Mestari
ähkäisi. Hän käänsi hyvin varovasti päätään ja katsoi rintansa päällä makaavaa,
neljänsadan paunan painoista ihmissutta. Mussovits paljasti äristen rivin
hirvittäviä, veitsenteräviä hampaita.
”Sinä
huijasit”, mestarin ääni rahisi ihmissuden ruhon alta.
”Et
voittanut… minua… yksin. Sait apua.”
Magdalena
Hain fantasiakirja Susikuningatar on Gigi ja Henry-steampunktrilogian
viimeinen kirja. Kirjan 15-vuotias päähenkilö Gigi oli opiskellut Pariisissa
kolme vuotta taistelijaksi, jotta oli valmis ottamaan vastaan ihmissusien
kuningattaren tehtävät. Tietysti Gigillä oli vihollinen, joka pitäisi voittaa,
ja opintojen valmistuttua koitti paluu kotimaahan ja sota tuota inhottavaa Luopiota ja sen
armeijaa vastaan. Tuo kyseinen Luopio anasti vallan Gigin perheeltä ja Gigi oli
luvannut ihmissusille palauttaa ihmissusien maan takaisin heille, sillä virtasihan
Giginkin suvun suonissa ihmissusien veri. He kuuluivat samaan laumaan. Yksi ja
sama olento.
Olkavarttani
ja kaulani oikeaa puolta peitti eräänlainen koristeellinen, haarniskamainen
rakennelma, joka jatkui osittain ihon sisään. Suurin osa oikean käsivarteni
ihosta oli arpeutunut röpelöisen vaaleanpunaiseksi ja tiesin, että sen sisällä
kulki monenlaisia vaijereita ja rataskoneistoja, jotka korvasivat menettämääni
luonnollista kudosta.
Gigi
oli kohdannut arkkivihollisensa aiemminkin, jonka johdosta hän oli melkein kuolla.
Onneksi hänen isänsä oli keksijä, joka loi Gigin menettämät ruumiinjäsenet
uusiksi mekaniikan avulla. Myös kasvoja jouduttiin uusimaan mekaniikalla ja
puuttuva silmä korvattiin tekosilmällä, jonka avulla Gigi pystyi näkemään,
mutta erityisellä tavalla. Silmän ja kehon mekaniikan avulla Gigi toimi yhtä
luonnollisesti kuin kuka tahansa muukin.
Steampunk
(suom. höyrypunk) on tieteiskirjallisuuden suuntaus, johon liittyy 1800-lukua
ja viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus.
Nykytekniikan keksinnöt toimivat kirjoissa höyryvoimalla tai kellokoneistoilla
ja ulkonäkö muistuttaa viktoriaanisen ajan muotoilua. Steampunkin innoittajia
ovat 1800-luvun romantiikan kirjoittajat mm. Mary Shelleyn Frankensteinin
hirviö.(Wigipedia)
Mussovits
oli toiminut kolmen Pariisin vuoden aikana Gigin hengenpelastajana, tukena ja
turvana sekä ystävänä. Gigi tarvitsi Mussovitsia, sillä hän oli kokenut jo
useamman murhayrityksen. Luopio oli vallanhimoinen hallitsija, eikä suvainnut
minkäänlaisia salaliittopyrkimyksiä. Toinen hyvä ystävä oli Henry, johon Gigi
oli tutustunut jo lapsuudessa. Gigi asui ystäviensä kanssa, eikä varsinkaan äiti
tykännyt siitä ollenkaan. Miehiä.
Gigin
ja ystävien matka takaisin kotimaahan oli täynnä kaikenlaisia seikkailuja ja
kesti pitkään. Siitä pitivät Luopion miehet huolen. Paluu kotimaahan onnistui
lopulta, mutta ongelmat eivät päättyneet siihen. Lue lisää tästä koukuttavasta
fantasiakirjasta. Susikuningattaren paras teema on ystävyys, sillä ilman
luotettavia ystäviä, Gigin elämä olisi ollut paljon vaikeampaa. Ystävät
tasapainottivat toinen toisiaan kaikessa ja jokaiselle riitti omat ongelmansa
kirjan tarinassa. Yllättävä ja kekseliäs steampunktarina 1800-luvulta.
