Emma Hooper: Koti-ikävän laulut

Eikä hän pystynyt hengittämään eikä uimaan, vesi oli niin kylmää että se tuntui kovalta vaikka ei ollut jäässä, ei enää, nyt hän oli meressä, vettä oli joka puolella sitä oli hänessä sitä oli kaikkialla ja hän sylki ja pärski, painuessaan kohti pohjaa hän nosti kätensä ylös, nosti siipensä ylös, ylös, villapuserot olivat mahdottoman raskaita, mahdottoman kylmiä, hän kauhoi kauhomistaan, potki potkimistaan, saappaat olivat kömpelöt kuin piirroshahmon jalat, sitten hänen päänsä nousi pinnalle, melkein, melkein, hän upposi taas, kovin painavana, saappaat täynnä vettä, ilman siipiä, kädet sotkeutuneina villapuseron hihoihin ja toisiinsa.

Kanadalainen Emma Hooper kirjoittaa kauniita ja koskettavia kirjoja, jotka hän on sijoittanut kotimaahansa. Hänen ensimmäinen kirjansa Etta, Otto, Russel ja James oli hieno rakkauskertomus. Koti-ikävän laulut on myös rakkauskertomus, mutta samalla se kertoo muutoksesta, omasta kodista luopumisesta ja koti-ikävästä. Kirjailija on itse muuttanut Britanniaan, mutta käy niin usein kuin mahdollista Kanadassa laskettelemassa.

Kirjan tarina sijoittuu Kanadan syrjäseuduille, saareen, jonka miehet ovat olleet vuosikymmeniä kalastajia, mutta kalojen pikkuhiljaa loputtua, he ovat perhe toisensa jälkeen muuttaneet saarelta pois etsimään elantoa muualta. Jäljellä on enää Connorien perhe, johon kuuluu Aidan, Martha, Finn ja Cora. Lopulta vanhemmat antavat periksi ja alkavat käymään vuorokuukausin töissä mantereen puolella. Lapsilla ei ole ikäisiään kavereita, ei koulua, ja pikkuhiljaa vanhemmat luopuvat heidän kasvattamisestaan. Lasten mielipaikkoja ovat naapureiden talot. 11-vuotias Finn kalastaa ja odottaa sitä, että kalat palaavat, jolloin myös ihmiset palaavat takaisin.

Aidan ja Martha ajelehtivat koko ajan kauemmaksi toisistaan, eivätkä huomaa lastensa hätää perhetilanteesta. Lopulta 14-vuotias Cora ottaa irtioton perheestä, jolloin molemmat vanhemmat huomaavat perhetilanteen kriisiytyneen. On tullut aika olla perheen aikuisia ja on tullut aika huolehtia lapsista.

Koti-ikävän laulut puhuttelee luonnon puolesta, kadonneiden kalojen puolesta, syrjäkylien autioitumisesta, perheiden ja lasten vaikeutuvista tilanteista, kun aikuiset eivät ota aikuisen roolia vakavasti, vaan ajelehtivat tilanteesta toiseen. Kirja ottaa myös kantaa ilmastonmuutokseen, kun ikijäävuoria näkyy yhä etelämpänä, ja jääkarhujen olosuhteet  vaikeutuvat. Emma Hooper kirjoittaa ihmisten upeasta yhteistyöstä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, mutta hän kirjoittaa myöskin betoniviidakoista, asuntojen ja katujen ahtaudesta, suurista tehtaista, saasteista ja huonosta ilmasta. Kirjailija ei osoita, vaan hän antaa lukijan itsensä ymmärtää syrjäseudun asukkaan tilanne ilmaston muuttuessa lämpimämmäksi. Upeaa vastakkainasettelua. Kirja on tehty rohkeille ja luontoa rakastaville ihmisille.

Ihmeellistä kyllä hän kuuli vedessä sydämensä lyönnit ja tunsi sen sykkeen joka puolella ympärillään. Hän lakkasi kauhomasta ja potkimasta ja pelkästään kuunteli, ihmeellistä, ihmeellistä.

Emma Hooper, Koti-ikävän laulut *****

Suom. Satu Karhulahti

Gummerus 2019

s. 377

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja