J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

Hyvää Runebergin päivää!

Tämä päivä on kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivä, sillä hän syntyi Pietarsaaressa 5.2.1804. Hän olisi nyt 216 vuotias. Runeberg oli runoilija, opettaja, pappi, toimittaja ja professori. Koska Runeberg kirjoitti ruotsiksi, hänen kirjallisuutensa on vaikuttanut myös ruotsalaiseen kirjallisuuteen. Suomihan kuului Ruotsiin hänen syntymänsä aikoihin, mutta liitettiin Venäjään vuonna 1809. J.L. Runebergin ikimuistoinen kokoelma Vänrikki Stoolin tarinat (1848) kertoo sankarirunoelman vuosina 1808-1809 käydystä Suomen sodasta, jolloin Ruotsi menetti Suomen Venäjälle.

Kirja alkaa hienosti Maamme runolla (1846), jossa on 11 säkeistöä. Me olemme tottuneet vain ensimmäiseen ja viimeiseen säkeistöön. Runon on säveltänyt Fredrik Pacius (1848), mutta alkujaan runolle oli muitakin säveltäjiä mm. Runeberg itse sävelsi runon. Runon suomennoksia on useita niin kuin säveltäjiäkin, mutta vakiintuneen paikan Suomen kansallisrunona ja - lauluna Maamme-runo sai vasta, kun Paavo Cajander teki siihen suomenkieliset sanat vuonna 1889. Alapuolella ensimmäinen ja viimeinen säkeistö:

Maamme

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,

soi, sana kultainen!

Ei laaksoa, ei kukkulaa,

ei vettä rantaa rakkaampaa

kuin kotimaa tää pohjoinen,

maa kallis isien.

Sun kukoistukses kuorestaan

kerrankin puhkeaa;

viel´ lempemme saa hehkullaan

sun toivos, riemus nousemaan

ja kerran laulus, synnyinmaa,

korkeimman kaiun saa.

Aika, jolloin Runeberg kirjoitti runonsa oli fennomaanien aikaa. Haluttiin olla suomalaisia ja itsenäisiä. Maamme-laulu on otettu myös Viron ja Latviassa asuneiden liiviläisten kansallislauluksi.

Maamme-laulun jälkeen saa vuoron kirjan nimen antanut Vänrikki Stool, joka vanhana miehenä kertoo sotamuistoja nuorelle ylioppilaalle, joka kukkoilee vanhalle miehelle, mutta lopulta tunnustaa miehen ansiot ja oman tyhmyytensä. Harva selvisi sodista ja heitä kannatti kuunnella, mitä se sota oikein tarkoitti. Runossa on 27 säkeistöä.

Vänrikki Stool

24. säkeistö

Hän veripäivät nähnyt on

ja käynyt surman tiellä

ja voiton nähnyt, tappion,

jonk´ äityy haavat vielä;

häll´ on niin paljon muistissaan,

maailma mit´ ei muistakkaan.

Runebergin mukaan kirjan kertojalle Vänrikki Stoolille ei ole yksittäistä henkilöhahmoa, vaan henkilö on monen sodankävijän kertomuksista koottu kokoelma.

Johan Ludvig Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat 
suom. Paavo Cajander 1889
Gummerus 2014
s. 210
ensim. painos 1848