Koski vaatii omansa. Jotain, minkä se voi vetää syvyyksiinsä. Heidän sielunsa, heidän puhtautensa, heidän vaietut salaisuutensa. Kun uhri on annettu, he tanssivat ja odottavat. He odottavat pauhun yltymistä, vahvempia pyörteitä. He odottavat usvan hiipivää viileyttä ihollaan, kauneutta, jota ei voi nähdä silmin tai kuulla korvin, vain tuntea.
Elina Backmanin dekkarisarjan avauskirja Kun kuningas kuolee kulkee menneisyydessä ja nykyisyydessä sujuvasti kuin kiihtyvä koski, joka tulee tutuksi tarinan edetessä. Alussa tapahtumat olivat hiljaisempia, kun työttömäksi joutunut nuori toimittaja Saana Havas lähti viettämään kesälomaa tätinsä luokse Hartolaan. Pian hän kiinnostui 80-luvun loppupuolella tapahtuneesta mysteeristä, jossa paikallisesta koskesta löytyi nuori tyttö. Poliisi ei ollut sulkenut juttua, joten he eivät olleet varmoja siitä, oliko tapaus itsemurha vai murha. Saana päätti tutkia tapausta tarkemmin ja ehkä kehitellä siitä laajemmankin jutun.
Älä sotkeudu asioihin, jotka eivät sinulle kuulu. Anna Helenan levätä rauhassa, lapussa lukee.
Saana innostui kovasti mysteerijutusta, joka alkoi edetä nopeasti. Hukkunut tyttö oli nimeltään Helena, ja varsinkin tytön äidiltä Saana sai paljon aineistoa, jonka perusteella juttu eteni. Pian kävi niin, että paikkakunnalle saapui helsinkiläispoliiseja erään nykyisyydessä tapahtuneen rikoksen perässä. Ja tietysti rikostarinat yhtyivät jossakin kohtaa yllättävällä tavalla, joten Saanan omasta tutkimusaineistosta oli loppujen lopuksi apua oikeassa rikostutkinnassa. Tosin kaikki paikkakuntalaiset eivät pitäneet siitä, että Saana kaiveli vanhoja asioita, asioita, jotka olisi ollut parempi pitää salaisuuksina.
Jan katsoo vedestä nostettua palanutta veneen raatoa. Tuli on tehnyt tehokasta tuhoa, he tuskin saivat mitään jälkiä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun arvasin, miten olet toiminut, Jan miettii. Murhaaja oli todella päätynyt polttamaan veneen. Mitä aiot seuraavaksi? Oletko nyt valmis vai onko uhreja luvassa lisää?
Elina Backmanin dekkarisarjassa on ilmestynyt toinenkin dekkari nimeltään Kun jäljet katoavat. Toivottavasti rikoskomisario Jan Leino, joka toimi rikostutkijana avausdekkarissa, jatkaa, kuten myös Saana. Avausjaksossa heidän välilleen virisi helliä tunteita, joten pääsin jälleen nauttimaan dekkarista, jossa oli rakkautta ja rikoksia, joka mielestäni toimi hyvin tässä dekkarissa.
Viha juurtui hänen sisäänsä, eikä hän saisi sitä ikinä pois.
Kun kuningas kuolee on juonivetoinen jännityskirja, joka sai alkunsa 80-luvun lopussa Tainionjoessa, ja joka päättyi samaiseen jokeen 30 vuotta myöhemmin.
Elina Backman, Kun kuningas kuolee
Otava 2020
s. 493
Dekkari
Tämä on kiva ja rauhallinen vaan ei pitkästyttävä kesädekkari, joka sijoittuu tuttuun kuningaskuntaan, kotikenttäetuutta siis.
VastaaPoistaOllos rauhassa, Saana & Jan ovat tallella kakkososassakin, mukavaa luettavaa siis meillä tiedossa;)
Olen samaa mieltä, dekkari on rauhallinen, mutta ei pitkästyttävä. Kuningaskunta on siis sinulle tuttu paikka :)
PoistaKiva kuulla, että Saana ja Jan jatkavat.
Lukuiloa :)
Minusta tämä oli oiva esikoinen ja pidin myös toisesta osasta. Ja kuulitkin jo, että Leino on mukana.
VastaaPoistaTämä sarja on tosi suosittu, joten pitihän se minunkin aloittaa. Hyvä kun aloitin, sillä tykkäsin kirjailijan dekkarityylistä ja se nuori rakkaus oli todella sympaattista.
PoistaOlen aivan tipahtanut dekkareista, ehkä joskus olisi tälle aikaa…
VastaaPoistaDekkareita on tullut luettua tosi paljon. En ymmärrä miksi kirjat eivät
Poistatule luettavaksi kirjastosta. Vain dekkarit kiertävät. Selvä salapoliisiteoria ;)
Koski, niin kiehtova ja jännittävä, ja myös kauhea.
VastaaPoistaHyvä elementti dekkarissa 💛
Kosket ovat upeita ja osa valtavan energisiä. Ei ihme, että niitä on valjastettu tuottamaan sähköä. Nykyään pyritään vanhoista sähkölaitoksista eroon ja kosket halutaan vapauttaa. Olen vapauttamisen kannalla.
PoistaKoski oli hyvä miljöö tässä dekkarissa :)