Magdalena
Hai, Susikuningatar
Karisto
2014
s.
436
Gigi
ja Henry 3
Nuortenkirja
Fantasia
Nuortenkirja
Fantasia
Sinä luet todella monipuolisesti kirjallisuutta. Tällaisia fantasiakirjoja en ole koskaan lukenut, mutta mukava näitä postauksia on lueskella. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Anneli :)
PoistaOlen huomannut, että vaihtamalla genreä aina välillä, lukuinnostus palailee ihan itsestään. Joskus nimittäin tulee luettua kirjoja, jotka vievät sen lukuinnon!
Gigin tarina on jännittävä, mielikuvitusrikas, villi, sotaisa, synkkä, mutta myös toiveikas.
Mukavaa viikonloppua!
Luin tuossa syksyllä koko trilogian, ja bloggaukset kesällä, mutta avausosasta pidin eniten.
VastaaPoistaKiva, että bloggaukset ovat tulossa. Löysin tämän kirjan omasta lukemattomien kirjojen pinosta. En ole lukenut aiemmin ilmestyneitä. Nyt on aikaa lukea omia kirjoja, kun kirjastosta ei saa mitään luettavaa.
PoistaKirjastot on tosiaan kiinni, Itselläkin on varmasti toista sataa kirjaa lukematta omissa kaapeissa, tiiliskivissäkin löytyy
PoistaKuulostaa tutulta. Eikun omia kirjoja lukemaan :)
PoistaKuulostaa jännittävältä, minulla kulki kylmiä väreitä pitkin selkäpiitä. :)
VastaaPoistaKirjallisuudenlaji ei ole minulle tuttua, mutta visuaalisesti steampunk-estetiikka viehättää.
Terveisiä sinne unelmakaupunkiini! :) Syövätkö puput murattia? Voisi kuvitella, ettei se niille maistuisi, mutta kyllähän niitä yleensä kaikki kiinnostavimmat kasvit kiinnostavat. :)
Kiitos Sara kommentista :)
PoistaTässä kirjassa kuljettiin ihmissusien matkassa, mutta en kokenut kuitenkaan oloani pelottavaksi, vaan uteliaaksi.
Hauska kuulla, että viihtyisit Turussa. Puput syövät mitä vaan, siksi kukkapenkin ympärillä on verkkoaita. Naapurin irrallaan oleva kissa pitää huolen, että edes jotakin säilyy. Olen pistänyt katkenneita muratinoksia vesilasiin ja kappas vaan, ne tekevät uusia lehtiä. En tiedä tykkäävätkö puput muratista, mutta ainakin ne katkoo varsia terävillä hampailla.
Trilogia muuttuu matkan varrella ja minä pidin ehkä eniten viimeisestä osasta, jossa sävyt synkkenevät. Kaikkiaan varsin mielenkiintoinen tarina, jota olen yrittänyt tarjota myös kuopukselle luettavaksi. Toistaiseksi vähän huonolla menestyksellä.
VastaaPoistaKiitos Minna kommentista :)
PoistaTässä vaiheessa minua tietysti harmittaa, että en ole lukenut aiemmin ilmestyneitä kirjoja tästä trilogiasta, mutta tähän korona-aikaan pitää sopeutua.
Hyvä, että kuopuksesi kuitenkin on ahkera lukija. Olen sitä mieltä, että lukeminen kannattaa aina, se on hyvä harrastus ja sen avulla keskittymiskyky, mielikuvitus ja sanavarasto kehittyvät.
Mai, fantasia ei ole minun lajini.
VastaaPoista(Kurkkaatko s-postille tai meseen:)
♥
Kiitos Leena ♥
Poista