Heli Laaksosen runokirja Aurinko. Porkkana. Vesi. saa hyvälle tuulelle jo, kun
katselen kirjan kansikuvaa, jossa orava hyppelee tammen oksalta koivun oksalle,
vaikka se ei olisikaan oikeassa elämässä mahdollista, sillä tammen terhoja on
syksyllä ja koivun urpuja kesällä. Mutta runoilla ei ole rajoja. Käännän kansilehden auki ja ihailen sen takaa
ilmestyviä grafiikankuvia, jotka on painettu vintiltä 50-luvulla löydetyillä
linopainolaatoilla.
munt kirjotti Heli
ei kenenkään äit
muistoks täst ajast
kui eletti oltti
no joku eli joku oli
joku katteli päält
ymmärs vähä
ja senki vääri
ei osannu olla tämä aja ihmine
Muutin Turkuun asumaan 15 vuotta sitten. En ymmärtänyt turun
murretta yhtään. Mies yritti puhua kirjakieltä, että ymmärtäisin edes hänen
puhetta, mutta halusin ymmärtää myös murretta, etten ymmärtäisi väärin. Avuksi
ymmärtämiseen mieheni osti minulle Heli Laaksosen Pulu uis runokirjan ja siitä
se murteen opettelu lähti. En kyllä väitä, että osaisin sitä vieläkään, mutta
Helin runoja olen lukenut ahkerasti. Kirjahyllystäni ja blogistani löytyy jo
useampi Helin kirjoista.
sää ketä munt luvet
mikä o sun päivies luku
mikä o aikas ilo
tee oma laulus niist
älä jää veissama
muitte virssi
älä näitäkä
Minulle sana "ketä" on tuottanut aina eniten vaikeuksia turun
murteessa. Yllä olevassa runon säkeessä "ketä" tarkoittaa mielestäni sanaa joka. "Sinä joka
luet runojani". Seuraavaksi voisinkin kysyä Heliltä, että mitä tarkoittaa "mikä
on sun päivies luku?" Tarkoittaako se kenties, että kuinka vanha olet? Tämmöisiä
mietiskelen, kun luen näitä runoja. Sen voin ilolla ilmoittaa, että Helin runoja lukiessa tulen aina iloiselle tuulelle, vaikka en ymmärtäisikään kaikkea, mitä ne tarkoittavat. Heli Laaksosen runot ovat täynnä ilon pisaroita, naurun kuplia ja hyvää tekevää tuulta.
älä revi vanhoi tapetei
jätä lämmöks
jätä tuult vaste suojaks
miäspolvie merkiks
mut omas
omas
lait päälmäiseks
Heli Laaksonen, Aurinko. Porkkana. Vesi.
Wsoy 2019
s. 93
Runokirja
Laaksonen Heli: Lähtisiks föli
Kirjan kantta ja Heli Laaksosta ei voi vastustaa ja tämä onkin kirjaston varauslistalla:)
VastaaPoistaYstävättäreni aviomies on saksalainen ja hän halusi opetella suomen kielen, missä hän sitten onnistuikin. Totesi kuitenkin:"Finnisch ist keine Sprache, das ist eine Krankheit!" Ja kyllä näin karjalaisjuurisena siltä myös sekä Turun murre että Tampereen nääskieli korvaan särähtävät. Mutta sen muurin Laaksonen jyrää matalaksi humoreskilla ja elämänmyönteisellä asenteellaan. Joten "Pulu uis" & kumpp:)
Onpa kiva kuulla, että sinäkin tykkäät Heli Laaksosen runoista.
PoistaJännä, että löysit kielimuurin, sillä semmoinenhan täällä Suomessakin on.
Minulle tutut murteet löytyvät Koillismaalta ja Oulun rannikkoseuduilta, Pohjois-Suomen ja Itäisen Suomen murteet, paitsi kun saavutaan Savoon, alkaa tulla vaikeuksia. En oppinut ikinä ymmärtämään ystäväni savolaista miestä sinä aikana, kun he olivat yhdessä. Osaan siis nyökytellä ja mukailla sujuvasti eri murteilla.
