Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Jenny hymyili itsekseen kirjeen tylyä sävyä. Oli parasta valmistautua tapaamiseen hyvin. Hän uskoi kuitenkin selviävänsä yhdestä tehtaanjohtajasta, olihan hän ajanut työväen asioita ennenkin ja ollut pahemmissakin paikoissa.

Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa aloittaa uuden historiallisten kirjojen Puuvillatehdas-sarjan. Puuvillatehtaan varjoissa sijoittui 1800-luvun loppupuolen Turkuun. Kirja perustuu osittain faktatietoihin, mutta kirjailija on käyttänyt vapauksia vuosiluvuissa, paikoissa, tapahtumissa jne. Joillakin kirjan henkilöhahmoilla on historialliset esikuvansa, joista löytyy jonkin verran tietoa kirjan loppupuolelta. 

Kirjan päähenkilö on Jenny Malmström, joka on rovastin tyttärenä saanut koulutusta ja toimiikin tarinassa opettajana isänsä kuoleman jälkeen. Jenny oli leski ja sen vuoksi hän sai elää itsenäisen naisen elämää, josta hän ei ollut ihan helposti luopumassa kenenkään kaksilahkeisen vuoksi. Ottajia kyllä olisi ollut. Jenny piti päänsä ja itsenäisyytensä, vaikka hän otti vapaaehtoisesti huollettavakseen kolme alaikäistä lasta, mikä tuohon aikaan oli ennen kuulumatonta ja aiheutti ikäviä juoruja ja mustamaalaamista.

Jenny oli lähdössä markkinoille lasten kanssa. Heidän oli tarkoitus ostaa pojille sarkaa housuja varten ja Martalle hamekangasta. Markkinoilta sai yleensä paljon huokeammalla kuin putiikista, jos osasi tinkiä.

Jennyn elämä vaikeutui kovasti, kun hän otti huollettavakseen kolme orpoa lasta, mutta lasten seura toi hänen yksinäiseen elämäänsä paljon sisältöä. Suurin vaikeus tuli taloudellisesta tilanteesta ja siitä, että kaupungin seurapiirit eivät hyväksyneet yksinhuoltajaksi alkaneen Jennyn seuraa sen jälkeen, kun hän otti köyhälistöön kuuluvat lapset huollettavakseen. 

Kirjan suurin ja paras anti on selvästi yhteiskunnallisten teemojen esilletuonti. Naisten asema ja koulutus sekä työnteko tehtaissa nousee tarinasta mielenkiintoisesti esille, ja toivon sitä tietysti jatkossakin. Kirjassa käytetään puhekieltä, jonka olisin toivonut olevan kirjakieltä, sillä Turussa ei sanota mm. meirän tai yhreksän, eikä siis laiteta r-kirjainta sanoihin, niin kuin pohjanmaalla. Lisäksi minua häiritsi jotkut sanat, joihin voisi olla sanasto kirjan lopussa kertomassa, mitä ne tarkoittavat. Turkulainen miehenikään ei ollut kuullut, että kinkusta käytettäisiin nimitystä sinkku.

Ann-Christin Antellin historiallinen teos Puuvillatehtaan varjossa oli mukavan kepeä ja romantiikalla höystetty tarina 1800-luvun loppupuolen Turusta. Jatkoa seuraa kaikille meille kiinnostuneille, sillä kirja aloittaa Puuvillatehdas-sarjan.

Ann-Christin Antell, Puuvillatehtaan varjossa 

Gummerus 2021

s. 328

Historiallista romantiikkaa