F. M. Dostojevski: Vanhan ruhtinaan rakkaus (1500. postaus)

Maria Aleksandrovna Moskaleva on tietysti Mordasovin ensimmäinen nainen, siitähän ei saata olla epäilystä. Hän käyttäytyy siten kuin ei tarvitsisi ketään, vaan ikään kuin kaikki tarvitsisivat häntä. Totta on, ettei hänestä juuri kukaan pidä ja monet vihaavatkin häntä vilpittömästi, mutta sen sijaan kaikki häntä pelkäävät, ja sitä hän juuri kaipaakin. Sellainen piirre on jo korkeamman diplomatian ilmaus.

Venäläisen klassikkokirjailijan Fjodor Mihailovitš Dostojevskin (1821-1881) Vanhan ruhtinaan rakkaus kietoi 1800-luvun juoruilevan pikkukaupungin silmäätekevät sekä rikkaan vanhan ja muistisairaan ruhtinaan tapahtumiin, joista oli huvittavaa lukea. Dostojevski oli taitava kuvaamaan ihmisiä, joita ajaa oman edun tavoittelu ja halu rikastua toisten kustannuksella. Tässä tapauksessa vanhalle ruhtinaalle yritettiin naittaa kieroudella ja vääryydellä nuori kaunis nainen, Zinaida. Asialla oli, kuinkas muutenkaan, tytön kunnianarvoisa äiti, Maria Aleksandrova Moskaleva.

Oletteko missään nähneet sellaista kaunotarta? Totta on, että hän on ylpeä, liiankin ylpeä! Puhutaan, että Mozgljakov kosiskelee häntä, mutta tuskinpa häitä tullaan viettämään. Mikä on Mozgljakov? Nuori kylläkin, ei hullumman näköinen keikari, omistaa puolitoistasataa panttaamatonta sielua, on pietarilainen. Mutta hänen päässään ei ole kaikki kunnossa.

Zinaidalla oli siis kosija ennestään, joka ei pysynyt poissa, vaikka tyttö oli sitä häneltä pyytänyt. Tällä kertaa kosija toi mukanaan vanhan setänsä, ruhtinaan, joka oli suunnattoman rikas ja joka oli aina ollut perso naiskauneudelle. Tuostapa sai tytön äiti kieron ajatuksen naittaa tyttärensä ruhtinaalle. Muutenhan voisi käydä niin, että tyttö jäisi naimattomaksi, niin kuin oli aikonut, eikä äiti pääsisi hyötymään kauniin tyttärensä menestyksestä ollenkaan.

Dostojevski oli uskomaton ihmismielen kuvaaja. Henkilöhahmot ja tapahtumat olivat tragikoomisia ja huvittavia. Uskonpa, että tämän kirjan tapahtumat olisivat uskomattoman hauskoja teatterin lavalla. Näin kirjan kohtauksia jo näyttämöllä ja yleisön nauramassa mm. kohtauksissa, joissa salakuunnellaan, mitä toisessa huoneessa tapahtuu. Ruhtinas itse oli kuvattu hauskana tyyppinä, jota katsellessa ja kuunnellessa nauraisi kippurassa. Kirjan tapahtumat olivat liioiteltuja, mutta varmasti 1800-luvulla monessa perheessä mietittiin ja jopa kieroiltiin tyttöjen naittamisesta vanhoille ja rikkaille leskimiehille. Tytöiltähän ei kyselty mitään, tai heidän puheitaan ei uskottu, heidän oli naitava jopa vanhus, jos se niin määrättiin.

Zinaida ei ollut ihan helppo tapaus tyttäreksi, sillä hän oli mennyt rakastumaan veljensä opettajaan. Mikä häpeä. Maria Aleksandrovan sydän ihan kiehui raivosta, mutta lukekaapa kirjasta mitä tapahtui ruhtinaan vierailun aikana. Tähän sekametelisoppaan sekoittui useampi kauhan hämmentäjä. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Dostojevskin Vanhan ruhtinaan rakkaus on ratkiriemukas romaani suoraan 1800-luvulta.

Mutta miksi toistaa näitä huhuja, eiväthän ne kuitenkaan ole tosia.

F. M. Dostojevski, Vanhan ruhtinaan rakkaus

suom. Juhani Konkka

Gummerus 2013, 7. painos

s. 175

Djadjuškin son 1859

Dostojevskin oma elämä oli kuin suoraan romaanista, sillä hänet vangittiin vuonna 1849 mielipiteidensä vuoksi ja tuomittiin kuolemaan. Armahduksen jälkeen hänet lähetettiin viideksi vuodeksi Siperiaan vankileirille.  Myrskyisät naissuhteet, pelivelat ja rahattomuus ajoivat kirjailijan usein maanpakoon. Vakiintuneen aseman klassikkokirjailijana hän sai vasta kuolemansa jälkeen. Mm. Rikos ja rangaistus, Idiootit, Riivaajat ja Karamazovin veljekset ovat Dostojevskin tuotantoa.

Tämä on blogin 1500. postaus. Kirjasähkökäyrä täytti maaliskuussa 8 vuotta, joten aika paljon on tullut vuosien mittaan luettua ja postattua. Minusta on kivaa, että blogin juttuja kommentoidaan, joten sydämellinen kiitos kaikille kävijöille ja kommentoijille. 

Aurinkoista kevättä ja lukuiloa t. Mai