"Sisar Kerstin, mitä ihmettä tääl tapahtuu?" kysyi käheä huudahdus vierelläni ja tunsin, kuinka joku putsasi hiekkaa pukuni selkämyksestä. "Nouskaa ylös, antakaa mä autan teitä."
Heidi Airaksisen dekkari Vierge Moderne on saanut nimensä Edith Södergranin saman nimisestä runosta:
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika, rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Kirjan alussa nuori diakonissaharjoittelija Kerstin oli yksin yövuorossa veneeristen tautien sairaalassa Kumpulan kartanossa, kun potilaat alkoivat huudella kovaan ääneen, ja portilta löytyi kuolleeksi hakattu nainen. Vähemmästäkin alkaisi pyörryttämään.
Maanantaiaamuna palasin takaisin normaalirutiineihin sisar Esterin kanssa. Johtajatar ei enää kysellyt perääni ja ilmeisesti uskoi, että Kumpulan onneton tapaus oli nyt käsitelty loppuun. Mitä johtajatar Malinen, eikä kukaan muukaan tiennyt, oli se, että minulla ei ollut aikomustakaan jättää Ulrikan kuolemaa sikseen.
Vaikka nuori diakonissa Kerstin pyörtyi herkästi, hän oli muuten älykäs ja päättäväinen luonteeltaan. Hän halusi kertoa Ulrikan omaisille tämän kuolemasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensinnäkin Ulrika oli ollut prostituoitu ja toiseksi hän oli esiintynyt tekaistulla nimellä, mikä oli luonnollista heidän piireissään. Kerstin ei antanut periksi, vaan jatkoi tutkimuksiaan rohkeasti ja päätyi tutkimuksissaan identititeetiltään erilaisten ihmisten pariin. Vai olivatko he sittenkin samanlaisia kuin Kerstin itsekin?
Heidi Airaksisen huikean hyvä dekkari Vierge Moderne loi elävän kuvan 1930-luvun Helsingistä ja sen iloluontoisesta elämästä.
Heidi Airaksinen, Vierge Moderne *****
Arktinen Banaani 2021
s. 391
Dekkari
1930-luku
Queer
Heidi Airaksinen: Maa jota ei ole
Kiinnostava... ja alkoi tuo Edith Södergranin Vierge moderne kiinnostaa myös. 🙂
VastaaPoistaTämä historiallinen dekkarisarja on raikas tuulahdus menneisyydestä. Suosittelen.
Poista