Niin olikin, ett´ei Matilla lapsia ollut. Vaimo hänellä oli, Liisa, mutt´ei muuta joukkoa mitään. Kahden ne asuivat Korventaustan pienessä mökissä pappilan metsäsaralla. Vanhoja ne olivat molemmat, olivat olleet jo kauvan... ja pieniä. Pieni oli hevonenkin, tammarupukka, vaikka riski, ja pieni oli Liisan lehmä. Muusta maailmasta ne eivät paljoa tienneet eikä muu maailma niistä. Muutamia kertoja vuodessa ne vaan ihmisten ilmoissa kävivät...
Juhani Ahon (Johannes Brofeldt 1861-1921) Rautatie valikoitui 13. Klassikkohaasteen kirjaksi. Rautatie on tullut luettua jo ala-asteella koulussa, en muista luinko sen itse, vai lukiko opettaja ääneen, mutta tykkäsin tarinasta jo silloin. Matissa ja Liisassa oli maaseudun asukkaiden vaatimattomuutta, mikä viehätti silloin ja viehätti nytkin. Mutta tulihan sitä heidänkin elämäänsä uutta ja erikoista rautatien muodossa. Rautatietä piti lähteä katsomaan sen jälkeen, kun siitä talvi oli riidelty ja mökötetty.
- Mitä sinä sanoit Lapinlahtelaisten tehneen?
- Ei ne mitään ole ne tehneet, mutta ruunu on tehnyt niille rautatien, jota myöten saavat mennä vaikka Helsinkiin eli Ameriikkaan.
- Minnekkä?
- Ameriikkaan...
- Elä nyt valehtele, hyvä mies...
Eihän se Liisa uskonut miehensä juttuja, vaikka mies sanoi rovastin ja ruustinnan kertoneen hänelle rautatiestä. Liisan piti lähteä itse käymään pappilassa, jossa viipyi peräti kaksi yötä Matin harmiksi.
Juhani Ahon Rautatie oli 23-vuotiaan kirjailijan läpimurtoteos. Kirjailija toi esille syrjäisimmän maaseudun vaatimattomaan elämään tottuneita ihmisiä, jotka lähtivät ihmettelemään rautatietä, uuden aikakauden liikkumisvälinettä. Kiipesivätpä tuota itsekkin junavaunun kyytiin matkustamaan, kun tuttu kylänmies oli heitä houkuttelemassa.
Juhani Ahon Rautatie on yksi kahdentoista klassikkokirjan sarjasta, jotka julkaistiin vuonna 2017 Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kirjan lopun jälkisanat on kirjoittanut kirjallisuudentutkija ja dosentti Riikka Rossi.
Ahon Rautatie ilmestyi 1884. Tarinassa junarata oli tehty Lapinlahdelle, Ahon kotikylään. Tosielämässä se valmistui Lapinlahdelle vasta vuonna 1902. Kirjassa on siis omanlaista tulevaisuusfiktiota muuttuvasta maailmasta.
Juhani Aho, Rautatie
Kannen maalaus Susanne Gottberg
Wsoy-klassikot 2017
s. 132 + 9s. Jälkisanat
Teoksen ensimmäinen painos julkaistiin 1884
Klassikkohaasteeseen lukemani kirjat:
1. Émile Zola: Nana
2. Veijo Meri: Manillaköysi
3. Maria Jotuni: Huojuva talo
4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa
5. Aila Meriluoto: Peter-Peter
6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia
7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän
8. Timo K. Mukka: Tabu
9. Hannu Salama: Juhannustanssit
10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu
12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä
13. Juhani Aho: Rautatie
Klassikkohaasteen vetäjänä toimi Jonna Kirjakaapin kummitus-blogista. Kiitokset vetäjälle.
En ole lukenut Aholta muistaakseni yhtäkään kirjaa. Koulussa olisi pitänyt, mutta jätin tuolloin suurimman osan "pakkolukukirjoista" lukematta tai vain selailin ne läpi sieltä täältä.
VastaaPoistaAika monella on tainnut jäädä pakkolukukirjat lukematta kouluaikana :)
PoistaMeillä oli ihana opettaja, joka luki meille ääneen klassikkokirjoja, joten tutustuminen niihin oli luonnollista. Rautatie on kuin vanha satu, jossa on onnellinen loppu, mutta myös niitä ongelmia matkan varrella.
