keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Saija Kuusela: Katse

 


Vedellä oli ehkä merkitystä. Ja tyhjyydellä, tietenkin. Tyhjällä katseella kohti tyhjää taivasta. Ruumis, jossa oli häivähdys jotain tuttua, oli aseteltu selälleen, laskettu kivien varaan. Hänellä, joka sen oli tehnyt, oli täytynyt olla riittävästi kärsivällisyyttä. Ja suuntavaistoa paluumatkaa varten.

Saija Kuuselan esikoisdekkari Katse aloitti uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilö on ylikonstaapeli Nea Guttorm.  Nea on toiminut Oslon keskusrikospoliisissa profiloijana, mutta muutti avioeron jälkeen Pohjois-Norjaan pieneen kylään vuonon rannalle poliisiksi. Nea oli kotoisin pohjoisesta ja tutut maisemat vahvistivat hänen yliluonnollisia kykyjään nähdä tapahtumia. Ne piti vain kyetä ymmärtämään oikein.

Yllä oleva lainaus kertoi kirjan alussa löytyneestä ruumiista, joka kuului hyvin menestyneelle silmälääkärille. Miten hän oli joutunut tunturiin ja miksi ja kuka teon oli tehnyt? 

Tyttö ei ole mukana, tyttö on... kadonnut. 

Hän ei tiennyt, mistä ajatus tuli, mutta se oli kirkas ja teki kipeää.

Nean kotiutuminen paikkakunnalle ja poliisivoimiin oli ihan alkutekijöissään. Onneksi hänen työkaverinsa Tanya oli  hänelle ennestään tuttu, ja oli houkutellut hänet paikkakunnalle. Esimies oli omalla tavallaan karski, mutta jokin viehtymys Nean ja Bobbyn välillä väreili. Bobby ei ollut samoilla tutkimuslinjoilla Nean kanssa, sillä Nea käytti hänen mielestään liikaa intuitiota. Nea halusi kuitenkin kuulustella Beaa, joka oli uhrin naisystävä. Bea ei koskaan ilmestynyt poliisilaitokselle.

Se olisi voinut jäädä lumimyrskyyn. Tunnustus olisi voinut lentää kaikkien muiden sanojen mukana tuuleen ja kadota. Nea tiesi, että tätä hän kantaisi sisällään pitkään. Hänen ikiomaa jassaansa.

Saija Kuuselan vahva Katse dekkari vie upeisiin tunturi- ja jäätikkömaisemiin. Olen jäisen ihastunut.

 

Saija Kuusela, Katse *****

Tammi 2021 

s. 350

Esikoisdekkari 

Nea Guttorm-sarja osa 1.

Pohjois-Norja

 

4 kommenttia:

  1. Kiva että jutullasi samalla muistutit tästä kirjasta, olin tämänkin kiinnostavan teoksen unohtanut. Saattaisin pitää tästä, pienet yliluonnollisuudet yleensä miellyttävät minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy tunnustaa, että luin ensin uusimman eli kolmannen kirjan ja se oli niin älyttömän hyvä, että luin nämä kaksi alkupään kirjaa heti perään. Yliluonnollisuus on minustakin plussaa kirjoissa, mutta elävässä elämässä voisin pelätä sitä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Lukuiloa kirjan parissa. Nämä pohjoiseen sijoittuvat dekkarit ovat hyviä.

      Poista