Kotilainen Lari; Kielen elämä: Suomen kieli eilisestä huomiseen teos kertoo kielen kehityksestä Suomessa mukavalla tavalla.
Eihän siitä tietysti tarkkaa tietoa ole, että milloin se suomen kieltä on alettu puhumaan, mutta noin 2000 vuotta sitten kirjan mukaan. Suosittelen lukemaan.
https://kirjasahkokayra.blogspot.com/2017/07/lari-kotilainen-kielen-elama-suomen.html
Näinkin voimakkaina säilyneet murrealueet maassamme ovat kiintoisa ja erikoinen ilmiö, Helsingissäkin on/oli ohan oma nuorison stadin slanginsa, jota aikuiset mahtavaa kyllä eivät niinkään ymmärtäneet.
PoistaTuon Kotilaisen teoksen varasin ja luin tuolloisen postauksesi perusteella, ja se oli todellinen herkku. Mainiota viikonalkua ja nyökyttelemiiseen tarpeen tullen;)
Minusta tuntuu ja kuulostaa nykynuorista, että he ovat kehitelleet oman uuden kielen, jota en ymmärrä. Siihen liittyy myös omituinen mutina.
PoistaSanat ovat outoja ja ne on johdettu digimaailmasta. Lyhennyksiä sanoista. Nuorten kieli on ylittänyt kielimuurit ja digimuurit, ja ikämuurit, jos pysyttelee mukana somemaailmassa.
Laitoin tuon Kotilaisen kirjan esille, jos lukijoita kiinnostaa lukea kielen kehityksestä. Kotilainen kirjoittaa myös kielen uhkista, joka taitaa olla tuo sanojen lyhentäminen lyhenteiksi, englannistuminen jne.
Uusiokieli pitää paikkansa: outoihin sanoihin ja ilmauksiin törmäilen tavan tapaa Murmeliviisikon kanssa viestejä vaihdeltaessa ja keskustellessa; Urbaanisanakirja on kova juttu;)
PoistaEräs pieni poika oli sanonut äidilleen, että älä dundaa minun tunnelmaa, kun äiti oli pyytänyt siivoamaan sotkut pöydältä. Jos alle kouluikäinen jo puhuu outoa kieltä, niin mitähän hän puhuu aikuisena.
PoistaVoi, ihana Heli Laaksonen! <3 Tämä kirja on tosiaan vastustamattoman houkuttelevan näköinen jo kannesta lähtien, ja Helin tekstit ovat ihania piristyspillereitä. En ole lukenut hänen kirjojaan vuosiin, mutta omassa hyllyssäkin on pari kirjaa, jotka pitäisi kyllä vihdoin lukea.
VastaaPoistaMinullahan on suuri Turku-rakkaus, Turku-ikävä ja Turku-nostalgia. Olen asunut siellä kahteen otteeseen, mutta vaikka olin siellä onnellisempi kuin missään muualla, jotenkin aina päädyin muuttamaan muualle... Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta mieheni ei ole yhtään kaupunkilainen, joten näillä näkymin ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa enää Turkuun. Pitäisi kyllä edes käydä siellä pitkästä aikaa...
Niin, ensimmäisen kerran, kun muutin Turkuun, minä kyllä aluksi inhosin sekä sitä murretta että ruskeaa Aurajokea, mutta äkkiä sitä kotiutui ja rakastui niihinkin molempiin! :) Nykyään tulen aina hyvälle tuulelle, jos kuulen (tai luen) Turun murretta. Puhumaan sitä ei kyllä muualta muuttaneena taida oppia.
Helin runot ja Heli itsekin ovat ihania, raikkaita ja iloisia <3
PoistaOlen samaa mieltä, että ei tuota Turun murretta opi ulkopaikkakuntalaiset. Se ei kuulosta aidolta. Mieheni on Turun saaristosta kotoisin, enkä vielä 15 yhteisen vuoden jälkeen ymmärrä, jos hän puhuu murteella. Mutta olen huomannut, että omaan puheeseenikin lipsahtaa välillä sana ketä, enkä tiedä mitä se siinä lauseessa tarkoittaa, se vaan pulpahtaa jostakin, ketä :)