tiistai 15. syyskuuta 2020

Carmen Mola: Verimorsian



Ensi alkuun se tuntuu leikiltä. Joku on sulkenut lapsen pimeään paikkaan ja hänen täytyy yrittää päästä sieltä ulos omin neuvoin. Ensin pitäisi löytää valokatkaisija, mutta lapsi ei etsi sitä, koska arvelee oven avautuvan hetkenä minä hyvänsä.
Ovi ei avaudu.

Madridilaiskirjailija Carmen Molan psykologinen trilleri Verimorsian aloitti komisario Elena Blanco-dekkarisarjan. Elena Blanco tuli kirjan sivuilla tutuksi sinnikkäänä rikostutkijana, mutta yksityiselämä oli aika särmikästä, grappaa ja yhden illan juttuja riitti. Elämä keskittyi selviämiseen päivästä toiseen, ja sydänsuruun, sillä hänen oma poikansa oli kadonnut kahdeksan vuotta aiemmin.

Tekninen tutkija koskettaa naista ensimmäisenä, raottaa silmää nähdäkseen pupillin, ja he kaikki yllättyvät pahanpäiväisesti. Fuentes älähtää, mutta ei siksi, että silmäkuopasta ryömii esiin toukka.
Hän on elossa! Laukku, äkkiä.

Elena Blancon lähimmät työkaverit olivat Chesca ja Orduno. Yllättäen Blanco otti tiimiinsä mukaan nuoren innokkaan poliisin Zaraten, joka oli ensimmäisiä tunnistamattoman nuoren naisen ruumiin löytäjiä. Naisen, joka katosi polttariyönä. Mutta pelottavinta asiassa oli se, että myös hänen isosiskonsa oli kadonnut vuosia sitten juuri ennen häitä. Isonsiskon murhaaja istui vankilassa. Oliko murhan takana kopioija vai istuiko vankilassa syytön mies?

Ensimmäisinä päivinä hän nousi vaivalloisesti ikkunaan ja huusi apua. Ei enää. Hän ei myöskään enää yritä avata ovea lapiolla hakkaamalla. Hän vain odottaa. Hän on tutkinut hallin läpikotaisin, eikä sieltä löydy enää säilykepurkkeja. Vain toukilla riittää syötävää. Koiran raato on niiden peitossa. Ensi alkuun näky kuvotti häntä, mutta nyt raadon hajoamisen seuraamisesta on tullut vangitsevaa leikkiä. Hän näkee, kuinka koiran selkä, korvat ja kieli katoavat hiljalleen.

Verimorsiamen sivuilla puhutaan toukista. Niitä löytyy kirjassa yllättävistä paikoista. Ja niillä tehdään yllättäviä tekoja. Nuo toukat liittyvät erään lapsen lapsuuteen. Ikävillä lapsuudenkokemuksilla on vaikutuksensa. Kirjan murhaaja oli kokenut lapsuudessaan ikävän trauman. Jostakin syystä murhaaja halusi, että muutkin joutuisivat kokemaan pahoja asioita, kidutusta, joka johtaisi kuolemaan.

Madridilaiskirjailija Carmen Mola kirjoittaa anonyymisti. Tapahtumat sijoittuvat Madridiin ja suurkaupungin syke tuli selkeästi esille kirjan sivuilla. Kirjan sivuilla tutustuin espanjalaiseen kiihkeän värikkääseen elämänmenoon, johon murhaaja loi omia synkeitä kuvioitaan. Koukuttava sarjanaloitus, joka ei nimestään huolimatta ole liian verinen eikä väkivaltainen. Kaksi seuraavaakin kirjaa on julkaistu Espanjassa. Toivottavasti pian myös Suomessa.

Carmen Mola, Verimorsian
suom. Einari Aaltonen
Like 2020
s. 372
La novia gitana 2020
Elena Blanco-dekkari
Espanja

6 kommenttia:

  1. Tässä rehevyydessä oli imua: reipasotteista menoa ja ronskia meininkiä, jossa päähenkilö ei ei erehdy eikä ehdi lillukanvarsia poimimaan.
    Molan tekstistä paistaa vaivattomuus ja silkka kirjoittamisen ilo, joten isosti tervetuloa jatko-osat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olen lukenut Dolores Redondon dekkareita, sillä espanjalaiset kirjat ovat rehevän rönsyileviä. Jos joku ei tykkää Redondon dekkareista, niin suosittelen Molan dekkarisarjaa. Ja päähenkilö on mitä parhain aikuinen nainen. Hänen iässään ei tarvitse enää kumarrella pomoja ja muita lipeviä vallanpitäjiä.
      Kirjassa oli tosi paha psykologinen loppukoukku, joka houkuttelee sarjan seuraavaan dekkariin.

      Poista
  2. Hyvä tietää, että tämä ei ole liian väkivaltainen. Kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän dekkareissa olla se pakollinen ruumis, mutta tässä kirjassa ei mässäillä verellä ja väkivallalla.

      Poista
  3. Tämä kuulostaa kiinnostavalta, vaikka nuo toukat hiukan hirvittävätkin 😁 En muista olenko koskaan lukenut espanjalaisia dekkareita, joten siksikin tähän voisi tutustua. Muutenkaan espanjalaista kirjallisuutta ei ole juuri tullut luettua pitkään aikaan. Ja hyvä tietää tosiaan, ettei väkivallalla mässäillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen pikkuhiljaa lämmennyt espanjalaiselle kirjallisuudelle. Muutaman Redondon dekkarin olen lukenut ja muutaman muun kirjan. Ihan hyvä lukea kirjoja myös muualta kuin Pohjoismaista tai Suomesta.

      Poista