Olen 26-vuotias varhaisiän Alzheimeriin sairastunut nuori mies ja lähdössä viimeistä kertaa reissuun. Etsin seikkailuhenkistä seuraa viimeiselle matkalleni. Matkasuunnitelma suunnitellaan yhdessä Alpeille tai Pyreneille ehkä?
Ranskalaisen Mélissa Da Costan ihana kirja Kaikki taivaan sini on kertomus Émilen ja Joannen yhteisestä matkasta, sekä ystävyydestä ikävän sairauden pahentuessa matkalla koko ajan. Émilen vanhemmat olivat suunnitelleet, että heidän poikansa olisi tutkimussairaalassa viimeiset elinaikansa, mutta Émile halusi toteuttaa viimeiset unelmansa ennen kuolemaa. Hän halusi matkustella matkailuautolla, nähdä upeita maisemia, vaeltaa ja elää mahdollisimman vapaana ilman lääkkeitä ja hoitoja.
Tällaista tyttöä Émile ei ole koskaan ennen tavannut: kanniskelee vesitankkeja tuosta vain ja nousee matkailuautoon tuntemattoman kanssa, mutta pelkää ukkosta. Émileä hymyilyttää. "Hyvää yötä, Joanne."
Joannella oli omat traumansa matkalla mukana, mutta niistä voit lukea lähemmin kirjasta. Kirja koukutti matkaansa leppoisella feelgood-tyylillään. Kirjassa oli melkein koko ajan kesä. Ensimmäisten viikkojen aikana Émile oli vielä suhteellisen hyväkuntoinen, mutta sairaus paheni koko ajan. Kun hän joutui sairaalaan potilaaksi, hänet sidottiin sänkyyn kiinni, ettei hän pakenisi. No, Joannen avulla pakokin onnistui, ja matka jatkui.
Myrtillen hääpuku on vanhanaikainen, väljä, nilkkoihin asti ulottuva mekko. Pitsinen yläosa peittää miehustan, olkapäät ja käsivarret ranteita myöten.
Hätä ei lue lakia. Émile ja Joanne menivät naimisiin. Kirjan sivuilta voit lukea, miksi he menivät naimisiin, ja miten kaikki oikein tapahtuikaan. Kirjassa oli siis kivojakin tapahtumia sen lisäksi, että siinä oli koko ajan surku siitä, mitä Émilelle tulee tapahtumaan. Matka jatkui kuitenkin, ja lopulta kesä vaihtui syksyksi ja talveksi.
Mélissa Da Costa on julkaissut kirjan aluksi omakustanteena, mutta kirja on sen jälkeen julkaistu myös kustantamossa. Huikea löytö, josta haluaisin nähdä myös elokuvaversion. Tarinassa oli upeita maisemia, luontoa, tunnelmallisia pikkukyliä, mielenkiintoisia henkilöitä, iloa ja surua ja kyyneleiltäkään en voinut välttyä. Suorastaan rakastuin tämän kirjan tunteisiin ja tapahtumiin, joissa kiehtova luonto oli läsnä.
Mélissa Da Costan Kaikki taivaan sini oli kiehtovan koskettava lukuelämys.
Mélissa Da Costa, Kaikki taivaan sini *****
Suom. Saana Rusi *****
Tammi 2024
s. 646
Tout le bleu du ciel 2019
Feelgood
Pyrenneet ja Etelä-Ranska
Elokuva-ainesta. Tuo mieleeni niinikään ranskalaisen tosielämään perustuvan draamakomedian Koskemattomat, tosin tämän tyyli olisi varmaan romanttinen eikä komediallinen.
VastaaPoistaTästä tulisi upea elokuva, jossa Ranskan maisemat vaihtuisivat matkalla. Minusta kirja ei ollut romanttinen eikä komediallinen. Tämä kirja on itse koettava kaikkine tunteineen.
PoistaOi! Pitää munkin lukea tää loppuvuodesta, ku pimeys alkaa syödä.
VastaaPoistaLue ihmeessä. Tässä on valtavasti tunteita, joten varaa nenäliinoja lukuhetkeen.
PoistaTarina kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta. Jos tästä elokuva tehdään, toivottavasti siinä vältetään turha imelyys. Tekstikatkelmien perusteella kerronta kuulostaa reippaalta ja positiiviselta, aiheesta huolimatta.
VastaaPoistaMyös kirjailijan tarina kuulostaa ihanalta: omakustanteesta tulee suurmenestys.
Kiitos kommentistasi tänään! Valkoinen on tosiaan kaunis esimerkiksi vihreän kanssa. Sinulla taitaa valkoisen pionin lisäksi olla myös upea pinkki. :)
Oranssi on tosiaan ihana väri. Minulla se kuuluu samaan ryhmään auringonkeltaisen ja aika voimakkaan vaaleanvihreän kanssa. Ne ovat voimavärejä, joita pitää ainakin joissakin vaatteissa olla. Ja esimerkiksi keittiössä.
Ihanaa heinäkuuta!
Tämä on upea tarina. Ranskalaisilla on taito tehdä hienoja elokuvia. Kirjailijalle toivon menestystä jatkossakin.
PoistaMeidän pihassa kukkii kesäisin neljä pionia. Toukokuun lopussa aloittaa ensimmäinen pinkki pioni kukintansa, kesäkuussa seuraava ja juhannuksen aikaan kukkii vaaleanpunainen Sarah Bernard. Valkoinen Festiva Maxima kukkii heinäkuussa.
Ihanaa heinäkuuta :)