En hengitä. Jalkani jatkavat polkemista. Laskeudun satulasta ja tuijotan siniseen valoon.
Keskellä katua lojuu punainen polkupyörä. Se näyttää rusentuneelta, renkaat ovat vääntyneet ja ohjaustanko sojottaa ylöspäin.
Ruotsalaisen Mattias Edvardssonin jännityskirja Hyvät naapurit kertoo nimensä mukaisesti naapuruksista. Mikael ja Bianca lapsineen muuttivat Tukholmasta rauhalliseen Skåneen. Naapureikseen he saivat yksinhuoltajaäidin teini-ikäisen poikansa kanssa. Kirjan kertojina toimivat Mikael, Jacqueline ja hänen poikansa Fabian. Kirjan tarinaa kerrottiin ennen ja jälkeen onnettomuuden.
En ole ikinä tykännyt samoista jutuista kuin muut saman ikäiset. Kun lapset päikkärissä leikkivät kotia, istuin aina vieressä ja mietin, olinko vahingossa joutunut väärälle planeetalle.
Mikael oli liikunnanopettaja, ja Fabian oli hänen oppilaansa. Fabianin kanssa oli todella paljon ongelmia, sillä muut oppilaat vierastivat häntä ja hän joutui kärsimään armottomasta kiusaamisesta. Fabianilla oli taito iskeä takaisin. Sovitteluja oli paljon ja lopulta Mikaelista tuli Fabianin mentori. Fabian oli älykäs, joten siitä ei ollut kyse. Hänellä oli vain omat tapansa, eikä äiti ollut suostunut pojan diagnosointiin.
Mitä voi tehdä, jos huomaa, että omassa lapsessa on jotain vialla, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi?
Jacqueline joi liikaa. Hän vaihtoi miehiä lennosta, eikä häntä haitannut, oliko miehet varattuja tai ei. Kun Jacqueline saapui paikalle, missä oli ihmisiä, kukaan ei kyennyt katsomaan muita kuin häntä. Hän oli magneetti ja hän tiesi sen ja käytti tilanteita hyväkseen. Muut naiset eivät voineet sietää häntä, eivätkä hänen poikaansa.
Näistä asetelmista Mattias Edvardsson kutoi psykologisen kudelmansa, jossa tarkasteltiin kyseisten henkilöiden ajatuksia ja tekoja. Miltä tuntui olla massasta poikkeava nuori, joka kaipasi isähahmoa elämäänsä, sillä äidistä ei ollut takeita, mitä hän kulloinkin teki? Miltä tuntui olla äiti pojalle, joka järjesti koko ajan hankaluuksia tai joutui itse niihin koko ajan? Miltä tuntui olla mies, jonka ajatuksissa oli heti ensi katseesta upea naapuri?
Mattias Edvardsson on taitava ihmiskuvaaja ja juonien punoja. Tällä kertaa arvasin juonikuviot ja toivoin tietysti niihin muutosta, mutta viihdyin todella hyvin tarkkailemassa naapurustoa. Onnettomuudet seurasivat toisiaan, ja uhkaavia tilanteita esiintyi jatkuvasti. Skåne ei ollutkaan hiljainen ja rauhallinen asuinpaikka, kuten Mikael vaimoineen oli toivonut.
Mattias Edvardsson, Hyvät naapurit
suom. Outi Menna
Like 2021
s. 377
Goda grannar 2020
Edvardsson Mattias: Melkein tosi tarina
Edvardsson Mattias: Aivan tavallinen perhe
Luin tästä jo yhden kehuvan arvion ja pistin tämän heti varaukseen kirjastosta. Toivottavasti tulisi pian, vaikuttaa kiinnostavalta!
VastaaPoistaSuosittelen kirjailijan muitakin trillereitä. Ne eivät ole kovin väkivaltaisia.
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta tarinalta.
VastaaPoistaKansikuvasta tulee mieleen, että ovatpa talot vieri vieressä lähellä toisiaan ja onko edes aitoja välissä rajaamassa? :)
Kiitos kommentistasi tänään. Luminen Turku näyttää varmaan ihastuttavalta. Kyllä on niin ihanaa, kun valo on jo lisääntynyt.
Lukuiloa!
Kiitos Sara kommentista :)
PoistaTurku on rakennettu samalla tavalla kuin kirjan kansikuva näyttää, talot ovat vieri vieressä ja tontit ovat pieniä.
Luminen Turku on ollut tämän viikon ajan sateinen ja taivaalta on tullut vettä. Lumikinokset sulavat ja tiet ovat petollista jäätä. Kevään merkkejä!
Lukuiloa :)