoutui täysin irti isästään jo ajoissa ja tietty Mengeleä tukenut klaani ei tätä hyväksnyt. Siellä se perhe vain viettää firmansa juhlia ja maatalouskoneissa koreilee ylväästi nimi Mengele. Pitää varoa, ettmme eksy kylään. Hyvin ohi olemme liipanneet vahingossa. Samoin tapahtui Linan pensionaatin kanssa.
Tätä aihetta ei saisi jättää, ettei kaikki taas alkaisi ja nyt jo löytyy niitä, jotka kieltävät holokaustin.
♥♥
Niitä henkilöitä on Leena ollut toisesta maailmansodasta asti, jotka eivät tunnusta, että holokaustia on edes ollut. Ihmiset ovat julmia. Saatoin katsoa vähän aikaa telkkarista ohjelmaa missä näytettiin kuvia keskitysleireiltä. Järkyttäviä kasoja luurangoiksi laihtuneista ihmisistä, jotka sitten poltettiin. Mikä laittaa ihmiset tekemään julmia tekoja?
PoistaTästä tuli yksi suosikkikirjoistani pari vuotta sitten. Kävin kuuntelemassa Terhi Rannelaa Jyväskylän kirjamessuilla ja ihastuin kirjaan jo ennen kuin olin lukenut sen. Rannela teki tosi paljon taustatyötä kirjaa varten, matkusteli Saksassa ja tutki historian dokumentteja.
VastaaPoistaKirjat avautuvat paljon paremmin, kun kuulee kirjailijan kertovan kirjasta. En tarkoita sitä, että luetaan otteita kirjasta, vaan kerrotaan kirjan tekemisestä ja taustatöistä, jos niitä on ollut.
PoistaRankka aihe ja tutkimustyö on varmasti ollut haastavaa. Rannela tekee mykistäviä kirjoja. Suosittelen Punaisten kyynelten taloa, jos et ole vielä sitä lukenut <3
Tämä kuulostaa ehkä aavistuksen ahdistavalta minun makuuni, vaikka olen natseista lukenutkin. On minulla kyllä juuri nyt lainassa Rannelan Punaisten kyynelten talo, joka kertoo Kambodzasta. Rankka kirja varmaan sekin, mutta Aasia on alkanut kiinnostaa minua viime vuosina.
VastaaPoistaPunaisten kyynelten talo oli minusta hiuksia nostattavan hyvä. Pidin siitä enemmän kuin Frausta. Olen tutustunut erääseen rouvan, joka on paennut kyseisestä maasta lastensa kanssa ja joutunut Suomeen. Osa lapsista katosi sodan jalkoihin. Luultavasti heille kävi niin kuin kirjassa.
PoistaRannela kirjoittaa raskaista aiheista hienoja kirjoja.
Pidin tästä kirjasta. Niin kaunistelemattomasti kuvas Linaa ja tapahtumia.
VastaaPoistaHieno kirja, mutta tuo aihe on niin paha, että yritän unohtaa koko Linan. En haluaisi tuntea kyseistä ihmistä. Julma nainen.
Poista