Olen aina pitänyt Juhani Ahon kielestä. Sinun ensimmäisestä lainauksestasi sen erikoislaatuisuus näkyy hyvin. Rautatie on hieno suomalainen klassikko.
VastaaPoistaSamaa mieltä, Rautatie on hieno suomalainen klassikko. Kieli on omanlaisensa ja siinä näkyy menneisyys, aika jolloin suomalaiset halusivat olla suomalaisia, ei ruotsalaisia tai venäläisiä.
PoistaLisäksi esille tuli murroksessa oleva maailma, tekniikan ja teknistymisen esiinmarssi.
Juhani Ahon tyyli on rauhallisen mietiskelevää, mikä jo Rautatiessä näkyy ja säilyi läpi ison tuotannon.
VastaaPoistaMonissa hänen kirjoissaan aihe on universaali ja iätön. Juhan asetelma esim. toistuu rakkaussuhteissa yhä uudelleen. Olen nähnyt Juha-oopperan suomussalmelaisessa metsässä Jorma Hynninen pääosassa, ahh!
Papin rouva ja Papin tytär ovat hienoja tutkielmia naisen tunteista - ja miksi on alettu luulla, että kirjailija ei osaa (ja siksi saa) kirjoittaa kuin oman sukupuolensa hahmoista...
Nyt kun muistutit Papin rouvasta ja Papin tyttärestä, nekin kirjat löytyivät äidin kirjavalikoimasta, mutta en lukenut niitä. Harmi.
PoistaJuhasta olen katsonut vanhan mustavalkoelokuvan.
Voi olla, että minäkin olen lukenut tämän pakkopullana koulussa. Mitään en muista :) Kävin nyt kesällä Aholassa Tuusulan rantatiellä, mikä oli Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin koti yli kymmenen vuotta. Museona ei kummoinen, mutta heidän elämänsä käänteet tulivat mieleeni.
VastaaPoistaMielenkiintoiset elämänkuviot Aholla kuin kirjasta.
PoistaTämän olen itsekin lukenut koulussa ala-asteella (tai oliko että osin luettiin itse ja osin yhdessä tunnilla? En muista)
VastaaPoistaSittemmin olen lukenut Aholta kanssa Yksin-romaanin ja muutenkin on ollut mielessä suomalaisklassikkona johon pitäisi tutustua laajemminkin.
Kiitos kommentista Gregorius :)
PoistaSamaa olen itsekin ajatellut, jotain muutakin voisin lukea Aholta.
Luin tämän talvella, ihan mahtava teos!
VastaaPoistaKiva kuulla Anki, että pidit kirjasta.
PoistaRautatie tuli minullakin luettua joskus kouluaikoina, mutta enpä muista kirjasta enää kovinkaan paljon... kenties uusintaluku voisi olla paikallaan, nyt saattaisin arvostaa kirjaa aivan eri tavalla. Hieno valinta klassikkkohaasteeseen.
VastaaPoistaTykkään historiasta, jota tästä kirjasta nousi esille.
PoistaYritin jo toista kertaa selättää Helvi Hämäläisen Säädyllistä murhenäytelmää, mutta ei onnistunut vieläkään, jäi kesken. Rautatie oli tuttu kouluajoilta, joten tiesin selättäväni tämän klassikon leikiten. Suosittelen :)
Olen lukenut Rautaien jokin aika sitten ja pidin siitä. Säädyllinen murhenäytelmä oli minullekin vaikea lukea, mutta sisulla sain sen luettua loppuun. Kirja on kertakaikkiaan niin tylsä ja pitkäveteinen.
PoistaMinustakin Säädyllinen murhenäytelmä oli tylsä ja pitkäveteinen. Silmät meni kiinni ja uni tuli nopeasti ;)
PoistaPakkopullana olen tainnut minäkin lukea, mutta muistaakseni pidin kyllä. Pitäisi varmaan kerrata, kun ei tuo Lapinlahti kaukana ole. Jos vaikka menisi junalla sinne. :)
VastaaPoistaMukava pakkopulla. Lyhyt ja humoristinen. :)
PoistaKiitos Tuulevi kommentista :)
VastaaPoistaMinä tykkäsin myös. Lapinlahdella tulee aina pysähdyttyä, sillä siellä on mukava pysähdyspaikka, joka on saanut nimensä tästä kirjasta.